perjantaina, joulukuuta 30, 2011

Puhdasta kai tulee

Näin vuoden päätteeksi on tullut hirmuinen into tehdä kaikkea valmiiksi. Syksy oli kiireinen ja kaikki käsityöt ovat olleet levällään. Ei ne keskeneräiset tässä juuri ole valmistumaan päässeet edelleenkään, mutta tiskirättejä on syntynyt senkin edestä. Todellista terapianeulontaa kiireisen vuoden päätteeksi.

Mallissa olen ollut uskollinen, Ananas tiskirättiä sileällä ja helmineuleella reunustettuna. Pakko on todeta, että tuota hamppulankaa on todella kiva neuloa ja kaiken lisäksi tuo ananas-kuvio on niin kaunis. Vielä kun otan tuon rätin kostutettuna käteen, niin onhan meillä pakko olla ensi vuonna puhdasta.




Nyt neulotut tiskirätit ovat väriltään sinisiä. Valkoiset ovat edellisestä kerästä. Kulutus oli tällä kertaa 91 g (29 + 29 + 33 g).

Nyt istahdan hetkeksi vielä juuri äsken aloittamani työn pariin (vaikka niitä kuuluisia keskeneräisiä töitä olisikin odotellut vieressä). Eteisen pöytä odottaa uutta liinaa, ihanaa harmaata väriä kantaakseen. Ohje vain on vietävän epäselvä, yritän takuta kuitenkin eteenpäin.

maanantaina, joulukuuta 26, 2011

Joulurauhaa

Tänä vuonna olemme viettäneet hyvin rauhallista joulua perheeni kanssa. Liekö olen liian tunnollinen työntekijä, vai mikä lienee syynä, koska aaton ja joulupäivän oli melko huonovointinen. Eilen illalla olo alkoi helpottaa, ruoka maistui ja tänään veto on jo normaali. Hyvähän se on tervehtyä juuri ennen töihin paluuta. Kaikesta huolimatta joulua on vietetty kuitenkin. Onneksemme emme olleet suuria suunnitelleetkaan.

Joulukuusi meillä on ollut koristeltuna melkein koko viikon. Ensimmäistä kertaa teimme oikein kuusenhakuretken edellisenä viikonloppuna. Suurin nautinto lapsille taisi olla piparihetki.







Joulupukkia meillä ei tänä jouluna käynyt, tontut jättivät paketteja pitkin päivää kuusen alle ja illalla toivat ovelle loput. Lähes kaikki lumet sulivat jouluaaton vastaisena yönä ja tämä selitys meni lapsille (lähinnä vanhemmalle lapselle) täydestä. Joulu on vain niin ihmeellistä aikaa.

Nyt odottelemme appivanhempiani saapuvaksi hetkellä minä hyvänsä. Meillä ei ole joululomaa mieheni kanssa ja lapsilla ei puolestaan ole päivähoitoa. Jouluna olin ajatellut neuloskella vaikka mitä, kun olisi aikaa. Suuret neulomiset jäivät, mutta tiskirättikokeiluihin ryhdyin. Tällaisen ajattelin ainakin anopilleni antaa vaivanpalkaksi lastenhoidosta.

Ajatukseni neulotuista tiskiräteistä on ollut samankaltainen kuin Ananas tiskirätin suunnittelijallakin, kulmani ovat saattaneet kohoilla kerran tai pari. Totta puhuakseni moista en ole kokeillut vieläkään, mutta ystäväni neulottua kauniin Ananas tiskirätin päätin minäkin kokeilla. Toisaalta olen kyllästynyt haiseviin keittiöluutuihin. Nykyään jokaisen ruokailun jälkeen luutulle on melkoisesti käyttöä ja luutu alkaa haisemaan melko nopeasti. Olisiko tämmöinen neulottu luutu hyvä ja toimiva vaihtoehto? Nähtäväksi jää.




Malli: Ananas tiskirätti
Lanka: Hemp for knitting, designed by Lanaknits
Kulutus: 97 g (32 g + 33 g + 32 g)
Puikot: 4,5 mm Knit Picksit


Ensimmäisen tiskirätin neuloin sileäreunaisena, toisen helmineuleella. Helmineule tekee rätistä jämäkämmän oloisen ja kolmaskin valmistui jo helmineuleen kera. Päivä ennätti kuitenkin jo painua mailleen ja tästä syystä tätä ei näy kuvassa. Toinen hamppuvyyhti keriytyi jo ja aloitti muuttumisensa tiskiräteiksi. Ainakin varastot on tyhjennetty hamppulangasta tämän jälkeen.

Lopuksi vielä voi käydä kurkkaamassa jotain joka jouluista herkkuamme Hillasopassa, joka päivittyi todella pitkän tauon jälkeen.

Mukavaa joulunaikaa!

sunnuntaina, joulukuuta 18, 2011

Joulun alla

Tänään haettiin koko perheen voimin joulukuusi. Otin muutaman kuvankin, mutta akut menivät lataukseen. Ihastellaan kuvia sitten huomenissa, muiden juttujen kera.

Pöllö-sukkia lähti liuta maailmalle.

Nyt voin keskittyä joulun odottamiseen.

maanantaina, marraskuuta 28, 2011

Odotusten täyttymys

Meillä sataa lunta! Näinä hetkinä kaipaan lapsia, vaikka työpäytäni sijaitseekin ikkunallisessa kulmassa ja ihailen valkoisen utuista taivasta. Lasten intoa lumisateen yllättäessä ei vain voita mikään.

sunnuntaina, marraskuuta 20, 2011

Tapahtui eräänä päivänä

Josko lunastaisin lupaukseni ja palaisin ajassa hetken taakse päin. Neulepuikot ovat kilahdelleet jo kiivaammin ja valmistakin on syntynyt aika ajoin. Blogin jäädessä tauolle, tänne palaaminen on kuitenkin aina hankalampaa mitä pidemmäksi tauko venyy. Nyt on siis paras tehdä tähän stoppi.

Muistanette kesällä pitkään neulomani sukat? Ne olivat oikea päänvaiva, melkeinpä piikki lihaksessa. Kaikesta huolimatta sain sukat kunnialla valmiiksi ja kääräisen ne vielä pakettiinkin. Kesällä suunnittelemani noin 10 paria sukkia lahjakääröihin ei tule toteutumaan, mutta ei se haittaa. Paremmat ideat veivät onneksi voiton.




Malli: bex, kirjasta Suloisimmat sukat
Lanka: Austermann, Step
Puikot: 2,5 mm
Kulutus: 100 g


Sukista ei ole oikeastaan muuta sanottavaa, kuin muistutus itselle, että älä nyt vaan mene ja aloita toista kertaa samaa projektia! Itseni tuntien vaarana on ajatella, että eihän se niin paha voinut olla ja taas ollaan samassa veneessä. Lanka oli vanhaa tuttua Steppiä. Mallissakaan ei varmaan ollut suuremmin vikaa, se ei vain sopinut silloiseen tilanteeseen. Olo sukkien valmistuttua oli samanlainen kuin pitkäveteisen kirjan jälkeen, helpottunut. Sukat onneksi ovat kuitenkin sievät.

