Viimeistellään vuosi 2016

Eihän tämä mennyt huonostikaan, nyt jos saisi vuoden 2016 viimeisteltyä.

Tässä vaiheessa aina tuntuu, että onko sitä saanut mitään aikaiseksi. Blogia selatessa tulee kuitenkin mieleen kaikki vuoden aikana tapahtuneet asiat ja juuri tämän vuoksi olen jatkanut blogin pitämistä vuodesta toiseen, vaikka välillä aika kortilla onkin.

Matkoista en ole ehtinyt kirjoitella mitään, mutta monenlaista on tullut koettua silläkin saralla. Kävimme ystäväni kanssa keväällä Tallinnassa käsityömessuilla ja joulukuussa sekä joulutoreilla että lankatehtaalla ja tekstiilitaiteilijalla. Kesällä vietimme perheen kanssa lähes kaksi viikkoa Italiassa kierrelle, majoituimme ensimmäisen viikon Gardajärvellä ja toisen Pisassa. Loka-marraskuun vaihteessa matkasimme toistamiseen miehen kanssa Islantiin. Jos jotakuta kiinnostaa matka, matkajärjestelyt ja tai muuten vaan joku matkoista, voin kyllä näistä kirjoitella.

Ja viimeiset käsityöt. Onnea on käsityöystävät. Onko todellista onnea sitten se, että heitä on kaksi. Joulun alla mietin, kuinka voisin muistaa näitä ystäviäni jouluna. Heidän kanssaan yhdessä vietetty aika on odottamisen arvoista. Molemmille löytyi kirja ja päätin pitkään mielessä hautoneen kirjanmerkin toteuttaa kirjan kaveriksi. Selasin ja selasin ja sopivaa ohjetta ei löytynyt, joten lopulta yhdistelin monta ja sovelsin loput.

Malli: Kukka kirjanmerkki, ihan itse sovellettu
Lanka: Varaston perukoilta
Kulutus: 6 g
Puikot: 2,5 mm, metalliset! Tuli kiire ja nämä ainoastaan olivat käsillä heti.

Nämä kirjanmerkit onnistuivat hyvin. Mukavaa pientä näpräilyä ja valmista syntyy kuitenkin kohtuu äkkiä. Tahtoisin itsellekin samanlaisen =)

Työkaverini puolestaan joulun alla kysyi onnistuisiko minulta neuloa kravaatti. No, onnistuuhan se. Vähän mittailtiin ja suunniteltiin ja purettiin. Lopulta ompelin vuorikankaan ja taas muistan miksi sitä välttelen. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Kravaatti valmistui ja ihan kivan näköinenhän siitä tuli.

Malli: Kravaatti, Oma
Lanka: Novita, 7-veljestä
Kulutus: 29 g
Puikot: 3,5 mm, bambut

Näin ollen.... Olen neulonut vuonna 2016 kaikkiaan 2704 g lankaa, ohutta lankaa, paksua lankaa, värikästä lankaa ja lankaa. Ei niin paljon, mutta suurella sydämellä. Paljon syntyi sukkia ja suuria suunnitelmia. Näistä on hyvä aloittaa vuosi 2017.

Ja viimeiseen kirjaan. Elämäni kirjakasojen keskellä on muodostunut minulle oikeaksi nautinnoksi. No, mies ei ole tästä aina niin hyvillään, toisinaan kun istun vain kirja nenässä ja sitten siirrellään kasoja. Mutta kyllä on nautinnollista kun löytää hyvän kirjan.

Michael Ridpathin kirja Varjojen saartama oli mieheni löytö. Hän pyysi tuomaan sen kirjastosta, siellä käydessäni ja luki kirjan hetkessä. Ajankohta oli sopivasti ennen Islannin matkaa ja hän tuumasi, että saatan myös tykätä kirjasta. Syksy oli kiireinen ja kirja kulki joka paikassa mukanani. Luin sivun siellä ja toisen täällä. Vasta jouluna ehdin tarttua lopulta kunnolla kirjaan ja sitten sen luinkin hetkessä.

