Tällä erää tämä ei ole kertomus valmiista neuleista vaan lähinnä ihanasta erilaisesta päivästä hyvässä seurassa.
Alkuun kerrottakoon kuitenkin, että joskus "ääneen" pohtimisesta on hyötyä. Olen onnellinen Wrap Style -kirjan omistaja, kiitos K:n joka ilmoitti olevansa valmis myymään omansa. Kirja oli kuin uusi ja istahti hyllyyni nopeammin kuin olisin arvannutkaan.
Kuvassa oleva kassi aloitti tämän jo hetken odotetun ns. lankamatkan, joka tällä kertaa keskittyi lähinnä kaikkeen muuhun kuin lankoihin. Sen ei väliä, tarkoituksenamme on ollut luoda muutaman kerran vuodessa rentouttava kahden neulovan äidin matka jonnekin missä on jotakin mielenkiintoista. Sain ystäväni painaman kassin astuessani heidän autoonsa auton keulan kääntyessä tällä kertaa kohti Jyväskylää.
Matkasuunnitelmamme on toteutettu kuten aikaisemminkin, päätämme minne suuntaan lähdemme aamulla klo 6 ja etsimme matkan varrelta sekä määränpäästä mielenkiintoisia vierailukohteita. Onneksemme makumme on hämmästyttävän samanlainen ja katseemme kiertää kaupoissa nopeasti, joten yleensä tiedämme kauppaan astuessamme oliko paikka meille sopiva vai ei. Tähän saakka ystäväni on ollut ratin takana ja minä olen saanut neuloa vieressä, mutta luulen maksavani tästä vielä myöhemmin istumalla useampaan otteeseen kuljettajan paikalla. Mutta jos se on hinta näistä mukavista reissuista olkoon niin. Maksan sen mielelläni.
Matkallamme pysähdyimme useaan kohteeseen, innostunein olin tällä kertaa Oy Juho Jussilan tehtaanmyymälästä, joka myy paikan päällä valmistettuja Jukka-puuleluja. Lähdinkin kotiin ison kassillisen kanssa. Liekö oli kassillinen leluja vai kassillinen hyvää mieltä suurempi. Palvelu tehtaanmyymälässä oli niin hyvää, että palaan sinne varmasti takaisin.
Lankasaalis ei tällä kertaa ollut edellisen reissun veroinen, mutta jotakin kuitenkin lankahaaviin jäi. Silkkivillasta ostin sukkalankaa syksyä odotellen, Pellavaisesta Pellavalankaa huivia varten ja alla olevasta kankaasta olisi tarkoitus ommella mekko huiville. Mandarin Petit ja Classic langat hain kotokylästä tänä aamuna, kun en matkalla niihin törmännyt.
Korvatulehdusta poteva pikku tyttömme oli onnellinen autosta ja palikoista. Mielenkiinnolla jään seuraamaan pysyvätkö nämä lelut tyttäremme matkassa yhtä kauan kuin alla olevat Jukka-puulelut, jotka ovat kulkeneet mieheni mukana. Tankkiauto on mm. mieheni 1-vuotis-syntymäpäivälahja. Palikkalaatikko sai muutaman uuden palikan, vaikka alkuperäisistä uupui ainoastaan kaksi palikkaa.
Tämän traktorivanhuksen iästä ei ole tietoa, mutta saatan sen pikimmiten ajoon jälleen saattaa.
Tässä on ollut esitteillä ainoastaan suomalaisia puuleluja. Viimeisimpänä, mutta ei toki vähäisimpänä haluan vielä näyttää erään soman auton. Mieheni on tehnyt tämän ala-asteen puukäsityössä stanssaten keulaan isänsä silloisen auton rekisterinumerot. Tämä on yksi tyttäremme suosikki, joten ei ole pienellä pojalla aikanaan mennyt työ hukkaan.
Nyt jatkan lauantai-illan viettoa elokuvan ja neuleen parissa. Aluksi tulee päättää kumpaa näistä neuloisin.