Kotona tavarat alkavat vihdoinkin olemaan paikallaan. Arki alkaa sujumaan uudessa paikassa painollaan. Asiat tuntuvat loksahtelevan paikoilleen kuin itsekseen ja nautin uudesta työstä. Välillä tuntuu, että voiko tämä olla tottakaan. Toisessa kaupungissa yritettiin saada asioita hoitumaan onnistumatta ja täällä ne sitten vain tapahtuu. Tänne meidän ilmeisesti tuli muuttaakkin, ainakin joksikin aikaa.


Lopuksi vilautan vielä lasten huoneen uudesta ideasta. Nyt saa tytär leikkiä vaikka opettajaa.

tiistaina, marraskuuta 01, 2011

Kaikkea uutta

Uusi koti, uusi auto, uusi työpaikka, lapsilla uusi hoitopaikka, uusi kaupunki.... Mies ja lapset onneksi ovat kuitenkin kulkeneet mukana. Nyt kun kaupunki alkaa tuntumaan hieman tutulta, työ maistuu mukavalta, autoa on korjattu pariin otteeseen ja lapset viihtyvät hoidossa olen alkanut kaipaamaan jotakin vanhaa. Neulepuikot olen kaivanut pussukoista muutamaan otteeseen. (Tuskin tässä kohti tarvii edes mainita, kuinka järkyttävät määrät lankaa vaihtoi myös osoitetta.) Ainakin yhdet sukat ja kaksi huivia on päättelyä vaille valmiit.

Valmiiden töiden kanssa palaan pian asiaan. Viikonloppuna saadaan ihania ystäviä kyläilemään ja voin jo melkein kuulla puikkojen ihanan kilinän hyvässä seurassa. Ehkä tästä tulee sittenkin ihan hyvä, vaikka lähes kaikki vanha vaihtui uuteen.

Pakko lisätä vielä, että tässä välillä tämä blogikin on muuttunut ihan oudoksi. Sopii teemaan.

torstaina, syyskuuta 08, 2011

Neulotuttaisi

Mahdoton neulomisvimma kutittelee, mutta vielä on laatikoita purettavana. Itseni tuntien, mikäli jätän laatikoiden purkamisen kesken ne odottelevat purkua vielä ensi vuonnakin. Poika tarvitsisi kuitenkin jo lämmikettä kaulaan, uutta pipoa ja lapasiakin. Samoin tyttö. Itsestä nyt puhumattakaan. Etenkin kun näyttää uhkaavasti siltä, että olen saamassa monen vuoden haaveeni toteen. Reilu viikko täytyy nyt vielä kuitenkin elellä jännityksessä. Siispä menen ja jatkan pahvilaatikoiden parissa.

keskiviikkona, elokuuta 31, 2011

Muutto...

...on ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa. Jotakin on hieman neulottukin, mutta valmiiksi ei paljoakaan. Kuvia olen puolestani ottanut reilulla kädellä pitkin kesää, mutta nyt kamerakin on hukassa laatikoiden syövereissä. Asiaa puolestaan olisi paljonkin, mutta tähän palaan kun saan istua rauhassa järjestyksen keskellä.

Tein muutamia lankahankintoja vielä ennen osoitteenmuutosta ihan piristysmielessä. Olen juuri sellainen äiti, jolle lapset tulevat todennäköisesti huutamaan "Äiti, älä, mua hävettää!". Minä pillitin pitkin muuttopäivää, etenkin viedessäni ja hakiessani lapsia päiväkodista. Hoitotädit ovat olleet ihania ja vanhempi lapsi on saanut kivoja kavereita. En kuitenkaan pystynyt tarjoamaan lapsilleni sitä pysyvyyttä, jota en itsekään saanut ja jota ehkä olisin toivonut. Avoimin mielin kuitenkin tulevaa katsellaan. Tänään käytiin kirjastossa, jossa oli ihanat pienet lehtimalliset korokeistuimet. Pienin oli innoissaan. Huomenna vierailen potentiaalisessa ehdokkaassa työpaikaksi. Tiedä vaikka pian taas muutetaan, mutta josko nyt kuitenkin ensin purkaisimme nämä laatikot.

Ensi kerralla sitten kuvien kera kätten töitä.

maanantaina, elokuuta 08, 2011

Tunnustus

Lankakeijulta sain tunnustuksen. Tämä oli todella mukava ja innostavakin yllätys. En ole ennättänyt päivitellä blogia enkä neuloakaan siinä määrin kuin olisin tahtonut. Kiireen syistä kertoilen teille sitten tuonnempana.



Tunnustukseen kuuluu, että pitää kertoa seuraavat kolme asiaa:

Lempiväri: Mustaa käytän eniten ja pidänkin siitä, mutta onkohan se väri kuitenkaan laisinkaan. Musta kaipaa jotakin väriä rinnalleen ja tämän hetken suosikki on ehkä turkoosi, lila ja harmaa. Pidän oikeastaan kaikista muista väreistä paitsi keltaisesta.

Lempiruoka: Pidän ruuasta ja syön nauttiakseni, joten yhtä lempiruokaa ei ole minulla olemassa. Yksi suuri suosikkini on kuitenkin mieheni valmistama kinkku-aurajuusto-sipulipasta lisuikkeineen kaikkineen.

Minne haluaisin matkustaa: New Yorkiin, Pariisiin, Lontooseen ja Tallinnaan muiden muassa. Nämä matkat tulevat olemaan luksusmatkoja miehen kanssa kaksistaan aikanaan ja todennäköisesti juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Tallinnaan tosin lähdemme koko perheen voimin.

Tunnustus kuuluu tietenkin jakaa myös eteenpäin ja tämän saavat tällä kertaa he, jotka ovat piristäneet pikaisia hetkiäni tietokoneella. Seuraan blogejanne tiiviisti, vaikka en usein ennätäkkään kommentoimaan. Yritän parantaa tapani.

Villaviidakossa törmää kauniisiin käsitöihin elämän makuisesti.
Herkku ja koukku tarjoaa ihania matkakertomuksia herkuttelun lomassa.
Pujoliivin siskosten neuleet ja tarinat koukuttavat.
Villakeränen blogi on myös elämää käsitöiden ympärillä.

lauantaina, heinäkuuta 16, 2011

Sininen vai sininen

Uusin projekti kutkuttelee koukeroillaan. Varsinaisesti en pääse vielä työn kimppuun, sillä olen päättänyt neuloa puikoilla olevat bex-sukat loppuun. Tämä vaatii kaiken tahdonvoimani, mutta periksi en anna. Tällä hetkellä pelkään ainoastaan, että lanka ei ihan riitä loppuun saakka ja toista kerää minulla ei ole varastossa. Katsotaan kuinka käy.

