Pientä lämmikettä

Sunnuntaina on mukava touhuilla perheen kesken. On aikaa laittaa ruokaa, syödä rauhassa ja ulkoilla askartelun lomassa. Tänä sunnuntaina aikaa oli vielä tunti enemmän. Liekö juuri siksi lapsia ei meinattu saada nukkumaan ollenkaan.

Viilenevät ilmat innostavat neulomaan pientä lämmikettä lapsille ja jatkoin värileikittelyä villapöksyjen jälkeen. Ajatusta vaativien töiden ohella on toisinaan ihana neuloa jotain todella helppoa, mihin ei tarvitse uhrata juuri ajatustakaan. Sen kun nautin vain neulomisesta.

Malli: Putkilo
Lanka: Novita Puro (Luumupuu ja Kanervikko)
Puikot: 6,0 mm Knit Picksit

Loin 75 silmukkaa ja neuloin kaksi kierrosta eri värejä vuorotellen. Värit vaihtelivat kauniisti, vaikka jäljellä olevat kerien loput olivatkin melko tummia väreiltään.

Kaapissa olevat Purot on nyt kulutettu loppuun. Taidan lankavarastojen hieman vielä pienennyttyä palata tämän langan pariin.

Väriterapiaa

Pienimuotoinen väsymys meinasi vaivata tätä neulojaa kuluvan viikon alkupuolella. En arvannutkaan kuinka paljon veikeät värit voivat piristää.

En ole aikoihin harrastanut raitaneulontaa. Joitakin vuosia takaperin tulin raidoittaneeksi ilmeisesti liikaakin, kyllästymiseen saakka. Raitatauko loppui kuitenkin tähän. Sopivasti ilmojen viiletessä.

Malli: Villapöksyt Nurjat-blogin Jonnan ohjein
Lanka: Novita Puro (Luumupuu ja Kanervikko)
Puikot: 6,0 mm sukkapuikot ja 40 cm Knit Picksit


Neuloin pöksyt enempiä ajattelematta ohjeiden mukaisesti ja ne valmistuivatkin äkkiä. Villahousujen neulominen on jostakin syystä ollut minulle aina hankalaa, ehkä työn tylsyyden vuoksi. Oikeasti en tiedä miksi. Näitä pöksyjä oli helppo kokeilla aina matkan varrella oikean koon arvioimiseksi. Nautin vain uusien väriyhdistelmien näkemisestä. Joskus todellakin pitäisi etsiä ihan uusia väripareja normaalisti silmää hivelevien värien tilalle. Näillä monivärilangoilla raidoitettaessa näitä erilaisia väripareja syntyy itsestään. Olen neuleen edetessä ihastellut miten sievästi eri värit sopivat yhteen. Juuri tällaista väriterapiaa olin vailla piristykseksi arkeen.

Novitan Puro oli lankana minulle uusi kokemus. Lanka tuntuu käsiin ihanan pehmeältä ja neulepinta on tasainen muutamia langassa olevia möykkyjä lukuunottamatta. Olen kuullut langan nyppyyntyvän helposti. Jään odottamaan miten lanka kestää kulutusta.

Kulutusta nämä pöksyt todennäköisesti tulevat saamaankin. Tyttö on viime aikoina seurannut Peppi Pitkätossua tarkkaavaisesti (kuten myös housujen valmistumista). He ovat kuulemma yhtä vahvoja, hiukset tulee usein letittää samalla tavalla ja onhan Pepillä oltava raitahousut. Projekti on todella onnistunut äidin nauttiessa neuloessa ja tyttären ollessa silmin nähden onnellinen valmiista neuleesta. Äidin sydän sulaa tytön rutistaessa kovasti ollessaan uusista pöksyistään niin onnellinen.

Nautin itse vielä hetken värien leikistä ja tikuttelen loput langat kauluriksi. Yritän tätä nykyä käyttää langat niin loppuun kuin mahdollista. Josko lankavarastoja saisi hieman pienemmiksi.

Kuulostaa tutulta

En usein edes lue Fingerporia. Tämä kuitenkin huvitti suuresti ja kuulosti melkoisen tutulta. Minun omasta mielestäni hyvässä järjestyksessä olevat kaappini eivät näytä miehen silmään samalta. Todellisuudessa järjestys on kamala, mutta jotenkin itse vain tiedän missä mikäkin tavara sijaitsee. Ainakin ne eniten käytössä olevat.

Yöllä oli satanut lunta ja nautin talven tulosta todenteolla. Nyt käperryn kuitenki viltin alle neulomaan ulkoilun ja valokuvaamisen sijaan. Kiirettä pukkaa viimeisimmän projektin parissa ja yritän pysyä kiireen yläpuolella. Ulkoilen sitten vähän myöhemmin.

Miehekästä

Minun unelmasormikkaista tuli miehelle täydellisesti istuvat kynsikkäät. Lopputulos olisi täydellinen mikäli tämä olisi ollut suunnitelmani. Tämä ei minua enää kuitenkaan harmita, sillä säästyin purkamiselta ja mies on tyytyväinen.