Alkuun kerrottakoon kuitenkin, että joskus "ääneen" pohtimisesta on hyötyä. Olen onnellinen Wrap Style -kirjan omistaja, kiitos K:n joka ilmoitti olevansa valmis myymään omansa. Kirja oli kuin uusi ja istahti hyllyyni nopeammin kuin olisin arvannutkaan.
Kuvassa oleva kassi aloitti tämän jo hetken odotetun ns. lankamatkan, joka tällä kertaa keskittyi lähinnä kaikkeen muuhun kuin lankoihin. Sen ei väliä, tarkoituksenamme on ollut luoda muutaman kerran vuodessa rentouttava kahden neulovan äidin matka jonnekin missä on jotakin mielenkiintoista. Sain ystäväni painaman kassin astuessani heidän autoonsa auton keulan kääntyessä tällä kertaa kohti Jyväskylää.
Matkasuunnitelmamme on toteutettu kuten aikaisemminkin, päätämme minne suuntaan lähdemme aamulla klo 6 ja etsimme matkan varrelta sekä määränpäästä mielenkiintoisia vierailukohteita. Onneksemme makumme on hämmästyttävän samanlainen ja katseemme kiertää kaupoissa nopeasti, joten yleensä tiedämme kauppaan astuessamme oliko paikka meille sopiva vai ei. Tähän saakka ystäväni on ollut ratin takana ja minä olen saanut neuloa vieressä, mutta luulen maksavani tästä vielä myöhemmin istumalla useampaan otteeseen kuljettajan paikalla. Mutta jos se on hinta näistä mukavista reissuista olkoon niin. Maksan sen mielelläni.
Matkallamme pysähdyimme useaan kohteeseen, innostunein olin tällä kertaa Oy Juho Jussilan tehtaanmyymälästä, joka myy paikan päällä valmistettuja Jukka-puuleluja. Lähdinkin kotiin ison kassillisen kanssa. Liekö oli kassillinen leluja vai kassillinen hyvää mieltä suurempi. Palvelu tehtaanmyymälässä oli niin hyvää, että palaan sinne varmasti takaisin.
Lankasaalis ei tällä kertaa ollut edellisen reissun veroinen, mutta jotakin kuitenkin lankahaaviin jäi. Silkkivillasta ostin sukkalankaa syksyä odotellen, Pellavaisesta Pellavalankaa huivia varten ja alla olevasta kankaasta olisi tarkoitus ommella mekko huiville. Mandarin Petit ja Classic langat hain kotokylästä tänä aamuna, kun en matkalla niihin törmännyt.
Korvatulehdusta poteva pikku tyttömme oli onnellinen autosta ja palikoista. Mielenkiinnolla jään seuraamaan pysyvätkö nämä lelut tyttäremme matkassa yhtä kauan kuin alla olevat Jukka-puulelut, jotka ovat kulkeneet mieheni mukana. Tankkiauto on mm. mieheni 1-vuotis-syntymäpäivälahja. Palikkalaatikko sai muutaman uuden palikan, vaikka alkuperäisistä uupui ainoastaan kaksi palikkaa.
Tämän traktorivanhuksen iästä ei ole tietoa, mutta saatan sen pikimmiten ajoon jälleen saattaa.
Tässä on ollut esitteillä ainoastaan suomalaisia puuleluja. Viimeisimpänä, mutta ei toki vähäisimpänä haluan vielä näyttää erään soman auton. Mieheni on tehnyt tämän ala-asteen puukäsityössä stanssaten keulaan isänsä silloisen auton rekisterinumerot. Tämä on yksi tyttäremme suosikki, joten ei ole pienellä pojalla aikanaan mennyt työ hukkaan.
Nyt jatkan lauantai-illan viettoa elokuvan ja neuleen parissa. Aluksi tulee päättää kumpaa näistä neuloisin.