Suunnitelmiahan voi aina tehdä tulevan varalle, vaikka ei ihan vielä työhön tarttuisikaan. Arvon minkä langan ottaisin. Aluksi kokeilen Muskatilla, sillä siitä löytyi ihanat värit. Enää täytyy päättää, että valitsenko sinisen vaiko sinisen. Vai tekisinkö molemmista väreistä?


keskiviikkona, heinäkuuta 06, 2011

Suloisimmat sukat

Ostin hiljattain alennusmyynnistä kirjan Suloisimmat Sukat. Yleensä kannatan alkuperäisteoksia, mutta alennusmyynneissä sitä on kai mieleltään heikompi. Päätin ottaa projektikseni testailla eri malleja, kuluttaa lankaa ja valmistautua hyvissä ajoin loppu vuoden juhlaan.

Ensimmäisenä puikoille pääsi malli angee, jossa varressa ja jalkaterän päällä on väljää palmikkoa. Mallikerta oli helppo muistaa ja sukat neuloutuivat ohuesta langasta huolimatta melko vauhdilla. Tässä kohtaa lainaan Johnny Deppin kommenttia elokuvasta Pieni suklaapuoti: Malli oli hyvä, mutta ei lempimallini.



Malli: angee, Cookie A., Suloisimmat sukat
Lanka: Austermann, Step
Puikot: 2,5 mm
Kulutus: 74 g

Langaksi valitsin varastoista vanhaa tuttua ja hyväksikin todettua Step-sukkalankaa. Keltainen sävytys sopi mielestäni hyvin näihin sukkiin ja henkilölle kenelle sukat ovat todennäköisesti menossa.



Heti ensimmäisten sukkien valmisttua siirryin seuraavaan pariin. Vuorossa on malli bex. Tässä pääsee sanonta "hitaasti, mutta varmasti" todelliseen merkitykseensä. Todellakin valmista syntyy, mutta mitään en ole neulonut ikinä näin hitaasti vaikka mielestäni pidän puikoista kiinni melkein koko ajan. Onneksi en aloittanut näitä 23. joulukuuta vaan nyt. Sinnikkäästi aion saada työn etenemään loppuun saakka. Aluksi en ollut ihan varma sopiiko sinisävyinen Step-lanka palmikkokuvioon, mutta työn edetessä värikin alkaa istumaan paremmin. Lankaa en ainakaan tässä vaiheessa enää vaihda.


perjantaina, kesäkuuta 24, 2011

Juhannus

Joka vuosi, viimeistään juhannuksena, alan puhumaan joulusta. Näin kävi tänäkin vuonna. Kesäkuun alkupäivinä minua eivät innostaneet niin neulominen kuten ei tempauksetkaan joissa jokainen päivä aloitettaisiin uusia sukkia tai muitakaan käsitöitä. Nyt sitten juhannuksen villiinnyttämin jouluajatuksin kaivoin esiin hiljattain ostamani sukkakirjan. Koko suku taitaa tänä vuonna saada sukat joululahjaksi. 11 paria on nimetty ja ensimmäiset pääsevät jo puikoille. Matkassa on vain yksi ongelma, olen kyllästynyt aiemmin käyttämiini lankoihin. Uusissa langoissa on taas se ongelma, että langan kestävyydestä ei ole tietoa. Jos tiedät hyvän ja kestävän, ohuen sukkalangan olisin todella kiitollinen mikäli voisit jakaa neulenautinnon kanssani.

Mukavaa juhannusta kaikille lukijoille.

keskiviikkona, kesäkuuta 15, 2011

Arki

Todella onnistuneen loman jälkeen arki maistuu niin hyvältä. Mies lähti uuteen työpaikkaan ja lapset vielä nukkuu. Minä hieroskelen käsiäni yhteen kahvikupposen äärellä miettien mille tänään alkaisin. Elämä vie ja minä vikisen. Edessä paljon muutoksia, positiivisia sellaisia.

tiistaina, toukokuuta 17, 2011

Toisinaan tapahtumia on enemmän

Vietämme viikkoa, joka sisältää enemmän tapahtumia (ja vieläpä mukavia sellaisia) kuin monet aikaisemmat viikot yhteensä.




Aamulla mies haki opuksensa painosta. Kaikki työ tämän tutkinnon eteen on nyt tehty. Emme juhli kuitenkaan vielä tänään vaan pakkaamme laukkuja, jotta pääsemme vihdoinkin huljuttelemaan varpaitamme Välimeren hiekassa.

Lapset sairastavat jo toista viikkoa. Korvat ovat kuitenkin onneksemme parantuneet ja vaivoja, jotka eivät enää parissa päivässä parane hoidellaan sitten matkalla. Pussillinen erilaisia rohtoja on jo pakattu mukaan. Omakin kurkku on ollut jo useamman viikon karhea, mutta epäilen sen johtuvat suurimmaksi osaksi siitepölystä. Jumppaan en eilen ainakaan tohtinut kuitenkaan hieman tukkoisen oloni vuoksi lähteä. Liikkumaan on kuitenkin päästävä ja jotta jaksaa kävellä riittävästi, täytyy asettaa etappi riittävän kauas ja hyvässä seurassa matka taittui vielä lupsakammin. Kävimme aamupuhteeksi hakemassa ystävän kanssa lisää neulottavaa Lumoavasta Langasta.



Tällä hetkellä suurimmat murheeni ovat, ottaisinko neuleen mukaan matkalle vai en ja jos ottaisin mitä neuloisin. (Tätä hetkeä täytyy muistella semmoisena päivänä kun tuntuu että maailma romahtaa.) Yksi malli polttelisi päästä puikoille tästä uudesta kirjasta.




Huomenna on vielä työhaastattelu. Olisihan kevyttä lähteä lomalle, jos tietäisi saaneensa töitä. Tämä nyt on kuitenkin vielä toiveajattelua, mutta ainahan saa toivoa?

Lopuksi vielä keskeneräisiin neuleisiin. DROPS:in Baby Merinoa ei voi liiaksi kehua. Lanka on niin pehmeää ja uskomattoman riittoisaa. Neulepinnastakin tulee sileää, vaikka miten neuloisi.



Tyttärelle olen neuloskelemassa tästä pehmoisesta langasta tunikaa. Väri tuntuu olevan mieluinen ja illalla tyttö käy kuikkimassa ovelta tarkastaen edistyykö hänen neuleensa.


sunnuntaina, toukokuuta 15, 2011

xs vs. xl

Aluksi olin harmissani. Xs kokoinen boleroni osoittautui ehkä xl kokoiseksi. Tein virheen alkumetreillä muuttaessani kuitenkin puikkokokoa, vaikka aloitin työn aluksi huomattavasti pienemmillä puikoilla. Isohan bolerosta sitten tuli. Teen ehkä sopivan kokoisen vielä joskus, mutta nyt puikoilla valmistuu ihan toiset neuleet. Tätä ei minulle sopivaa boleroa aion ensi viikolla sovituttaa anopilleni. Hän saa boleron syntymäpäivälahjaksi mikäli se osoittautuu sopivaksi ja hän siitä pitää. Ei siis välttämättä mennyt hukkaan ollenkaan.




