tiistaina, syyskuuta 15, 2015

Elämän eliksiiriä

Kahta en vaihda, ystäviä ja neulontaa. Juoksustakaan en miellään luopuisi, enkä hyvästä ruuasta. Hyvät kirjatkin suovat nautinnollisia hetkiä. Musiikista puhumattakaan.

Onnea on, kun suuri osa onnellisuutta tuottavista tekijöistä mahdutetaan onnistuneesti samaan viikonloppuun.




Eihän se olisi matka eikä mikään ellei siihen saisi vähän mahdutettua lankoja. Toivolan vanha piha Jyväskylässä on aina yhtä ihastuttavan idyllinen. Takuuvarmasti sieltä löytyy aina lankaa. Tällä kertaa mukaani tarttui myös ensimmäinen pari hiilikuitukärkiä ja ensituntuma puikkoihin on erittäin miellyttävä. Tällä kertaa myös vanhan pihan kahvila oli avoinna ja voin suositella käyntiä tuolla lämpimästi.




Finlandia marathon tarjosi haasteita toistamiseen. Muuttuneet reittijärjestelyt saavat minulta ainakin kiitosta, Ensimmäistä kertaa juoksin kahden lenkin (tai kierroksen ehkä oikeammin) kisan ja tämä tuntui huomattavasti odottamaani miellyttävämmältä. Ilma oli kaunis, vaikkakin minulle aivan liian kuuma, ja ihmiset olivat hyvällä tuulella. Aikaanikin onnistuin kuin ihmeen kaupalla parantamaan. Pikkuisen kerrallaan, kuten Jelena Isinbajeva konsanaan, jotta voi nauttia aina vain ainakin itsensä päihittämisestä. Joka tapauksessa jälkeenpäin tunne on aina mahtava, vaikka matka olisikin tuskainen. Olen naureskellut vain jälkikäteen kuinka paljon sitä ehtii pyöriä ihmeellisiä ajatuksia päässä puolikkaankin aikana. Muutaman raskaan kilometrin aikana olin aika varma, että joudun keskeyttämään kisani. Ensiapupiste lähestyi lupaavasti, mutta en keksinyt mitään valitettavaa eikä missään tuntunut pienintäkään kipua, joten jouduin jatkamaan matkaa ja kipittämään kiltisti maaliin.

Jalkojen venyttelyn ja loikoilun lomassa sain luettua loppuun Eve Hietamiehen Teräsmiehen morsiamen. Kirja kertoo avioliiton kiemuroiden keskellä olevan pariskunnan arjesta ja arjen haasteista. Pinttyneistä tavoista ja keskustelemattomuudesta. Kirja oli helppo lukea, kirjoitustyyli vaikutti välillä jopa töksähtelevältä lyhyine virkkeineen. Kaipasin kuitenkin jotakin kepeää luettavaa ja sitä tämä kirja tarjosi. Raskaasta aiheesta jäi kuitenkin kohtuullisen kepeä tunnelma. Olen tyytyväinen, että luin kirjan, mutta pidän enemmän Eve Hietamiehen uudemmasta tuotannosta.

Tämä oli niitä viikonloppuja, joista täydestä sydämestä voi todeta olevansa väsynyt mutta onnellinen. Vielä jaksaa kuitenkin vähän neuloa.

keskiviikkona, syyskuuta 09, 2015

12 matkaa vuodessa; Viro

Pyrkimykseni tutustua 12 uuteen paikkaan vuoden aikana uhkaavasti ainakin pyrkii toteutumaan. Ystäväni kanssa taisimme jo tammikuun pimeinä iltoina varata paikkamme tälle kyseiselle Viron matkalle. Matka oli hyvin erilainen aikaisempiin matkoihimme verrattuna. Ohjelma oli valmiiksi luotu ja matkat taitettiin linja-autolla. Ajattelimme tämän antavan kiireisille perheenäideille kuitenkin omanlaista vapautta ja tyytyväisiä olimmekin. Matka onnistui täydellisesti.

Linja-autossa on tunnelmaa ja kädet saavat keskittyä ratin pyörittelyn sijaan neulepuikkoihin. Todellisuudessa suu taisi käydä enemmän kuin puikot, mutta ennen kuin kotiin pääsin sain yhden huivin valmiiksi. 




Tiina Kuun suunnittelema Kaarisilta on ollut neulontalistoillani jo jonkin aikaa. Eräänä iltana tarvitsin helpohkon tv-neuleen ja tartuin tähän ohjeeseen. Lyhennetyt kierrokset tarjosivat toisaalta mukavasti vaihtelua ainaoikeaan neulepintaan. Ja muuten sai vain neuloskella. Olen kyllä yllättänyt itsenikin huomattuani neulovani jälleen ainaoikeaa, ei mitenkään minun erityisesti suosimaa, neulepintaa.

Malli: Kaarisilta by Tiina Kuu
Lanka: Liukuvärjätty Viron villa ja Rami-lanka
Kulutus: 124 g
Puikot: 5,5 mm Knit Picksit 60 mm kaapelilla



Lankana halusin käyttää ruskasävyistä Viron villaa. Hetken mallailun jälkeen raitalangaksi huiviin päätyi oranssinpunainen Rami-lanka. Molemmat hyvin entuudestaan tuttuja ja helppoja neuloa. Mielestäni ihanasti värisävyt sekoittuvat keskenään. Huivi on kuin liekeissä.




Muuten matka koostui pysähtymisestä Laulasmaan kylpylässä. Kylpylä oli viihtyisä ja rentoutus tuli tarpeeseen. Laulasmaan kylpylästä suunnattiin Haapsaluun, jossa oli Valkean Daamin festivaalit ja pitsipäivät. Haapsalussa vietetyn illan kohokohta oli musiikkiesitys Valge Daami Saladus Haapsalun linnan raunioissa. Tämä oli mahtava kokemus.




Koko reissun odotetuin osuus oli kuitenkin itse pitsipäivät Haapsalussa. Etukäteen en suunnitellut kuin ostavani Haapsalu Shawl -kirjan ja sen löysin. Lisäksi mukaan tarttui monenlaisia ideoita ja tietysti hieman lankaakin. Taidokkaita käsitöitä Haapsalussa oli esillä joka puolella.




Pitsiä siellä, pitsiä täällä.

Unelma

Heti tuli tarve saada pitsisateenvarjo.
Mistähän tähän löytäisi rungon?

Jotain tytölle suunnitteilla.

Matka päättyi Viron osalta Tallinnaan ja Karnaluksiin. Kävin kyseisessä käsityötukussa ensimmäistä kertaa ja saatan joutua suuntaamaan sinne joskus uudelleen. Kaupassa olisi ollut vaikka minkälaista ompelutarviketta ja lankaa muiden lomassa.


Matka oli todellakin käymisen arvoinen. Puikot eivät ole päässeet kylmenemään matkan jälkeenkään. Puikoilla on pyörähdellyt oikein koetilkkuja, mutta yksi huivikin.






Tähän taisi jäädä hetkeksi ulkomaan matkat, seuraavaksi keskitytään juoksuhommiin ihan kotimaassa.