tiistaina, joulukuuta 31, 2013

Matkalla pohjoiseen

Joulun juhlinnan jälkeen vietämme perheen kesken lomaa. Tuntuu aivan uskomattoman hienolta pitää reilun kahden viikon mittainen loma juuri joulun aikaan. Muutamana vuonna kun tätä ylellisyyttä ei ole ollut tarjolla.

Joulun ajan rentouduimme ihan rauhassa kotona, nautimme yhdessäolosta ja joulutunnelmasta. Tosin ajoittain lapset kävivät niin ylikierroksilla, että siitä oli rentous ja rauhallisuus kaukana. Hupaisaa on tuo lasten joulutaika joka tapauksessa.

Joulun jälkeen, kun vihdoin on mahdollista, lähdimme pohjoiseen. Aamulla aikaisin hyppäsimme auton kyytiin ja ajoimme ensin toiseen mummolaan Rovaniemelle. Pelkääjän paikalle isompi ihminen ei jälleen mahtuisikaan, kun täysi puuhapaketti oli sijoitettu jalkatilaan, osittain penkillekin. 




Kaikessa järjestelmällisyydessäni puikot olivat jälleen hukassa ja suuren penkomisen jäljiltä lähtöä edeltävänä iltana löysin hieman liian paksut puikot Maija-paidan aloittamiseksi. Rovaniemellä isäni kävi hakemassa sopivat puikot työn jatkamiseksi lomalla, samalla kun me ajoimme letkassa hitaasti, mutta varmasti.




Maija-paitaa aloin neulomaan Dropsin Nepalilla. Työ on edistynyt kivasti ja tykkään kovasti sekä langasta, väristä, että ohjeesta.

Äitini täytti hiljattain vuosia ja hänelle neuloin Maatuska-lapaset. Viimeistelyt jäivät hieman viimetinkaan, mutta valmiiksi lapaset tulivat kuitenkin hyvissä ajoin ennen Rovaniemeä.




Lanka:  Novita, 7-veljestä
Kulutus: 94 g
Puikot: 3,5 mm bambut


Hämärästi otettu kuva, toinen peukalo puuttuu vielä kokonaan.




Maatuskat-malli on kaunis. Ohje oli myös hyvin kirjoitettu. Pitkästä aikaa väriraita lapasen kämmenpuolella tuntui helpolta neuloa, takapuoli jäi siistiksi ja lapanen on varmasti lämmin. Ohjeen koosta tuli tämmöiselle pienempi kätiselle oikein mukavan jämäkkä lapanen.


Toiset isovanhemmat odottivat Muoniossa. Me heti sopivan hetken tullen suuntasimme tunturiin. Tässä kohdassa sielu aina lepää.




Pohjoinen on tarjonnut tähän vuodenaikaan mitä ihmeellisempiä säitä. Pakkasesta ei ole ollut tietoakaan. Liukasta onkin ollut sitten senkin edestä. Onneksi heti ensimmäisenä arkipäivänä joulun jälkeen kävin alennusmyynnissä ja tein tämän vuoden parhaan ostoksen tai ainakin yhden parhaista. Ei lopu juoksentelut tänä talvena ainakaan liukkauden vuoksi.




Oikein mukavaa vuodenvaihdetta ja antoisaa alkavaa vuotta!

maanantaina, joulukuuta 23, 2013

Tonttujen touhuja joulun alla

Touhua on joulun alla monenlaista. Nyt saa luvan kanssa leipoa, höseltää, siivota, askarrella, lauleskella, paketoida ja innovoida. Ihan kaikesta en ehkä kerro sen enempää, mutta muutamista tonttuilutouhuista voisin jotakin paljastaakin.

Sen lisäksi, että nautimme yökyläilystä ystäväperheen luona viikonloppuna, sain hienoja ideoita jouluaskarteluihin ja vieläpä avun kera yhden koristeen valmiiiksikin saakka. Ystäväni oli askarrellut itselleen tulostuspaperista jouluvalokoristeen, joka oli todella kaunis. Hänen yllyttämänään aloimme kokeilla yhtä kukkaa minullekin ja siinähän ei montaa terälehteä tarvinnut taitella, kun olin jo ihan menossa mukana. Uusi joulukoristeeni on niin kaunis. Yksi ohjeistus kukkiin löytyy esim. täältä. Ostin ystävältä vielä pattereilla toimivan led-valosarjan ja sain koristeen heti käyttöön. Paristokäyttöisen valosarjan ehdoton etu on, että sen voi sijoittaa minne tahansa. Enpä olisi uskonut tekeväni mitään näin kaunista paperista, jota työhuoneessanikin on laatikkotolkulla. Mihinköhän lie keskityn loman jälkeen?