Malli: Punainen bolero, Moda 2/2011
Lanka: Kampalanka, Kauhavan Kangas-Aitta
Kulutus: 185 g
Puikot: 4,5 mm


Kauhavan Kangas-Aitan kampalankaa neuloskelin ensimmäistä kertaa, mutta neulekokemus oli hyvin samanlainen kuin Kamenan kohdalla. Pidän ohuesta niin sanotusta karkeasta peruslangasta.




Koko vuoden olen ollut langanostolakossa. Varastot ei kuitenkaan näytä tyhjentyvän ja isnpiraatio meinaa kadota, kun ei pääse hypistelemään uusia lankoja. Niinpä suuntasin nenäni kohti Lumoavaa lankaan. Muun muassa nämä ihanuudet toivat uusia ideoita. Ja neulekokemus, mikä unelma. Koko kevään yritin tyhjentää pääasiassa 7-veljestä ja Nalle -varastojani. Olin ihan unohtanut kuinka ihania lankoja on olemassakaan. Safran muokkautui jo kahdeksi Hupu-lippikseksi ja Baby Merino on puikoilla tulossa tyttären mekoksi. Baby Merino on uskomattoman ihanaa neulottavaa.

Kuinkahan paljon syntyy valmista jääkiekkoa jännittäessä. Yhtä jännitystä tämä elämä. Molemmat lapset ovat olleet yli viikon sairaana ja sen kun jatkavat sairastamista. Enää ei ole montaa yötä matkaamme ja hieman alkaa jo hermostuttamaan kuinka saamme lapset terveiksi ajoissa.

torstaina, toukokuuta 12, 2011

Hupu / Huey

Kerät joita olen alkuviikosta hankkinut muuttavat vauhdilla muotoaan.



Olisiko joku halukas testineulomaan? Hupu-lippiksen ohje on kirjoitettu koossa 42 ja 45 cm suomeksi ja englanniksi. Erityisesti kaipaisin testausta englannin kieliselle ohjeelle. Olisin kiitollinen avusta. Mikäli kiinnostuit, lähettäisitkö minulle sähköpostia (johkut@gmail.com). Mietin lisäisinkö vielä isompia kokoja.

I´m searching for test knitters for Huey Cap. Sizes are 42 and 45 cm. I´m wondering if there is a need for bigger sizes. If you are interested, please send me email. johkut@gmail.com

lauantaina, toukokuuta 07, 2011

Ajatuksia

Useammassa blogissa on herättänyt ajatuksia sana amatööri. Minäkin tahdon olla oikea sellainen, tehdä intohimolla kaiken mihin ryhdyn. Kieltämättä itsekin olen aina mieltänyt tuon sanan negatiivisessa merkityksessä aiemmin. En enää. Sitä oppii monenlaista neulomisen lomassa.

Tällä hetkellä puikoilla oleva työ on vaatinut todellista tahtoa, jotta olen päässyt edes alkuun. Saati tähän saakka. Toinen hiha alkaa olemaan voiton puolella. Siinä missä 50 Villapeikon Suvin ohjeita olen siellä täällä kuullut kehuttavan selkeydellään ja helppolukuisuudellaan, tästä ohjeesta ei voi puhua samaa. Suvin ohjeista en ole vielä tosin neulonut tähän mennessä vielä mitään, mutta ehkä teen sen pian ihan vain rentoutuksen toivossa.

Mikäli tämä malli ei olisi niin kaunis en olisi viitsinyt edes vaivautua, sillä ohje on epäselvin mitä olen koskaan neulonut. Nyt elättelen kuitenkin jo toiveita, että pian voin pukea ylleni ihanan boleron.




Mikäli tämä bolero onnistuu, elättelen toiveita vielä toisesta samanlaisesta toteutettuna jostakin hivenen kiiltävästä langasta kirkkaammassa värissä.



Nyt alan kannustamaan Suomea ja neulon minkä kerkeän, inspiraatio on vallallaan.

Lumoava lanka

Lankakauppa Lumoava lanka järjestää arvonnan. Käykää ideoimassa ;)

torstaina, huhtikuuta 21, 2011

Rodos

Kevätväsymys on tipotiessään ja ajatukset ovat kesäsuunnitelmissa kuten myös kevään matkassa. Pääsiäistä päätimme viettää kotona vaikka toisin olimme suunnitelleetkin. Poistamme pommin, joka täällä tuntuu jyllänneen kaikki paikat sekaisin ja vietämme rauhaisaa aikaa perheen kesken. Tämä äitikin kun tuntuu lapsista ilmeisen normaalilta jälleen neuloessaan harva se hetki.

Tänä keväänä suuntaamme Rodokselle, jonka vuoksi neuloin tyttärelle boleron hartioita lämmittämään. Unelmissani jo istuskelen illalla tavernassa hyvän ruuan äärellä ja sitä ajatellen tämänkin boleron päätin neuloa. En ole Rodoksella aiemmin käynyt, mutta toivon ruuan olevan yhtä maittavaa kuin muualla Kreikassa. Pääsiäistä vietämme perinteisesti kreikkalaisen ruuan merkeissä ja herättelemme makunystyröitä jo valmiiksi.



Malli: Oma, nimettäköön Rodokseksi
Lanka: Schoeller & Stahl, Savanna (55 % viskoosia ja 45 % puuvillaa)
Puikot: 4,5 mm
Kulutus: 103 g




Malli onnistui toivotulla tavalla. Halusin boleroon, jotakin kevennystä pitsineuleen muodossa. Aaltoileva palmikko ja sen vierellä oleva reikäneulos keventää juuri mukavasti neulepintaa lämmittäen kuitenkin hartioita. Tyttö sovitteli boleroa välillä innokkaasti. Viimeisen sovituksen yhteydessä hän tuumasi, että ihan vähän täytyy enää äiti neuloa hihoja. Pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen siitä, että hihat voivat olla myös puolipitkät etenkin jos on lämmintä.