Kirja on jännäriksi aika kevyt, mutta kerronta on miellyttävää. Tapahtuman kulku ei ole ennalta arvattavaa ja kerronnan lomassa kuvaillut maisemat ja yhtymäkohdat saagoihin tekivät tästä ainakin itselleni mielekästä luettavaa. (Jos haluat lukea teoksesta enemmän katso esim. Kirjavinkit). Uuden vuoden aloitin sitten tämän seuraajalla, mutta siitä enemmän myöhemmin.

Näin lukukokemukseni on täyttynyt 14 teoksella vuonna 2016. Näin ilmaistuna se tuntuu kyllä aika vähältä, mutta tavoitehan on ollut kirja per kuukausi. Pääasia, että joukkoon on mahtunut hyviä teoksia, jotka pitävät lukuintoa yllä.

Sukkasia

Vielä viimevuotisista.

Aloin kaivelemaan puhelimen kuvia postattavaksi ajatellen, että muutama kuva ja se on siinä. Olin jo ihan ehtinyt unohtaa, että minähän olin neulassut sukkaparin jos toisenkin ennen vuoden loppua.

Ensimmäisistä tuli mieleen 7 veljestä, ei pelkästään langan vuoksi. Erään perheen pojat saivat kaikki äitinsä valitsemilla väreillä omat sukkansa. Poikia ei ole seitsemää, mutta kyllä neljässäkin on jo veljessarjaa.

Kiljukoon nyt kaikkein kaula,

koska mielin virren laulaa

voimasta seitsemän miehen.

Malli: Jo tutuksi tullut Hearty Man Plaid Socks by Kathleen Treanor

Lanka: Novita 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm bambut

Kulutus: Vihreät 141 g, Mustat 156 g, Vaaleat 129 g ja Siniset 156 g.

Olen neulonut Hearty Man Plaid Socks -mallilla jo aika monet sukat ja edelleen olen sitä mieltä, että sukat on sekä erittäin mukava neuloa ja ovat niin hyvän näköiset. 7 veljestä toimii lankana näissä todella hyvin.

Kampaajani kysyi joulun alla josko voisin auttaa häntä joululahjassa omalle kuntovalmentajalleen. Tuumasta toimeen ja mielestäni aika mukavat sukat syntyi. 

Malli: Oma, perussukka kuvioin

Lanka: Novita, 7 veljestä

Kulutus: 148 g

Puikot; 3,5 mm bambut

Neuloin ensimmäistä kertaa tekstiä suoraan sukkiin. Teksti onnistui aika kivasti mielestäni ja pienet raidoitukset tekivät sukista aika pirtsakat.

Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, neuloin siskolleni ja hänen tyttärilleen sukat joululahjaksi. Ajatuksen taustalla oli Virosta saamani röyhelövillitys ja halusin pitsiä ja nauhaa sisältyvän sukkiin.

Malli: Novita, Naisten pitsisukat, jota sovellettu tyttöjen sukkiin

Lanka: Novita, Nalle

Kulutus: 161 g siskon sukkiin, 64 g isompiin ja 51 g pienempiin lasten sukkiin.

Puikot: 2,5 mm Knits Picksit

Tykästyin tähän pitsisukkamalliin ja haaveena olisi neuloa itsellekin joku päivä samanlaiset. Malli muuntui aika helposti pikkuisiksi sukiksi. Oli ihana antaa kaikille siskon perheen naisväestä samanlaiset sukat.

Siinä oli viime vuoden viimeiset sukat. Vielä on luvassa viimeiset neulomukset, viimeinen kirja ja yhteenveto. Sitten voidaan siirtyä tähän vuoteen.

Todellisuuden toisella puolen

Jo kauan aikaa sitten suunnittelin Ruska-huivin. Menneenä jouluna halusin antaa semmoisen lahjaksi Mummolleni. Mummo on se henkilö, jolta olen saanut avun käsityörintamalla, kun apua tarvitsin. Lisäksi vanha mummola oli ehtymätön materiaalivarasto, löytyi uutta ja vanhaa kangasta, vanhaa kenkää ja laukkua. Uudemmassakin mummolassa on vintti, vaan siellä en ole enää niin paljon vieraillut. Viimeisimpänä aarteena löytyi kuitenkin vyyhdinpuut. Pientä fiksailua ja pääsevät käyttöön. Näinpä oli mukava antaa lahjaksi Mummolle huivi.