Tänä vuonna en ole lähettänyt ainuttakaan joulukorttia. Työkavereille kehittelin bingon ja bingolaput askartelin samalla joulukorteiksi. Kavereiden kanssa ollaan vaihdeltu erinäisiä joulutervehdyksiä ja joulun aikaan olen leiponut ystäville leipiä. Tänä vuonna listalle pääsivät Fougasse (Maku 6/2013) ja Hedelmäinen joululeipä (Maku 7/2013). Tätä varten kuivatin itse omenatkin. Ensimmäinen hedelmien kuivauskokeilu onnistui hyvin, toinen versio odottaa kokeiluaan. Kerron  näistä kokemuksista hieman tuonnempana. Itse leivät herättivät itsessäni paljon positiivsta mieltä. Lehden mallinen Fougasse on mielestäni hirvittävän kaunis leiväksi. Ikävä kyllä maku jäi vähän valjuksi mielestäni. Hedelmäiseen joululeipään puolestani olin hyvin tyytyväinen. Leipä on sievä ja vieläpä hyvän makuinen. Tämän kaiken lisäksi vielä todella helppo tekaista.






Ja neuleisiin tai tarkemminkin kirjoneuleisiin. Hurahdin tähän Pöllö-ohjeeseen silminnähden sen nähtyäni. En osaa sitä kuvailla sen erikoisemmin, ihana.




Lanka: Novita, 7-veljestä
Kulutus: 78 g
Puikot: 3,5 mm bambut

Lankana käytin edelleen tuhlattavia 7 - veljeksiäni (tässä yhteydessä en ääneen paljasta, että jouduin ostamaan pari kerää lisää, että langat riittivät puikoilla olevien neuleiden loppuun). 7-veljeksellä ja ainakin omalla käsialalla lasten koosta tulee sopiva omille kätösille ja naisten mallista soppeli miehelle, olettanen. Tämä malli on hyvä. Ohje on selkeä ja seurattavissa. Tosin joka rivillä on vaihtelua, joten elokuvat jää todella puolelle katselulle näiden lapasten kanssa. Kauniit niistä tulee joka tapauksessa. 

Ja pidemmittä puheitta viimeiseen villitykseen. Sormeni ovat ihan hellänä, kun kaapeista ei löytynyt soppelia rautalankaa. Sitten kun ohuempaa löytyi, olin jo niin pitkällä etten halunnut vaihtaa. Joulutähtien väkertäminen on ollut tämän illan puuhalistalla. Aika koukuttavaa touhua tämäkin.



keskiviikkona, joulukuuta 18, 2013

Syksyn mittaan

Syksy on ollut mitä mielenkiintoisin ja täynnä touhua. Työt ovat pitäneet kiireisenä, harrastuksista puhumattakaan. Olen lukenut blogeja pikasilmäyksin aina ehtiessäni. Vaikka kommentoimaan en ole ennättänytkään, olen saanut niistä valtavasti inspiraatiota. Olen löytänyt myös uusia mahtavia blogeja seurannan alle. Osa on enemmän urheilua, osa ruokahommiin liittyviä. Mahtavia kaikki. 

Yksi parhaista asioista syksyssä on myös se, että neulepuikot ovat viihtyneet hyppysissäni ja oma inspiraatio käsitöihin on hiljalleen nostanut jälleen päätään. Kaikelle on näköjään aikansa. Edelleen urheilen, luen, kokkaan, opiskelen ja soitan kaiken muun ohella. Ehkä tämä kaikki on sittenkin yhdistettävissä, kunhan vain osaisin antaa kaiken tapahtua painollaan. Tämä syksy on ollut nautinnollinen.

Mietin syksyn mittaan, että en ole pitkiin aikoihin neulonut lapasia. Lueskelin blogeja ja monet kanssabloggaajat olivat ilmeisesti ajatelleen samoin. Löysin mitä ihanampia malleja ja mahtavia uunituoreita toteutuksia. Mietin hetken, että vieläkö kirjoneulonta innostaisi (jossakin vaiheessa neuloin itseni siitä ulos) ja päätin kokeilla. Ja innostihan se. 

Ensimmäisenä puikoille pääsi Heart Mittens. Lankana ohjeen mukaisesti 7-veljestä, joka tuskin esittelyjä sen enempiä kaipaa.




Malli: Heart Mittens, Pitsiä ja palmikoita-blogista.
Lanka: Novita, 7-veljestä
Kulutus: 97 g
Puikot:  3,5 mm ikivanhat bambut


Lapasista tuli mielestäni todella sievät. Ehkä valkoinen-harmaa väriyhdistelmä olisi enemmän minun silmään istuva, mutta nämä eivät olekaan minulle (sshhh). Ohje on selkeä ja malli kaunis. Kirjoneuletta oli mukava neuloa pitkästä aikaa ja tämä ei todentotta jäänyt tähän. Seuraavaksi puikoille päässyt malli on esittelyssä piakkoin.

Mukavaa joulun odotusta!

maanantaina, lokakuuta 28, 2013

Herkutellen yhdessä

Nautin suuresti kokkaamisesta. Sitäkin enemmän nautin maukkaan ruuan syömisestä hyvässä seurassa ja mikäli ruoka on vielä valmistettu yhdessä, olen myyty.

Pikkusiskoni sai uuden vuosirenkaan ja porukalla juhlistimme hieman häntä sekä syksyä.