Malli: Knotty (Ravelry)
Lanka: Ramilanka (80 % villa, 20 % rami)
Puikot: 2,5 mm Knit Picksit

Ohje oli selkeä ja suorastaan odotan, että pääsen omien sormikkaitteni pariin. Sormikkaina malli on naisellinen, mutta mielestäni kynsikkäinä malli on hyvinkin miehekäs. Omiin sormikkaisiini aion käyttää samaa lankaa, mutta vahingosta viisastuneena olen jo tarkastanut neuletiheyden. Ei mieskään monia kynsikkäitä ehdi tänä syksynä kuluttaa.

Miehen sain vihdoin patistettua kuvattavaksi parin päivän maanittelun jälkeen. Muutamien kuvien jälkeen, joiden jokaisen välissä mies tokaisi kuvailun jo riittävän, tyttö vetaisi kynsikkäät käteensä ja sanoi nyt olevan hänen vuoronsa. Tomerasti tuumasi isällensä kuinka kädet kuuluisi asetella. Suloista.

Viikonloppuna kävin myös kauan odottamillani Kädentaito messuilla. Saalis jäi odotettua laihemmaksi, vaikka useamman kassin kotiin kannoinkin. Tarjolla oli paljon erilaisia taidonnäytteitä, toinen toistaan kiinnostavampia. Minä odotin messuilta enemmän vain tarjontaa uusien lankojen ja muiden oheistarvikkeiden osalta ja tältä osin tarjonta oli aikaisempia vuosia huomattavasti latteampaa. Silti messuilla kannatti käydä. Ennestään jo ylitsepursuava nappilaatikko täyttyi ainakin entisestään mitä ihanimmista napeista.

Nappien mukanaan tuomaat uudet ideat saavat vain odottaa hetkisen. Laskelmat ja suunnitelmat uusien pöllö-sukkien parissa vievät nyt aikani. Pieniä mutkia tuli vain nyt matkaan. Suunnitelmaan olen tyytyväinen ja neulonta maistuu. Epähuomiossa istuin vain puikkoni päälle, joka porautui reiteeni ja meni lähes poikki. Tähän hätään en nyt löytänyt saman paksuista puikkoa ja mies teki pientä ensiapua puikolleni. Eiköhän tällä selviä huomiseen saakka.

Eeeiiii...

Pidän päästä ja huudan äänettömästi!

Nyt jo onneksi hymyilyttää, aluksi ei ollenkaan.

Juhlat on juhlittu (joista kerron hieman myöhemmin jotain vielä lisää) ja muut velvollisuudet hoidettu tällä erää. Muutaman arkipäivän olin suunnitellut kuluttavani mukavien ja rentojen hommien merkeissä. Eilen aloitin kiireetöntä neulontaa ihan itselle. Suunnittelin jo laittavani otsikon nimeksi Just for me. Mutta ei. Kiireetön neulonta muuttui hätähuudoksi. En varmasti pura tätä työtä ja ei, tämä ei tule nyt minulle.

En tehnyt mallitilkkua, myönnetään. Enkä ole laskenut tälle ihanalle langalle tiheyttä aikaisemmista neuleista. Myönnän senkin. Aloin vain neuloa ja ajatus oli niin ihana. Kauniit syyssormikkaat itselle mallista, jota olen Ravelryssä ihastellut pitkään. Ehkä pipokin samaan syssyyn.

Sovitus ja jo melkein ennen sitäkin tajusin, että sormikas on ihan liian suuri. Melkein mitä muuta tahansa olen valmis tekemään, mutta purkaa en haluaisi. Onneksi miehellä on isot kädet. Hän saa nyt kynsikkäät. Todella kauniit kynsikkäät! Olen kyllä luvannut neuloa hänelle sellaiset jo pari vuotta sitten, joten tulee sekin lupaus pidettyä vihdoinkin.

Kynsikkäiden jälkeen teen ehkä vähän laskelmia ja neulon itselleni vihdoin sitten ne sormikkaat. Sopivat sellaiset. Ja eihän tässä onneksi ole kiire minnekkään.

Kero

On nimi uudelle pikku miehen asukokonaisuudelle, jonka suunnittelin itse Kerolle.

Näillä pikkuisen oli mukava viettää juhlapäivää. Sukat lämmittivät jalkoja ja pitivät housunlahkeet paikallaan.

Pipo valahti sopivasti välillä silmille ja uni vain maittoi paremmin. Pipon malli on onnistunut. Pipo pysyy hyvin päässä ja pikku mies ei saa pyöriteltyä sitä pois päästään helposti.

Mallit: Oma (slipoveri, myssy ja sukat)
Lanka: Marks & Kattens, Avanti Cotton (100 % puuvilla)
Puikot: 3,25 mm Knit Picksit (sukkapuikot ja pyöröt 40 cm siimalla)

Ohjeistusta neuleisiin on kirjoitteilla. Nyt on aikaa testailla vielä viimeisiä mielen päällä olevia juttuja.

Kuten meillä on tapana, kakku kuvasti juhlaa tai ainakin juhlakalua. Nimi on pojalle ollut tiedossa jo pitkään. Nyt olemme saaneet onneksemme nimelle myös kantajan. Pohjoisen poika.

Kävikö siinä niin, että kun nyt en päässyt tuntureille toin tunturin luokseni?