Malli: Ruska, oma
Lanka: Virolainen liukuvärjätty villa
Kulutus: 128 g
Puikot: 4,5 mm Knit Picksit

Lanka oli tuttua paksumpaa Viron villaa. Aina yhtä mukavaa neuloa.

Vaikka en ole päivitellyt kirjojakaan, niin lukenut olen kuitenkin vielä loppuvuonnakin.

John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa oli koukuttava lukukokemus. Kirjasampo -blogissa annettu kuvaus, "Poika raidallisessa pyjamassa kertoo pienen Bruno-pojan tarinan sota-ajan Saksassa. Tätä kirjaa et luettuasi voi unohtaa!", on lyhykäisyydessän täydellinen. Kuinka todellisuus voi olla samassa ajassa toiselle niin toisenlainen.

Conny Palmkvistin teos, En päästä sinua, oli surullinen. Ymmärrys siitä, että jokaisen äiti kuolee joskus ja puhelu "minulla saattaa olla vähän syöpää" voi johtaa eteenpäin nopeammin kuin saattaa arvatakaan. Kirjaa lukiessani minulla oli vahva tunne, että tällä haettiin synninpäästöä tai purettiin tunteita. Olen tyytyväinen, että luin. Saattoi vierähtää kyynelkin.

Sukkia suurella sydämellä

Vuosi 2016 tuntuu olleen oikea sukkavuosi. Tarkoitus oli neuloa enemmänkin, mutta neulominen on niin ihanaa siitäkin syystä, että se mitä ei ehdi tänä vuonna voi aina toteuttaa seuraavana vuonna.

Tyttärelleni oli suunnitteilla jo pitkään pirtsakat raitasukat ja kyllä hän näistä tykkäsikin. Aluksi olin neulomassa ainoastaan pinkkipohjaisesta langasta, mutta halusin tasoittaa levotonta ilmettä yksivärisellä raidoituksella. Mielestäni nämä onnistui aika kivasti, tuovat mieleeni Peppi Pitkätossun.

Malli: Perussukka omasta päästä
Lanka: Vaaleaa Nallea sekä Pinkkiä lankaa muistaakseni Austermannilta
Puikot: 2,5 mm bambut
Kulutus: 56 g

Lanka on ohutta ja nämä sopivat tyttärelle käytettäväksi missä ja minkä kenkien kanssa tahansa. Ja käytössä näyttävät olleenkin.

Jo syksyllä neuloin sukat myös ystävälleni, joka väitteli. Minun ei kauaa tarvinnut miettiä mallia, sillä viininpunainen oli ensimmäinen mieleeni tullut väri ja sopi täydellisesti Novita-lehdessä olleisiin sydänsukkiin. Ajatuksenani oli, että ystäväni saa ojentaa jalkansa ja lueskella ihan vain romaaneja suuren työn päälle.

Malli: Sydänsukat, Novita
Lanka: 7- Veljestä, Novita
Puikot: 3,5 mm
Kulutus: 199 g

Malli osoittautui todella mukavaksi neulottavaksi ja kuvio kerrallaan työ edistyi vauhdikkaasti. Koon mallaaminen oli helppoa, sillä yställäni on prikulleen saman kokoinen jalka kuin itselläni. 

Viime vuoden viimeisetkin työt pyrin päivittelemään tällä viikolla vastaavanlaisina pikalounaspäivityksinä, jotta päästäisiin pian vaihtamaan touhut kuluvaan vuoteen.

Hyvää alkanutta vuottaa!

Vauhdilla

Vähintäänkin 100 lasissa. 

Elämästä ei puutu tapahtumia. Arjessa, töissä ja vapaalla tapahtuu niin paljon kaikenlaista, että ei pääse tylsistymään. Vaan onneksi olen aina nauttinut vauhdin hurmasta.

Tähän sopi mainiosti pyyntö neuloa säärystimet vanhan kansan Vauhti-monoihin. Sain mitat ja väritoiveen, joka oli harmaa. Mietin hetken mikä sopisi sekä toiveisiin, että toivojan tyyliin. Sain luvan sisällyttää vähän väriäkin, mikäli valkoinen semmoiseksi lasketaan, ja aloin neuloa.