Mikään juhlahan ei ole juhla laisinkaan mikäli tarjolla ei ole kunnon evästä.

Pikkuliskon syyssynttäreiden menu:

Avokadopastaa
Mozzarellasalaattia
Foccaccia
Kuohujuoman kera

Jälkiruokana Mangojuustokakkua


Avokadopasta on mielestäni kaiken saamansa huomion ja julkisuuden arvoinen. Ihanan raikas pastaruoka, jonka kaveriksi sopii mikä tahansa salaatti sekä juoma. Ruoka täytyy syödä heti sen valmistuttua, sillä se jäähtyy nopeasti. Hupaisaa on, että ruoka on jokainen kerta hieman eri makuinan. Johtunee avokadoista ja niiden kypsyydestä? Täydellisen avokadon metsästys vain jatkuu.



Mozzarellasalaatista ei tuskin tarvi kertoa enempää. Minä olen hulluna tavalliseen salaattiin. Tämä tarkoittaa kohdallani jääsalaattia, kurkkua ja tomaattia. Toisinaan lisään sekaan paprikaa, tonnikalaa, mozzarellaa, vuohenjuustoa tai mitä milloinkin haluttaa. Hyvää vaikka sellaisenaan.

Täydellistä foccaccian ohjetta olen puolestaan etsinyt jo pitkään. Tämä viimetingassa löytämäni Välimäen resepti Mausteinen manteli-blogista (blogi vaikutti muutenkin mielenkiintoiselta) osoittautui oivalliseksi kilpailijaksi aikaisemmille kokeiluille. En  tehnyt leipää ihan ohjeen mukaan. Rosmariinit olivat päässeet kaikki loppumaan, mutta lisäsin muita mausteita hieman pintaan. Suolapitoisuus oli juuri hyvä.




Aterian kruunasi mangojuustokakku. Kakku oli väriltään kaunis, tämä tosin ei välity kuviin saakka. Maku oli raikkaan mangoinen, ei ollenkaan liian makea kuten pelkäsin. Pohjaan olisi ainoastaan saanut laittaa mielestäni ehkä hieman ohjeessa suositeltua enemmän rasvaa.




Näin saimme siskoni vanhenemaan. Hieman tanssahdimme palan painikkeeksi.

torstaina, lokakuuta 24, 2013

Rakkaudesta syksyyn

Tänään sanat ovat kadoksissa. En siis yritäkään sanoa sen enempää kuin, että rakastan syksyä. Kirpsakat aamut, kaunis luonto ja tippuvat lehdet. Kaikkialla on niin kaunista.












Kynttilät ja lyhenevät päivät. Tästä pidän todella. Lumi vain saisi jäädä pysyäkseen.

keskiviikkona, syyskuuta 25, 2013

Uudet vaatteet, mikä ihana tekosyy

Neulepuikot ovat tässä osoitteessa kilahdelleet, tai oikeammin kalahdelleet, hyvin verkaisasti kesän aikana. Muutama valmis työ odottaa päättelyä ja loput lojuvat keskeneräisinä nurkissa. Nyt ilmojen viiletessä olen lähinnä tuntenut pistoksia sydämessäni lasten pienten lämpimien pukimien ollessa hukassa tai osa löytyneistä ovat jo pieniä. Oma juoksupipokin on jossakin teillä tietämättömillä.

Näin syksyn tullessa täytyy omaakin vaatetusta saada kuitenkin myös kohdalleen, jotta tarkenee lasten kanssa temmeltää pihalla. Ostin siis uuden ulkoilupuvun, mutta tällä kertaa se ei ole musta. Sittenhän ei auttanut kuin tarttua puikkoihin, koska pukuun ei olisi kaapin perukoilta löytynytkään sopivia asusteita.




Malli: Star Crossed Slouchy Beret by Natalie Larson
Lanka: Novita, Rose Mohair
Kulutus: 28 g
Puikot: 6,0 mm Knit Pro, lyhyt kaapeli




Tämä päähine oli todella mukava neuloa. Malli oli mitä helpoin ja valmistui nopeasti. Lanka ei nyt ole sitä eniten suosimaani laatua, mutta löytyi vaatehuoneen kätköistä ja kulutettuahan nämäkin täytyy saada. Nätti siitä mielestäni tuli joka tapauksessa ja mikä tärkeintä sopii tähän uuteen ulkoilupukuun täydellisesti (kuinkahan kauan lie tämä takki säilyy valkoisena). Lankaa jäi vielä useampi kerä ja ajattelin tätä mallia mukaillen neuloa lämmikettä myös kaulalle.




Huomenna todennäköisesti saa puikkojen kalkatusta katsella. Novita ja liuta neuleväkeä suuntaa varmasti nenänsä kohti Tukholmaa.  Tästä tulee toivottavasti hyvä matka.

Ensi viikolla jatkan sitten tallustelua töihin näissä ihanissa syyssäissä.




sunnuntai, syyskuuta 22, 2013

Täydellinen porkkanakeitto sivutuotteena

Toisinaan päivät ovat niin hyviä, että harmittaa niiden loppuvan.