Annoin tyttärelleni muutaman lankavaihtoehdon ja hän valitsi tämän, sievästi kimaltelevan langan. Kaikki kimaltava tuntuu nyt olevan tytölle mieleen. Lanka on minulle uusi tuttavuus, joka on odottanut puikoille pääsyään jo kotvasen aikaa. Langassa on hivenen kova tuntu, mutta uskoisin sen pehmenevän ainakin jonkin verran käytössä. Savanna on kuitenkin helposti neulottavaa ja neulepinta on sievä, joten voisin ehdottomasti neuloa tästä jatkossakin. Samaista lankaa löytyykin vielä useampi kerä valkoisena ja mietin josko tyttärelle ennättäisin vaikka mekonkin neulasta. Tai itselleni boleron.


perjantaina, huhtikuuta 15, 2011

Testineulontaa

Aikaisemmin keväällä Epa kyseli, josko joku haluaisi testineuloa hänen suunnittelemansa neuleen. Onneksi ilmoittauduin innokkaaksi testailijaksi. Tämän keväinen kevätväsymys ei varmaan ilman tätä ohjetta olisi taittunut muuten koskaan, siltä ainakin tuntuu.

Vauvan kietaisupaita ohjeesta syntyi, kuten oli tarkoituskin. Mallin tulisi olla 40 cm:nen. Niin pieniä meillä ei olla oltukaan, joten ajattelin lahjoittaa tämän paikalliseen sairaalaan jos ottavat vain vastaan. Täällä on tapana ainakin täysiaikaisena syntyneet lapset pukea villanuttuihin.




Malli: Vauvan kietaisupaita
Lanka: Novita, Nalle
Puikot: 3,0 ja 3,25 mm
Kulutus: 61 g


Ohje oli selkeä. Aikaisemmin en ole neulonut paitaa helmasta, liittämällä hihat mukaan ja tekemällä raglan-kavennukset. Lopussa ei nyt odottanutkaan yhtään kappaleiden yhteen liittämistä. Pieni paita valmistui niin nopeasti, että toimii melkein terapianeuleena. Paita on vieläpä niin suloinen.

tiistaina, maaliskuuta 29, 2011

Kevät

Maaliskuussa olen saanut hieman neulottua. Paino on todellakin sanalla hieman. Toivon voivani esitellä jotakin valmista mahdollisimman pian. Sitä ennen pitäisi kuitenkin tarttua jonakin iltana puikkoihin.

Kaikki ympärilläni olevat ihmiset hihkuvat kevään ihanuutta, uuden puhkeamista ja auringon paistetta. Itsestäni tuntuu, että lakastun.

Lasten kanssa olen onneksi oppinut nauttimaan jo enemmän kesästä. Joka päivä olemme onneksi kuitenkin lähempänä ihanaa, inspiroivaa syksyä.

tiistaina, maaliskuuta 01, 2011

Hyvä päivä


Tästä nautin. Salakavalasti värimaailmaan tullut uusia pitkään hylkimiäni värejä. Kappaleiden ulkoa opettelu voisi olla myös puuduttavaa. Tänään se ei ole.



Mielipiteeni Kaarnasta ei ole muuttunut, mutta lahjanaruna se on todella kaunis. Sukuumme on syntynyt pieni, hartaasti odotettu vauva. Hänelle postitan pieniä paketteja enkä malttanut olla paketoimatta.

maanantaina, helmikuuta 28, 2011

Helmikuu on kulunut lankahamstereiden merkeissä. Yhtään uutta lankakerää ei kaapeistani löydy. Muutama neulekirja löysi kuitenkin tiensä kotiimme.

Tyytyväinen olen siihen, että en hankkinut uusia lankoja. Tempaus sinällään ei ehkä sopinut minulle muuten. Neulomisesta tuli hieman pakonomaista. Aivan kuin pitäisi koko ajan neuloa kamalasti (vaikka niinhän teen normaalistikin). Neulominen on kuitenkin vain tapani rentoutua ja luoda. Luomiselle ei muutenkaan tässä hektisessä elämänvaiheessa ole riittävästi tilaa. Onneksi kuitenkin kokeilin, sillä olen tätä useita kertoja ajatellut kokeilevani. Toisaalta ensi vuonna elämäntilanne voi olla paljon rauhallisempi ja voin nauttia tämän kaltaisista tempauksista ihan eri tavalla.

Uutuusarvoa ei viimeisissä neuleissa ole. Pidän mallista edelleen. Jatkossa kun neuloskelen näitä kyseisiä sukkia lisäilen ne vain grammoihin, joita itsekseni huvikseni seurailen tänä vuonna.


keskiviikkona, helmikuuta 23, 2011

Itsetutkiskelua

Neuleet eivät tahdo edetä. Teen sitten sen sijaan hieman itsetutkiskelua. Villakeräseltä poimin tällaisen.

Merkitse lihavoimalla asiat, jotka olet tehnyt ja kursiivilla ne, joita suunnittelet joskus tekeväsi.

Olen neulonut:

- pyöröpuikoilla
- sukkapuikoilla
- sukkia (tai muita pieniä pyöröneuleita) yhdellä tai kahdella pyöröpuikolla
- itse kehräämääni lankaa
- jonkun muun kehräämää lankaa
- villaa
- puuvillaa
- pellavaa
- alpakkaa
- kashimiria
- kamelinkarvalankaa
- silkkilankaa
- koiran- tai kissankarvalankaa
- bambulankaa
- soijalankaa
- banaanilankaa
- tekokuituja
- itseraidoittuvaa / pätkärääkättyä lankaa
- kierrätettyä tai käytettyä lankaa
- metallilankaa
- mallitilkkuja
- lapaset ranteesta kärkeen
- paidan
- villatakin
- huivin
- shaalin
- hatun, myssyn, pipon
- sukat varresta kärkeen
- sukat kärjestä varteen
- rannekkeet / kämmekkäät / kädenlämmittimet
- lapaset kärjestä ranteeseen
- sormikkaat
- tossut
- säärystimet
- hihattimen, boleron, ponchon
- keskosille
- vauvalle
- lelun- tai nukenvaatteita
- Möbius-huivin tai vastaavan
- laukkuja
- koruja
- hiuskoruja
- pehmoleluja
- tyynyjä
- torkkupeiton / peiton
- lahjaksi
- lemmikeille
- verkkolehden mallin mukaan
- graffitin
- häihin
- kotiin
- lomaneuleita
- taideneuleita
- aina oikeaa
- sileää
- palmikkoneuleita
- pitsineuleita
- intarsiaa
- kirjoneuletta
- norjalaisneuleita
- mallineuletta, jossa pudotettuja silmukoita
- mallineuletta, jossa on neulomatta nostettuja silmukoita
- mallineuletta, jossa on kierrettyjä silmukoita
- lyhennettyjä kerroksia
- napinläpiä
- i-cordia
- nyppyjä
- vohvelipoimutettua neuletta
- dominoneuletta
- konttineuletta
- tvåändsticking-tekniikalla
- nukitettua neuletta
- pintaneuletta
- helmien kanssa
- oikein ja nurin takaperin
- amerikkalaisella / englantilaisella tavalla
- mannermaisella tavalla
- vapaaneulontaa
- koneella
- neuleharpulla

Olen:

- luonut silmukat ristikkäin
- luonut silmukat italialaisella aloituksella
- parsinut/jäljitellyt silmukoita
- päätellyt silmukat ompelemalla
- leikannut neuletta

Olen värjännyt lankaa:

- kasviväreillä
- Kool Aid-värillä

Olen huovuttanut


Olen:

- suunnitellut neuleita
- kirjoittanut neuleohjeen
- julkaissut neulekirjan
- neulonut saadakseni rahaa
- neulonut elääkseni

Olen osallistunut:

- yhteisneulontaan
- neuleolympialaisiin
- neulontaan julkisella paikalla
- hyväntekeväisyyteen

Olen opettanut:

- lasta neulomaan
- miehen neulomaan (yrittänyttä ei laiteta).