Malli: Oma, kuvio Védis Jónsdóttirin mallista Ranga (kirjassa Islantilaisia neuleita)

Lanka: Novita, 7-veljestä

Kulutus: 134 g

Puikot: 4,00 mm Knit Picksit, 80 cm kaapelilla, neulottuna samanaikaisesti.

Tykästyin näihin säärystimiin valtavasti. Mielestäni idea onnistui hyvin ja kuvio on kaunis. Vanhalla kunnon 7-veljeksellä nämä onnistuivat varmuudella, kuviokin tulee kauniisti esille. Nurjilla pystyriveillä pinta hieman kuroutuu ja pysyy toivottavasti hyvin jalassa vauhdin pyörteissä.

Vauhti-säärystimien teemaan sopii hyvin, että säärystimet reissasivat mukana monessa paikassa. Kilistelin puikkoja niin kotimaan reissuilla, säärystimet kävivät valmistumassa Keuruulla ja pääsivät ne työreissuillekin mukaan. Kokeilin ensimmäistä kertaa kuljettaa puikot koneeseen matkalla Sveitsiin ja helpostihan ne kulkivat mukana käsimatkatavaroissa.

Matkalla ei ollut paljoa omaa aikaa, kuten työmatkoillani ei yleensä, mutta lentoa odotellessa ehdin hetken pyörähtää Zürichissa. Kaunis kaupunki ja kohtuullisen kallis maa, mutta mahtava kokemus oli kaikkinensa.

Sveitsissä on ihania kahviloita, joissa tiskit notkuvat erilaisia
toinen toistaan näyttävämpiä leivonnaisia.

Ja mitäpä muuta olisin tehnyt, kun neulepuikkoja ei enää jaksanut pitää kädessä, kuin lukenut? 

Ennen lempikirjailihoihini lukeunut Anna Gavalda ei sinne tällä menolla lukeudu kauaa. Parempaa elämää oli helposti luettava, teksti oli isoa. Mutta ajatus sitten harhailikin pomppivan kirjoitustyylin kanssa niin, että monta kertaa meinasin tuskastua. Luin kirjan kuitenkin loppuun ja oli siinä hyvät hetkensä, aika lyhyet sellaiset. (Kirjasta hyvät kuvaukset löytyvät: Kirjakarusellin Anette on kanssani samoilla linjoilla. Tässä kaupungissa tuulee aina-blogin Laura kirjoittaa, kuten voisin itsekin sanoa.) Jäin kaipaamaan sitä vanhaa kunnon Anna Gavaldaa, jonka kirjan pohjalta tehdyn elokuvankin olen katsonut joskus monta kertaa peräkkäin, enkä kyllästy siihen todennäköisesti koskaan.

Anna Gavaldan synnyttämän tyhjyydentunteen jälkeen tartuin ensimmäistä kertaa Mary Higgins Clarkin kirjaan. Kadonneet vuodet veivät minut niin mennessään, että en montaa päivää ehtinyt kuluttaa tämän kirjan parissa. Myönnettäköön, että kirjan kanssa kävi juuri niin miksi joskus jouduin välttelemään lukemista. Taisin yhden yön lukea pitkälle aamutunneille ahmiakseni kirjan loppuun. (Jos haluat tietää enemmän kirjan sisällösstä, esim. Kirjasähkökäyrä-blogin Mai on kuvannut tapahtumia hieman enemmän.).

Uusiin tuuliin, vauhdilla.

Vuoden aloitus pakkasen paukkeessa

Minä niin alan toistamaan itseäni. En voinut tirskumatta antaa miehelleni jouluna erästä pehmoista pakettia. Olin kyllä ajatellut hänelle neuloa jos jonkinlaista joulukääröihin, mutta kuten useana aikaisempanakin vuonna, aika loppui kesken. Annoin siis paketissa kaksi kiekkoa islantilaista ihanaa lankaa. Ja kyllä minulla oli tälläkin kertaa hauskaa. Hieman skeptiseen sävyyn mies tuumi, että milloinkahan nämä muuttuvat neuleeksi. Eipä siis auttanut kuin pikimmiten tarttua puikkoihin ja tikutella pipo pään lämmikkeeksi.