Tänään, ihan tavallisena sunnuntaina, päivä on ollut mitä parhain. Hyvin nukutun yön ja kunnollisen aamulenkin jälkeen piristyneenä mukavaa puuhastelua on riittänyt pitkin päivää. Uunin lämmetessä katsoin hyvän, joskin surullisen elokuvan: Kauneuden valta. Elokuvaa katsellessani neuloin ja tämä tuntui ihan luksukselta. En edes muista koska olen viimeksi neulonut keskellä päivää ihan vain neulomisen ilosta. Ostin eilen uuden ulkoilupuvun ja se näköjään kannatti, heti sai puikot sauhuamaan. Tietysti tarvitsen tyyliin sopivan päähineen.




Uuni lämpeni ja leivät kohosi. Leivinuunin lämmittäminen saa minut aina ihan hulluuden äärille. Haluan leipoa ihan kaikkea yhtä aikaa ja sen sata sorttiahan eri lihapatojakin pitäisi vielä laittaa uunin jälkilämmöille. Ennen kaikkea näin kesän jäljiltä. 

Tänään uunin lämpöön pääsi peltileipää ja oliivileipää, kasvisgratiinia ja kreikkalaista lihapataa. Kanan oli tarkoitus päästä uuniin, mutta valmistuikin hellalla. Kasvisgratiini valmistui kutakuinkin tällä ohjeella. Lisäsin ohjeesta poiketen erilaisia mausteita ja chiliä reilusti. Tämä ruoka tuo mieleeni aina opiskelujen alkuajat, tämän kaltaista evästä söin ensimmäisen kerran yliopiston ruokalassa.




Mutta kasvisgratiinista ylijääneistä porkkanoista valmistui jotakin aivan mahtavaa, täydellinen porkkanakeitto. Rakastan kasviskeittoja ja olen niitä keitellyt melkoiset määrät, mutta tänään onnistuin täydellisesti. Luulen syyn olevan viime tingassa heitetyissä sipuleissa, jotka jäivät hieman rapsakoiksi sauvasekoittimella survomisesta huolimatta. Muutoin keitossa oli ainoastaan porkkanaa, mausteita ja valkosipulituorejuustoa. Keitinliemessä olin keittellyt myös kasvisgratiiniin tulleet parsa- ja kukkakaalen. Peltileipä puolestaan oli mielestäni melkoisen mautonta, lapset tosin pitivät siitä erityisesti. Oliivileipä oli enemmän makunystyröitä hivelevää, mutta ei onnistunut täydellisesti. Leipätaikinaan sekoittelin tällä kertaa mitä mieleen juolahti, ehkä ensi kerralla mietin maltillisemmin taikinantekohetkellä päästäkseni parempaan lopputulokseen.




Nyt jatkan neulomista. Syksy, tämä on ihanaa aikaa.

sunnuntai, syyskuuta 08, 2013

Kalispera,

hyvää iltaa toivotettuna kreikaksi länsimaalaisessa kirjoitusasussa.




Vietimme perheen voimin viikon Kreetan hemmottelevilla rannoilla ja tavernoissa. Lasten kanssa matkatessa arjesta ei tietenkään täysin irti pääse, mutta kotiaskareista ainakin. Meillä lapset kuitenkin pitävät matkaamisesta kaikenlaisissa vempaimissa, mikä jo yksistään helpottaa matkantekoa. Automatkat pääasiassa nukutaan, ainakin osittain ja lentokoneet sekä laivat ovat parhaita ohjelmanumeroita. Rantaelämäkin tuntuu olevan mieluisaa touhua, kunhan ranta on valittu oikein. Hiekkarantahan se olla pitää. Itse pidin kriteerinä huoneistohotellia, valmista aamiaista ja merinäköalaa. Tästä ei maisema paljoa voisi parantua.




Matkakohde valittiin tällä kertaa täysin periaatteideni vastaisesti. Olen aina ajatellut maailmassa oleva niin paljon nähtävää, että jo aiemmin nähtyä kohdetta tulisi välttää. Agios Nikolaos Kreetalla oli vuonna 2006 kuitenkin meille kovasti mieleen ja joskus olimme ajatelleet käydä siellä toistamiseen. Sen aika oli siis nyt. Oli toisaalta helppoa matkata paikkaan, jossa oli itse kiertänyt jo ristiin rastiin. Tiedettiin minne ei lasten kanssa kannattanut lähteä ja toisaalta mitkä paikat olisivat käymisen arvoisia. Ja tässä mielessä loma onnistuikin hyvin. Kuitenkin matkaajamieleni nauttii suunnattomasti uusien paikkojen näkemisestä ja ympäriinsä kulkemisesta uusia nähtävyyksiä etsien ja tätä jäin hieman tältä matkalta kaipaamaan, vaikkakin matka tehtiin lasten ehdoilla. Uutuuden viehätystä hain sitten kieltä hieman opiskelemalla. Kirjastosta hamstrasin ennen matkaa kreikankielen kirjoja ja sitä tavasin minkä muilta touhuilta ennätin. Enemmänkin olisin halunnut oppia, mutta aika hyvin pääsin alkuun näilläkin opeilla. Lapset innostuivat myös kiittelemään ja toivottelemaan hyviä päiviä Kreikaksi, mikä ihastutti paikallista väestöä.