Kaikki termit ei kyllä ole vielä hallussa. Joskopa tästä inspiraatio ja vireystila saavat tuulta alleen. Nyt kun olen saanut nukkua muutaman yön paremmin, niin en saa mitään tehtyä. Olen muka niin väsynyt. Neuleetkaan eivät edisty. Onneksi tämä yleensä helpottaa parin päivän kuluttua.

torstaina, helmikuuta 17, 2011

Sain haasteen

Rusina haastoi minut kertomaan seitsemän asiaa itsestäni.



Seitsemän on toisaalta paljon, toisaalta vähän. Kokeilen kuitenkin.

1. Rakastan lapsia ja olen hyvin perhekeskeinen, mutta tarvin ehdottomasti omaa aikaa aina tietyn määrän. Ilman sitä en olisi ollenkaan hyvä äiti tai vaimo, ainakaan omasta mielestäni.

2. En eläisi ilman musiikkia ja esiintymisestä saan voimaa kaikkeen muuhun. Aikaa musiikille ei ole nykyään niin paljon kuin haluaisin ja tähän käytän lähes kaiken oman ajan josta edellisessä kohdassa puhuin.

3. Ystävät ovat minulle suunnattoman tärkeitä ja oikeita voimapilareita. Elämä on vienyt useat ystävät eripuolille maata ja yhteydenpitoa pidellään ajoittan harmillisenkin harvoin. Samassa kaupungissa asuviakaan ystäviä ei tahdo kuitenkaan ennättää tapaamaan niin usein kuin haluaisi. Täytyy toivoa että ystävyydessäkin laatu korvaa määrän.

4. Haaveilen paljon ja elättelen unelmia. Tiedän melko tarkasti mitä tulevaisuudelta haluaisin.

5. Uskon kohtaloon. Jos jonkun asian ei ole tarkoitus tapahtua, ei se tapahdu suuresta työmäärästäkään huolimatta. Niin ei ole tarkoitettu.

6. Olisin ammatiltani opiskelija, jos siitä saisi palkkaa. Nautin opiskelusta ja uuden oppimisesta.

7. Neulepuikoista en luopuisi. Vaan kun osaisin yhdistää soittamisen vielä tähän. Lukeminen jo onnistuu neuloessa.

En haasta tällä kertaa ketään erityisesti, en osannut päättää monista vaihtoehdoista.

maanantaina, helmikuuta 07, 2011

Pehmeää

Nyt kulutan lankaa varastosta ja teen asioita joita olin ajatellut kauan sitten. Niin minuun kuin mieheenkin on iskenyt jonkinasteinen kodinlaittovimma. Ehkä se johtuu vain tilan puutteesta, mutta mukavaa tämä puuhastelu kotinurkissa on kuitenkin. Tämän vimman inspiroimana tein pehmoiset tyynyt sohvan nurkkaan.




Malli: Palmikkotyyny, oma
Lanka: Novita, Kaarna
Puikot: 8,0 mm
Kulutus: 284 g


Tämä työ oli inspiroiva. Neulomisen lomassa ehdin ajatella monenlaista. Olen haaveillut neuletyynyistä pitkään, mutta en ole muka ehtinyt muiden hommien lomassa niitä neuloa. Nyt ne on onneksi tässä.

Vaikka työ oli inspiroiva, lanka ei ollut. Pidän palmikoista, värikin on vaalea kuten toivoin ja tuntuma on pehmoinen. Lanka pölisi. Ihoa kutisti. Lopulta toivoin toisen tyynynpäällisen olevan pienempi, mutta neuloin sinnillä loppuun. Hetki sitten viimeistelin ikuisuusprojektin samasta langasta ja nyt mietin kuinka sitä voin käyttää. Lankaa jäi puolisen kerää. Sitä en aio neuloa enää ikinä. Valmiista tyynyistä toivon kuitenkin nauttivani.

keskiviikkona, tammikuuta 26, 2011

Niputan tammikuuta

Joillekin viikoille kasaantuu tekemistä enemmän kuin toisille. Tämä on niitä viikkoja, joiden toivoo taittuvan pian loppuun. Pidän järjestelmällisyydestä, asioiden järjestämisestä, aikatauluttamisesta ja valmiiksi saamisesta. Etenkin silloin kun tekemistä on sopivasti tai vain sen verran reilusti, että kaiken toteuttaminen on mahdollista. Silloin vielä tulee hyvä mieli kun vetää viivan tehdyn asian yli ja tarttuu seuraavaan.

Helmikuun aion pyhittää kaikelle mukavalle. Aion leipoa, leikkiä, neuloa ja tavata ystäviä juuri niin paljon kuin huvittaa. Onneksi se on pian, sillä uudet projektit kutkuttelevat mieltä ja ystävät soittelevat kyselläkseen koska voisimme tavata. Odotan innolla kuulumisten vaihtoa kahvikupin ja neuleiden äärellä.

Jotain pientä voin kuitenkin sanoa tehneeni käsitöidenkin saralla kiireenkin uhalla. Tilauksesta olen virkannut nipun patalappuja.




Malli: Oma
Lanka: Novita, 7-veljestä
Puikko: 4,0 mm
Kulutus yhteensä: 230 g


Elämän ollessa touhun täyteistä patalaput piristävät mukavasti iltaa ennen nukkumaan menoa. Suureen työhön en olisi voinut keskittyäkään ja toisaalta olisi vain harmittanut jättää mielenkiintoinen työ sivuun odottamaan. Yhden patalapun virkkaaminen puolestaan silloin tällöin ei ole vienyt liikaa aikaa, mutta kuitenkin olen saanut hieman puuhastella lankojen parissa.

Lisäyksenä vielä tahtoisin kertoa oivan tavan hävittää lankaa. Vein tyttären päiväkotiin siivouksessa vastaan tulleet langat, jotka muutoin olisivat venyneet kaapissa ajanlaskun loppuun. Lapsille langoista on toivottavasti paljon iloa ja kilosta lankaa saa askarreltuakin jo vaikka mitä.

maanantaina, tammikuuta 24, 2011

Vanhojen lankojen kulutustalkoot

En ole pitkään aikaan ollut innostunut mistään tempauksista. Elämässä on ollut tempausta ihan omasta takaa.

