Pääsiäisestä pikkuisen

Käväisimme ottamassa viimeiset henkäykset pohjoisen keväästä. Ulkoilua ja herkkuttelua, siitä oli tämä reissu tehty. Päivällä lämpötila kipusi jo melko korkeallekin muutamana päivänä, yöllä käytiin vielä pakkasella. Ladut sulivat. Pian kevät on pitkällä pohjoisessakin. 

Ja mitäs muuta automatkoilla voisi tehdäkään kuin lukea tai neuloa. Vihreä taitaa olla tämän kevään väri.

Ero on valtaisa muutaman sadan kilometrin matkalla. Huomenna kotipihassa sotken sormeni multaan.

Enchanté

Hauska rakastua!

Eihän sairastelut toki siihen loppuneet. Olen ollut vuoteen oma. Lääkkeiden vaikutuksen myötä kuitenkin tekemisen kaipuu herää. Eilen aikani makoiltuani puntaroin eri vaihtoehtojen välillä. Katsonko elokuvan, virkkaanko, neulonko vai luenko. Päädyin viimeiseen. Valitsin kepeimmän teoksen minkä löysin ja valinta oli täydellinen. Kirjaksi valikoitui Maria Rocherin Enchante - Hauska rakastua!.

Luin kirjan lähes samalta istumalta tai pötköllään ollessani oikeammin. Nukahdin pari kertaa välissä ja lasten tultua kotiin heidän kanssaan höpöttelin hetken, mutta muuten sain lueskella. Harmikseni en päässyt edes päiväkodin pihatapahtumaan muun perheen sinne mennessä, mutta käytin senkin ajan lukemiseen.

Itse asiassa kirja oli niin kepeä, että en ehkä olisi terveenä sitä jaksanut lukeakaan. Se kertoi nuoren tytön suuresta Ranskan ihailusta, ranskalaisen rakkauden kaipuusta ja sen suuresta yrittämisesta sekä siinä jollakin lailla onnistumisestakin, kuohuvan nauttimisesta, merkkivaatteista ja ystävyydestä. Kirjassa kerrottiin myös hyvin kepeästi kahden nuoren tytön viettämästä ajasta Pariisissa, siellä vallalla olevista parisuhdekäsityksistä ja vapaista suhteista. Kirjassa kuvailtiin tyttöjen ihalua ranskalaisia miehiä kohtaan ja näiden miesten kykyä rakastaa. Kaikkea tätä vastakohtana karuun ja ankeaan Suomeen, suomalaisiin epäkorrekteihin miehiin ja huonohkoon ruokaan. Lopussa kuoppaisen tien jälkeen realismi nosti kuitenkin hieman päätään.

Kirjassa oli hyvät hetkensä. Kerronta oli mutkatonta ja muutaman kerran tirskahtelinkin. Jotenkin palasi omat opiskelujen alkuajat ja nuoruusvuodet mieleen. Siinä mielessä kirja on hyvin onnistunut, onhan nuoruus repivää aikaa kaikkien unelmien, toiveiden ja mahdollisuuksien ristitulessa. Kaikki on osaltaan niin musta-valkoista tai vaaleanpunaista. 

Ja ei, kirja ei ollut varsinaiselta lukulistalta. Jälleen lyhennän lukulistan ulkopuoleista lukulistaa, mutta ei se mitään. Tärkeintä on lukeminen, listalta kuin listalta.

Kaunis sydän

Mitähän kertoisin teille maaliskuusta? Kertoisinko, että meillä on sairasteltu koko vuoden edestä kaikki mahataudista flunssaan? Vai kertoisinko keskeneräisistä käsitöistä? Saavutetuista juoksumetreistä ja lenkkareistakin riittäisi tarinaa.Taikka voisin kertoa myös yhdestä ihastuttavasta kirjasta, jonka luin.

Maaliskuussa poikkesin varsinaisesta laatimastani kirjalistasta ja poimin kirjan kirjalistan ulkopuolisesta "muista lukea nämäkin" -kirjalistasta. Vuorossa oli Cecilia Samartinin kirja Kaunis sydän. Tarina kertoo El Salvadorista sodan keskeltä Amerikkaan muuttaneesta tytöstä, hänen elämästään ja häntä matkan varrella kohdanneista koettelemuksista. Tarina tempaisi todella mukaansa kauniilla kuvauksillaan ja juonenkäänteillään. Toisaalta tarina oli hirvittävän surullinen, kuvaus rakkaudesta, menetyksestä, valinnoista ja elämän rajallisuudesta. Toisaalta kirjan henkilöissä kuvattiin hienosti ihmisen hyvyys, vahvuus, julmuus, pahuus ja heikkous. Jäin miettimään, että minkälainen on hyvä ihminen. Ainakin hänellä on hyvä, kaunis sydän.

Tämän kirjan myötä olen lukenut kaikki Cecilia Samartinin kirjat. Jään innolla odottamaan uusia, onnekseni tiedän semmoisia olevan suunnitteilla. Tämä kirja oli mielestäni ehdottomasti paras näistä kaikista, vaikka Senor Peregrino -sarja ei paljoa vaille jääkään. Nora ja Alicia puolestaan oli mielestäni listan häntäpäässä.

Kerron kuitenkin vielä hieman niistä keskeneräisistä käsitöistä. Voin ilokseni todeta, että kuvassa vilahtava paita on vain hieman kesken. Toivon voivani esitellä sen pian. Vaikka harmittelenkin kovasti tuon ihanan kirjan päättymistä, saan aikaa jälleen neuloa.Uusi kirja huhtikuulle on vielä mietintämyssyssä. Menenköhän listauksen mukaan, vai  keksisinkö jotakin ihan muuta.

Käsitöiden ja lukemisten lomassa täällä on puuhattu kuitenkin muutakin.

Pienet vihreät otukset nostavat päitään. Nämä on jotenkin tosi vastustamattomia. Kyllä se kesä on tulossa.

Poika ja hänen uudet aurinkoiset kumpparinsakin odottavat jo pihalle pääsyä. Oli pakko ottaa kuva, kengät on kuin karamellit.