Kreetan saari on mahtava matkakohde lasten kanssa. Jo pelkästään ruuan vuoksi voisin matkustaa itsekin sinne aina uudelleen ja uudelleen. Lisäksi ihmiset ovat poikkeuksetta olleet hyvin ystävällisiä ja lapsirakkaita, mikä osittain helpottaa lasten kanssa matkatessa. Vaunujen kanssa haasteita, mutta ei ylitsepääsemättömiä esteitä, aiheutti ajoittain pitkät ja jyrkät portaat. Sopivilla reittivalinnoilla ja muutamia portaita vaunuja kantaen kaikki onnistui kuitenkin yllättävän hyvin. Painajaisia näin ainoastaan jyrkistä pudotuksista ja kaiteettomista kävelyteistä näiden pudotusten reunoilla.




Reissuun pakkasin tietysti mukaan vaatteiden lisäksi joskus aiemmin ostetun vielä lukemattoman pokkarin, lompakon, puhelimen ja käsityön automatkoille. Käsityöhön en koskenutkaan, koska menomatkalla ajoin ja paluumatkalla nukuin. Lompakon kanssa pärjäsin hyvin, en kuluttanut edes ihan koko lomabudjettia. Kirjaa luin aina kun ennätin istahtaa tai pysyin hereillä kahlaten ehkä noin kolmanneksen ja puhelimen sain hajalle (ehkä siis hyvä, että ei eletty yli äyräiden). Tässä on tulos iskunkestävyydestä...




Mutta pikimmiten kerron tarinan tämän taustalta...



sunnuntai, elokuuta 18, 2013

Lasten kekkereissä

Lapset täyttivät vuosia hiljattain.  Niin kauan kuin on mahdollista järjestän heille yhteiset syntymäpäiväjuhlat, sillä heidän syntymäpäiviensä välillä on ainoastaan viikko väliä. Kuten aina aikaisemmin, kysyin lapsilta minkälaiset kakut he haluavat syntymäpäivilleen. Olenhan aina leiponut molemmille kuitenkin omat kakut. Toiveena oli auto ja myyrä kakut. Näitä tietysti suunnittelinkin.

Tänä vuonna jouduin kuitenkin myöntämään oman vajavaisuuteni syntymäpäivien järjestelyjen suhteen. Saimme kutsun ystäviemme häihin ja lasten syntymäpäivät olivat suunniteltuna samalle viikonlopulle. Jouduin myymään lapsille uuden, vähemmän aikaa vaativan, kakkuidean ja toteutan nämä heidän toivomansa kakut jossakin toisessa yhteydessä. 




Kakun aseman ajoi tänä vuonna kakkutikkarit. Paistoin kakkutaikinan eilen illalla ja aamulla ajattelin jatkaa valmisteluita. Illalla tämä luomus vaikutti hieman epäilyttävältä ja päätin aamulla heti ensi töikseni leipoa uuden pohjan. Näin teinkin ja sen jälkeen tarkastelin tätä edellisen illan pohjaa. No, se ei vaikuttanutkaan niin huonolta ja siitä aloin tikkareita pyörittelemään. Ja nehän onnistuivatkin. Näinpä toisesta pohjasta muotoutui sitten kääretorttu. Miehen toiveesta tein eilen myös juustokakun, joka omasta päästä summanmutikassa väsättynä onnistui varsin hyvin. Omasta toiveestani valmistettiin vielä lämpimiä leipiä. (Lapset katsoivat hieman epäilevin ilmein ilmoittaessani ensimmäiseksi tarjolla olevan leipiä. Suurin osa lapsista kuitenkin kiltisti leivät söivät ja hyvinpä makeat upposivat vielä sen jälkeenkin.)

Kakkutikkarin ohjetta muokkasin sen verran, että kaakaon määrää pienensin huomattavasti. Arvasin näiden olevan joka tapauksessa melkoisen äkkimakeita, kuten olivatkin. Vehnäjauhoja olisi mielestäni puolestaan saanut olla sitten hieman enemmän. Mutta appelsiini tuorejuusto maistui kakussa mahtavasti (Olen aina miettinyt mihin ihmeeseen tätä tuorejuustoa voi käyttää. Selvisi sekin.) Valmistaminen oli helppoa, mukavaa ja nopeaakin. Pallukoiden kannattaa antaa olla kohtuullisen kauan jääkaapissa, ne lämmitessään meinaavat mennä tikusta läpi.




Nyt sitten kaikkea, paitsi näitä kakkutikkareita, on jäljellä aivan mahdottoman paljon. Pojat työpailla tulevat todennäköisesti olemaan onnellisia, sillä aion kantaa nuo jäljellä olevat (lähes kokonaisen kääretortun ja yli puolikkaan juustokakun) heille maanantaiaamun iloksi. 