Nyt päätin osallistua. Siivoukset vähän niin kuin jatkuu Lankahamstereissa. Eräs tentti on vienyt kamalasti aikaa tässä kuussa. Perjantaina sen pitäisi olla takana päin vihdoinkin, sopivasti ennen helmikuuta. Kyllä kahden lapsen kanssa vaatii todellista organisointikykyä, että onnistuu suhteellisen mittavassa lukuprojektissa. Lukeminen vie myös kaiken ajan kaikelta muulta. Ensimmäisellä äitiyslomalla jaksoin opiskella enemmän, nyt neuloisin enemmän.

perjantaina, tammikuuta 21, 2011

Ihastuksia, unelmia ja uusia neuleita.

Jo kolmatta päivää taltutan kotiamme yhdessä miehen kanssa. Tavaran paljous on huimaava ja joitakin esineitä säästän ihan vain unelmaa varten. Nyt eletään aikaa ennen oikeaa omaa kotia. Odottavan ajan sanotaan olevan pitkä ja kun tästä omasta kodista ei ole vielä tietoakaan aika saattaa tuntua pian kahta pidemmältä ellei tässä nykyisessä kodissa tee jotain. Tavaraa lähtee jälleen kiertoon, mutta langat yllättävät minut aina. Nyt keksin jälleen uuden säilytyssysteemin langoille. Toivotaan, että tämä olisi jo toimiva.




Erinäisiä paperikasseja löytyi siivouksen edetessä viisi isoa paperikassillista. Älkääkä edes kysykö miten se on mahdollista. En tiedä itsekään. Nyt osa niistä pääsi kuitenkin hyötykäyttöön. Jokaisessa pussissa on ainoastaan yhtä lankalaatua, yhdessä pussissa yksittäiset ihastuttavimmat lankakerät ja yhdessä seuraavaksi puikoille tulevat. Ajatustasolla uskon tämän nyt toimivan. Tehokkaasti jos neuloisin jotakin lankaa se voisi vaikka loppua ja hyllyyn tulee tyhjä tila. Sitten ehkä voin ostaa jotain uutta tai sitten kaivan seuraavat langat laatikoista, joita on edelleen melkoinen pino. Vaatehuoneessa tämä värikkyys ehkä vain piristää.

Lankoja, ainakin 3 mm puikoilla neulottavat, voi nyt kuluttaa taas urakalla. Jo eilen saapui uudet puikot katkanneiden tilalle. On mukavaa, kun asiat hoituu mutkattomasti viiveettä.




Näiden katkenneiden puikkojen vuoksi eräs ideani toteutui hyvin hitaasti. Lyhyillä sukkapuikoilla kitkuttelin illalla pimeässä mustaa lankaa ja nyt ymmärrän hyvin miksi neulon yleensä niin vähän rakastamallani mustalla värillä. Yksikin palmikko neuleessa ja johan menee tihrustamiseksi, saati jos niitä erehtyy neulomaan useamman. Alkuperäinen ideani ei onnistunut, mutta aloituksesta tuli joka tapauksessa mukavan näköistä ja näin mieheni sai pipon. Pipo on kuvattu minun päässäni ja on hieman liian suuri. Miehelle onneksi sopiva.




Malli: Pipo, oma
Lanka: Novita, Nalle
Kulutus: 51 g
Puikot: 3,25 mm, Knit Pro



Tätä mustaa Nallea vain riittää ja riittää. Normaalisti kerä olisi loppunut kesken, mutta ei nyt kun toivoisin kerien loppuvan. Vieläkin aion ehkä yhden pipon silti neuloa tällä samaisella langalla mikäli maltan erään mallin poltellessa mielessä.

Unelma omasta kodista ei ole ainut mistä haaveilen. Olemme miehen kanssa ajatelleet matkustaa New Yorkiin viimeistään kymmenennen hääpäivämme kunniaksi. Siihen on vielä matkaa, mutta täytyyhän unelmia olla ja niitä mielelläni ruokinkin ajoittain hieman. Meidät veisi sinne musiikki ja tietysti myös kokemus. Enkä tietysti jättäisi väliin tilaisuutta tutustua paikalliseen käsityöantiinkaan. Siksipä ostin itselleni "unelma" kirjan pelkästään kansikuvan innoittamana.



Kirja vaikuttaa hyvältä. Vaihteeksi on kiva lukea käsityökirjaa jossa on tarina. Mietin vain millä langalla lähtisin tuota kannen Mondrian Skyline-mallia kokeilemaan. Kaapissa ei ole mitään lankaa oikealla tiheydellä. Yritän niistä kuitenkin ehkä löytää sopivimman.

lauantaina, tammikuuta 15, 2011

Kelo

Pitkään ajatuksissa virinnyt idea pääsi puikoille. Aloittaminen on venynyt lähinnä siitä syystä, että en ole osannut päättää mikä väriyhdistelmä olisi paras. Juuri kun luulin päässeeni ratkaisuun mieleni muuttui ja työn aloittaminen sai taas odottaa. Lopulta päätin kokeilla jollakin värillä ja tehdä sitten toiset toisella värillä. Näistä tuli tämmöinen koepari.




Malli: Kelo säärystimet, oma
Puikot: 3,5 mm
Lanka: Novita, Nalle
Kulutus: 89 g


Meillä on kirjoneuleen kanssa hyvin hankala suhde. Pidän kirjoneulonnasta yleensä, pidän useista kirjoneulotuista jutuista yleensä, mutta silti ajoittain joku siinä tökkii pahasti. Olen yksiväristen vaatteiden suurkuluttaja, vaikka pidänkin monista kuvioiduista jutuista toisten kantamana. Vaatii tosi hyvän idean, että kirjoneule pääsee oikeuksiinsa. Nähtäväksi jää kuinka näiden käy. Mustan pohjavärin valinta tähän työhön oli lähinnä varmuuden maksimointia tulevaa käyttöä ajatellen. Minulla musta pääsee todennäköisimmin käyttöön.




Olen tyytyväinen lopputulokseen. Tietoisesti tein säärystimistä jalanmyötäiset. Aikaisemman kokemuksen perusteella säärystimet venyvät ja ovat hetken kuluttua juuri sopivan levenevät alaosastaan joustimen annettua hieman myöten. Lisäksi olen tyytyväinen lankavarastoni pienentyvän. Näitä peruslankoja neuloessani alan jo kaipaamaan uusia ihania lankakokeiluja, mutta neulon vanhoista vielä hetken puikot sauhuten. Tavoitteissani on tänä vuonna pienentää olemassa olevaa varastoa mahdollisimman paljon. Olen vähän merkkaillut ylös mitä lankoja laatikoiden kätköstä löytyykään. Lankaa on uskomattoman paljon.