Kaiken kaikkiaan viikonloppu on ollut mitä onnistunein. Ystäviemme häät olivat yhdet parhaista häistä, mihin olen itse osallistunut. Tunnelma oli katossa koko ajan, Espoon kartano oli ympäristönä idyllinen, tarjoilut todella maittavia ja juhlissa soittanut bändi mitä loistavin. Nyt hieman väsyttää, mutta se ei haittaa. 

sunnuntai, elokuuta 11, 2013

Herkullista huomenta

Meidän perheessä ei ole enää yhtään alle 3 vuotiasta. Eilen poika täytti vuosia ja äidin tehtävähän oli toteuttaa jälleen lapsen kaikenlaisia toiveita. Pojan toiveisiin kuului autoaamiainen, vastahan viikko sitten vietettiin prinsessa-aamiaisjuhlaa tyttären kanssa. Leivistä väsäilin auton mallisia yritelmiä. Kuvia näistä menopeleistä en viitsinyt napsia, eivät niin näyttäviä sattuneet olemaan. Pojalle kelpasivat onneksi kuitenkin hyvin. Iltapalaksi toiveena oli pannukakkua.

Jotakin minun täytyi valmistaa kuitenkin myös oman maun mukaan. Viimeaikainen ehdoton välipala-, jälkiruoka-, aamupala- ja iltapalasuosikkini on ollut viime syksynä Yhteishyvästä löytämäni Puolukkapannacotta. Panna cotta on yleensäkin yksi harvoista jälkiruuista, joista pidän. Tämä puolukkainen versio on huomattavasti kevyempi ja raikkaampi. Sitä voi syödä milloin vain.

Pientä muutosta tein tällä kertaa ohjeeseen. Laitoin yhden liivatelehden enemmän ja vastaavasti tuplasin maustamattoman jogurtin määrän. Viime vuotiset puolukkamehut käytän loppuun tämän herkun kanssa. Mehun käyttäminen marjojen sijaan nopeuttaa valmistusvaihetta huomattavasti.




Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

keskiviikkona, elokuuta 07, 2013

It can´t rain all the time...

... kuten yhdessä paljon pitämistäni elokuvista sanotaan. Olemme kyllä saaneet nauttia hyvistäkin säistä. Tänä kesänä vain lähes poikkeuksetta tarttuessani maalisutiin, taivas on piristänyt pienellä tai vähän suuremmalla sateella. Näin myös tänään. Forecan sadekartan ylläpitäjät on varmasti lahjottu. Tai ehkä saan rangaistukseni nyt. Pienenä minulle sanottiin, että hämähäkkejä ei saa tappaa. Tuolloin oli uhkana kuulemma sade. Olen varmasti monesti kertonut kuinka paljon rakastan sadetta, arvata saattaa minun listineen joka ikisen hämähäkin joka näköpiirini osui. Harvoin sain sadetta kuitenkaan lahjaksi, ehkä ne tulevat viiveellä.

Tänään vuorossa oli melkoisen kulahtaneessa kunnossa oleva terassi. Pesin optimistisesti toki koko terassin ja mietin mistä aloittaisin.




Työ eteni vauhdikkaasti.




No, homma olisi jäänyt kesken joka tapauksessa. En ostanut Tikkurilan Valttia yhtä purkkia enempää, koska lähdin maalikauppaan hetken mielijohteesta. Jäi terassin tarkemmat mitat ottamatta ja minulla oli sellainen mies rintaliivikaupassa -olo. No se terassi on tämän verran tähän suuntaan (mitoin matkaa varmaan jaloillani) ja sitten siinä on semmoiset levennykset (voin vain kuvitella kuinka hienosti tämän muotoilin käsilläni ilmaan). Ja kuten varmaan ne tarkat kuppikootkin olisivat jääneet rintaliivikaupassa autuaan epäselväksi, jäi tarkemmat neliötkin määrittämättä. Tätä Valttiahan saa kuitenkin lisää mikä päivä tahansa, joten ei mitään hätää. Tulihan se sadekin.




Mutta terassista tulee nätti. En tiedä mistä syystä maalaaminen on niin rentouttavaa puuhaa. Ainakin siinä näkee käden jäljen oitis ja jos lopputulos vielä miellyttää silmää, työ on todella palkitsevaa. 

Nyt voin ylpeänä (vaikkakin lasten pitkän odotuksen vuoksi hieman häpeissäni) esitellä valmista leikkimökkiä.




Mökkihän on ulkoa tietenkin talomme värinen, mutta sisäpuolelle maalasin ikkuna- ja ovenpuitteet päinvastaisella värityksellä. Pelkkä valkoinen olisi ollut mielestäni hieman kalvakka. Jäin vielä miettimään olisiko listoja pitänyt maalata harmaaksi. Antaa lasten nyt kuitenkin leikkiä hetki uudessa majassaan.