Viimeisin projektini hankaloitui hieman. Ensimmäistä kertaa uudet puikot eivät kestäneet menoa. En edes istunut päälle.


tiistaina, tammikuuta 11, 2011

Arkena

Syystä tai toisesta en ole omistanut mustaa talvipipoa, vaikka olen semmoista usein kaivannut. Pukeutumiseni värimaailma on ajoittain hieman tylsää. Vaikka kuinka yritän hankkia ja tykkäänkin eri värisistä vaatteista, mustat kuluvat loppuun ja värilliset täyttävät kaappeja. Nyt herättelin henkiin tauolla ollutta juoksuharrastustani ja ostin oikein uuden juoksupuvunkin. Sopivan paksuinen pipo oli enää ainoa puute harrastuksen jatkamiselle.



Toivoin rentoa peruspipoa, joka käy niin urheiluun kuin muuhunkin käyttöön. Sen sain.




Malli: Pipo, oma
Lanka; Novita, Nalle
Puikot: 3,0 mm Knit Pro
Kulutus: 53 g




Pipon tuli olla riittävän ohut, musta ja toteutettu varastossa olevista langoista. Mustaa Nallea tuli ensimmäisenä vastaan ja pipon paksuuden totesin juuri sopivaksi. Istuvuuteen olen myös tyytyväinen.



Mustan langan neulominen luo aina omat haasteensa etenkin näin pimeään aikaan. Ehkä juuri tästä syystä nämä mustat neuleet ovat jääneet niin vähäisiksi. Nyt kuitenkin kun olen päässyt vauhtiin, mustien neuleiden virralle ei näytä tulevan loppua.



Oman haasteensa tähän kaikkeen tuo myös arki, kuten ehkä kuvista huomaattekin. Ainoa valoisa aika on päivällä, jolloin mies ei tietenkään ole kotona. Lapsetkin ovat vielä liian pieniä kameran käyttöä ajatellen. Niinpä laitoin pipon päähän ja venyttelin käsiä niin kauas kuin sain, yritin olla liikkumatta ja osua kohteeseen. Muutaman kerran onnistuin. Hyvät naurut sain ainakin aikaan. Jalustahan olisi olemassa, mutta se oli kaapissa ja yritin napsia kuvia pikku-ukkelin hätyytellessä vähän väliä hytkyttelemään vaunuja.


torstaina, tammikuuta 06, 2011

Aloitus vuodelle 2011

Sanotaan, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Tätä tuossa syksylläkin yritin kovasti vastustaa. Vuoden vaihteen mökkireissullamme huomasin miehen lapasien jälkeen kuitenkin, että pikkuruisellamme ei ole sopivia villasukkia toppatöppösten alle. Uhkaavasti kädet ja jalat lähestyvät toppahaalarin suuaukkoja todistaen ajan mahdottoman nopeaa kulumista. Kokemuksen mukaan pelkät toppatöppöset eivät ole riittävän lämpimät ja näin huonoa omaatuntoa paikatakseni ryhdyin toimeen samoin tein.

Olen ihastellut Junasukkia monien toteuttamana jo pitkään, oma toteutus on saanut odottaa aikaansa. Kävihän tämäkin toisaalta inspiraationeulonnasta, sillä sekä käyttämäni malli että lanka olivat käytössä ensimmäistä kertaa. Aloitin sukat mökkireissullamme internetin tavoittamattomissa. Ystävän etätuen avulla sain sukat aloitettua ja neulottua valmiiksi asti.

Sukkien valmistuttua ajattelin olevan vauvelin tumppujen vuoro. Kädentaito-messuilta ostin viisi kerää samaista lankaa ihan pojan lämmittämiseen ja tarkoituksenani on ollut neuloa lisäksi vähintään neuletakki samaan settiin. Setissähän täytyy olla jokin yhteinen tekijä ja tumput saivat junasukkien kanssa yhtenevän varren. Peukaloita en neulonut erikseen, mielestäni ne eivät ole tarpeen vauvalla.




Malli: Vauvan sukka ja tumput (oma muokkaus)
Lanka: Drops, Fabel
Puikot: 3,25 mm Knit Picksit
Kulutus: 55 g


Fabel on mukavaa neulottavaa. Pidän neulomisesta ohuilla puikoilla, ranteet eivät kipeydy ja jälki on aina jotenkin siistimpää. Meneehän siinä aikaa enemmän, mutta ehkä mielekkään työn kanssa käy vähän kuin hyvän kirjan kanssa nauttiessa joka sivusta. Neuletyöt on kuitenkin kiva saada lopulta valmiiksi ja käyttöön.

Tänä vuonna ajattelin ihan mielenkiinnon vuoksi seurailla langan kulutusta. Saa nähdä kuinka kauan jaksan punnita kaikki työni, mutta aina uuden vuoden kynnyksellähän voi hyvin kokeilla uusia juttuja. Jos ne ei ole itselle sopivia, niistä voi luopua vaikka jo helmikuussa. Tämän vuoksi en tällekään vuodelle lupaa muuta kuin neuloa.

maanantaina, tammikuuta 03, 2011

Vuoden viimeiset

Viime vuoden viimeiset päivät vietimme pohjoisen pimeässä syleilyssä. Pian joulun jälkeen alkoi jo tuntumaan, että ulkoilu maistuisi. Pakkasta vain oli joulun aikaan niin paljon, että nenämme näki ulkoilmaa hyvin vähän. Matkatessamme pohjoiseen pakkanen ei kuitenkaan näyttänyt heti laantumisen merkkejä. Ajattelin harjoittaa hieman inspiraationeulontaa automatkalla kuten mökilläkin ja olin pakannut erinäisiä lankoja mukaan jalkatilaan hypisteltäväksi. Auton juuri ehkä liikahdettua tai ainakin matkan ihan alkutaipaleilla mies sanoi ottaneensa mukaan ainoastaan ohuet fleecekäsineet. Sanoin hyvästit inspiraationeuleille ja puikot sauhuten neuloskelin mustia lapasia, jollaiset oli ollut toivelistalla jo hyvän aikaa. Liekö tämä unohdus vahinko laisinkaan?





Malli: Peruslapanen, Novita
Lanka: Novita, 7-veljestä, musta
Puikot: 3,25 mm Knit Picksit




Hyvän mielen lapaset tuottivat joka tapauksessa niin neulojalle kuin lapasten saajallekin. Työ valmistui kuin silmissä, sillä juuri muutamaa viikkoa aiemmin neuloin mustat peruslapaset tilauksesta ja nyt tein vain muutamia pieniä muokkauksia malliin. Resorin neulominen onnistui hyvin pimeässäkin ja niinpä pystyin neulomaan melkein perille saakka.




Lapasten valmistuttua pakkanen pakkui edelleen ja kauppareissulle miehen pukiessa lapasia nappasin kameran mukaan. Omat sormet pysyivät huomattavasti lämpimämpinä, kun nappasin kuvat autossa.