En kyllä mökin ostohetkellä ajatellut, että kyllä tämä tämmöinen porrasmalli aiheuttaa useita sydämentykytyksiä. Poika tulee portaita melko huojuvalla tyylillä. Pyynnöistä huolimatta ja uhman valtaamana ei suostu pitämään mistään kiinni ja minä yritän olla sekaantumatta sydän kurkussa. Tänään pysyi onneksi pystyssä ja toivottavasti oppii nopeasti. 

Mökki on sisustettu. Lasten omalla tyylillä. Molemmille on yksi tyyny. Ihanasti ne on sijoitettu nurkkaan ihan vieri viereen. Molemmat ovat tuoneet yhdet kirjat. Kun kirjoja ei lueta ne näemmä sijoitetaan seinälistan päälle. Mökissä on yksi liina ja siihen asetellaan molempien aurinkolasit ihan vierekkäin. Sääntönä kuulemani mukaan on, että sisään saa tulla vain neljä kerrallaan. Ja aina on kuulemma myös koputettava.




Tänä kesänä minun käsityöni ovat olleet tämän kaltaisia. Neuleet ovat kulkeneet mukana, mutta kirjat ja muut askareet ovat vieneet voiton. Edes niitä valmiita neuletöitä en ole saanut pääteltyä. Mummon minulle kutomat matot sain pestyä. Pidän todella paljon tämmöisistä perinteisistä matoista. Olisi ihana ehtiä kutomaan jälleen itsekin, mutta siitä on kyllä varmaan vielä pari vuotta tingittävä. 




Tänään on viimeinen lomapäivä. Aamulla työt kutsuvat, ensi viikolla jatkuu edelleen työn ohessa tekemäni opiskeluhommat ja urheilu pitää varmasti huolen lopusta vapaa-ajasta päivisin. Ehkä iltaisin istun sitten jälleen ja neulon. On ihanaa, että suuntana on jälleen syksy.

Mutta jos jotakuta kiinnostaa kannattiko kirja lukea loppuun. Kyllä kannatti. Pihalla makoillessani ja lukiessani yritin olla niiskuttamatta, ainakaan kovin äänekkäästi. Yritin lukea viimeiset sivut niin hitaasti kuin mahdollista ja venyttää taas tätä edessä häämöttävää loppua. Kirja oli hieno kuvaus ystävyydestä, toisaalta rakkaudesta, omista valinnoista ja yleensä elämästä. Tekisi ihan mieli lähteä käymään Kuubassa.

Kannoin jo uuden kirjapinon sängyn viereen. En vain osaa vielä päättää mitä näistä seuraavaksi lukisin. Nora ja Alicia jätti taas sen tyhjän olon loputtuaan, hetkeksi.

sunnuntai, elokuuta 04, 2013

Lomapäiviä

Lomapäivät kotioloissa muotoutuvat enemmän ja vähemmän touhun täyteisiksi. Jopa tämmöiset mahdottoman kuumat kesäpäivät.

Minua aivan hävettää kuinka lasten leikkimökkiprojekti on venynyt mahdottoman pitkäksi, mutta viimeisiä maalauksia viedään. 




Huomenna vetäisen lattian toiseen kertaan maalilla ja josko sitten lapset pääsevät mökkiänsä sisustamaan. Syntymäpäivälahjaksihan mökki lapsille hankittiin ja syntymäpäivät ovat elokuussa, joten sinänsä se valmistuu aivan oikeaan aikaan. On se silti vienyt melkoisesti aikaa. 




Lasten mentyä päiväunille päätin ottaa kuitenkin myös hieman omaa aikaa. Olen tullut siihen tulokseen, että nuorimman lapsen lähestyessä kolmea ikävuotta äidin on myös mahdollista lukea. Näin omalla kohdallani on ainakin käynyt molempien lasten kanssa. Nyt ahmisin kirjoja kaiken aikaan, kuten ennen. Nyt vuorossa on Cecilia Samartinin Nora & Alicia. Kirja on ollut yöpöydälläni odottamassa lukemista pitkään. Ostin sen heti kauppoihin ilmestymisen hetkillä. Aikaa lukemiselle ei vain ole tuntunut löytyvän. Kirjailijan aikaisemman teoksen Señjor Peregrinon ahmin aikoinaan lähes kertaistumiselta ja odotukset uudemmalta teokselta ovat olleet suuret. Alku lähti tahmeasti liikkeelle, johtuen varmasti sivun parin etenemisestäkin aluksi, mutta nyt olen jälleen koukussa. Kolmasosa kirjasta on jäljellä, toivottavasti se täyttää odotukset.




Kaiken touhun keskellä luonto pukkaa satoaan. Mietin mitä näille tekisin. Menisivätkö pakkaseen tällaisenaan vai muuttaisinko hyytelöksi?




Tuntuu ihan, että lomahan loppuu sittenkin kesken. Onneksi vielä on muutama päivä jäljellä.

lauantaina, elokuuta 03, 2013

Päivänsäde

Kuusi vuotta sitten syntyi pieni päivänsäde. Nykyään tämä päivänsäde ei ole enää  niin pieni, eikä jostakin päällä olevasta uhmasta johtuen joka päivä edes niin päivänsädekään. Kuusi vuotias kuitenkin, aika on mennyt melkoista vauhtia.

Vielä en esittele tämän vuoden kakkuja, juhlat järjestetään vasta hieman myöhemmin. Hienon lahjan tyttö sai kuitenkin serkultaan. Virkattu pöllö-laukku on todella hellyttävä. Taitaapa korttikin olla lahjan antajan omaa käsialaa.




Mies osti tyttärelleen ensimmäiset ruusut. Aamulla vaadittiin prinsessa-aamiaista. Tyttö ottaa päivästä kaiken irti.



sunnuntai, heinäkuuta 21, 2013

Kesäkoti

Viimeisinä työpäivinä ennen lomaa ajattelin, että kunhan vaan saan nukkua päästyäni lomalle. Nyt loman alettua minusta tuntuu, että en tarvi unta laisinkaan. Muutaman tunnin yöunilla energiaa riittää touhottaa aamusta iltaan. Mutta onhan se ihanaa kun saa valmista aikaiseksi. (Tässä kohdassa joudun rehellisesti myöntämään, että torkahdin päivitystä tehdessäni ja jatkan hieman virkeämpänä näin aamusta.)

Kasvihuone jäi kesken pari päivää takaperin sateiden vuoksi. Eivätkä lomasäät edelleenkään ole varmasti kaikkia miellyttäneet. Näihin rakenteluhommiin riittää kuitenkin kunhan on vain pääasiassa kuivaa. Aurinko paistoi välillä kovasti lämmittäenkin. Ajoittain oli kuitenkin niin kylmä ja kolea ilma, että olisin helposti veikannut syksyn tulleen, mutta sinnillä päätin tehdä loppuun. Vaikka kuinka paleli.




Tuulessa rima poikineen aiheuttivat hieman hankaluuksia kahdella kädellä touhutessa. Lapset lähti innolla rimojenpitoleikkiin, mutta se loppui kyllä melko lyhyeen. Onneksi muutamat poikkirimat helpottivat tätä tuulessa touhuamista.




Melkein alkutöikseen vaihtui kasvihuoneelta paikka. Ei muuten paina tämä hökötys juuri mitään, joten ehkä täytyy panostaa maahan kiinnitykseen.




Pikku hiljaa se rakennelma haki muotoaan.




Ja valmistui.




Ja pahimmassa paleltumisvaarassa olevat kasvit muuttivat  lopulta sisään.




Kyllä tässä hommassa aikaa tietenkin vierähti, mutta nautin kyllä joka hetkestä. Loppumetreillä aloin jo miettimään, mitä sitä seuraavaksi rakentelisi. Jos meillä käy tänä kesänä, minut löytää mitä todennäköisemmin täältä.

Lapset odotellessa katsoivet elokuvaa, ulkona kun oli kovin kylmä. Kuva tosin ei kerro läheskään totuutta kuluneesta päivästä, huudon määrä kun on tuntunut näin äidin korvaan loputtomalta. Mutta hetki oli niin kaunis, pikkuveljellä oli tullut paha mieli.




Lasten päiväunien aikaan otin päivälenkin kannalta ja lähdin mustikkametsään. Tällä seudulla en tunne parhaita mustikkametsiä, mutta suuntasin samaan metsään missä kävin vuosi takaperinkin. Kyllähän tuollakin joku oli jo ennättänyt käydä, mutta löysin ihan kohtuudella marjoja vielä itsellenikin. Olisin varmasti nauttinut pelkästään metsässä olostakim hiljaisuuden vuoksi, lapsiperheen arjessa kun meteli tuntuu nousevan kattoon harva se hetki. Oikeastaan aivan liian harvoin tulee lähdettyä metsään ihan vain kuljeksimaan.



Mutta päivälenkin kannalta kun tämän metsäretken ajattelin ottaa ja lisäksi mielenkiinnolla tutustun tähän uuteen hankintaani, seurailin toimintaani. Se on minulle ollut aina selvää, että teen joko täysillä tai en ollenkaan, mutta tämä sykemittari on sitten ärsyttävä kapistus ja kertoo tämän olemassa olevan tiedon olevan niin totta kuin sen uskoinkin olevan. 




Mutta ei ole marjareissu eikä mikään, ellei sykkeetkin hetkeksi sekoaisi. Nauttiessani rauhallisesta metsähetkestäni, edessäni oli käärme. Ihan kyykäärme. (Mies tätä tosin epäili heti, sillä en meinaa erottaa harakkaa enkä varista toisistaan. Minulla on siihen muistisääntö, joka ei toimi.) En ehtinyt kyllä paljoa miettiä, säntäsin vain pakoon ja niinhän se näytti tekevän toinenkin osapuoli. Onneksi marjat eivät kaatuneet. Heti pakoon pötkimisen jälkeen minua alkoi vain itseäni naurattamaan. Ongelmani kun on tämä keskisykealue (vai miksi sitä hienosti nimitetään). Sehän saavutetaan helposti, pari käärmettä päivässä ja "voilá" lenkillä tarvi edes käydä.