Kyllä täytyy sanoa, että tämä islantilainen villa on niin miellyttävää neuloa. Paksuhkosta langasta saa valmista vauhdilla ja lanka on niin pehmeää. Pintaneulekin näkyy yllättävän hyvin. Olen siis tähän melko tyytyväinen. 

Malli: Oma

Lanka: villaa Islannista

Kulutus: 59 g

Puikot: 4,5 mm 

Mututuntumalla luodut silmukat ja neuleen edetessä tehty suunnitelma myös onnistui. Pipo on sopiva ja mieskin tyytyväinen. Mahdollisesti lisään kankaan vielä vuoreksi, niin viimakin pysyy pipon ulkopuolella.

Pitäisiköhän itsellekin neuloa samanmoinen.

Muutoin alkuvuoden lomailusta otin kaiken irti, osan ajasta touhusin kuin viimeistä päivää ja osan ajasta makasin pitkin pituutta kirjan lumoissa. Tämän vuoden lukukuurin sai kunnian aloittaa Gabrielle Zevinin Tuulisen saaren kirjakauppias. Tämä oli joululahja mieheltäni. Olemme koko yhdessäoloajan ostaneet toisillemme kirjat joululahjaksi ja edelleen hän onnistui yllättämään minut positiivisesti.

Tuulisen saaren kirjakauppias oli mukavasti erilainen, kappaleet oli nimetty muiden kirjojen mukaan ja niihin oli lyhyehköjä viittauksia. Tarina pyörii kirjakauppiaan ympärillä, jonka elämä kokee melkoisia muutoksia muutaman tapahtuman seurauksena. Sidokset saareen ja sopivien ihmisten kohtaaminen tuo sisältöä elämään. Kun ympärillä on asioita, joista pitää, elämä maistuu paremmalta. 

Toiset ovat kirjasta todella pitäneet (Leena Lumi), toiset vähän vähemmän (Lumiomena). Itse pidin kirjasta, loppua kohti sain irti enemmän. Pienen yhteisön elinympäristössä on aina jotakin kiehtovaa ja tarinoissa, joissa ihmiset löytävät toisensa ja tarkoituksen elämälleen, on jotakin koukuttavaa. Loppu oli minustakin hieman liian helppo, liian arkinen, jotenkin tavallinen. Silti kirja oli hyvä ja omalla tavallaan erilainen.

Tällä oli hyvä aloittaa vuosi.

Pohjoisen perhosia

Tämän äidin suunnitelmissa on ollut neuloa tyttärelle uusi hihatin vanhan käytyä pieneksi jo ajat sitten. Olemme tainneet ostaa parit langatkin tätä varten, mutta niin työ vain on odottanut tekemistään.

Jos nyt hihattimen suunnitelmatkin niin tämän kesän suunnitelmat nyt ovat menneet hivenen mönkään muutenkin. Säät nyt ovat olleet mitä ovat ja jopa minä, en niin kesäihmisenä, olen jo kaivannut hivenen lämpimämpää säätä. Ja toisekseen tänä vuonna vaivanneet sairastelut eivät ole jättäneet minua rauhaan kesälläkään. Sen mitä olen pystynyt viime viikkojen aikana touhuamaan, olen tehnyt ainoastaan istualtaan tai maaten. Mutta jos jotain huonoa, niin aina on jotakin hyvääkin. Olen istuultaan neulonut ja järjestellyt erinäisiä kasoja. Luonnollisesti sisätiloissa. Ja yhdenkään kesän jäljiltä ei ole ollut kotona näin järjestelmällistä. Neuleita syksyn varallekin on suunniteltu pitkä liuta, osa aloitettukin. Ja sen mitä en ole jaksanut olla istuultaan, olen lukenut pötkötellen. Juoksuhommat ovat olleet jäissä ja se hivenen harmittaa. Nyt olen jo käynyt pienellä kävelyllä ja toiveikkaana katselen juoksutossuja. Pääsisinpä edes käyttämään näitä.

Uudet kumpparit on kuin karamellit.

Meillä oli juhlat pohjoisessa. Juhlavaatteet toki olivat matkassa, mutta tyttärelle löytyi kiva mekko ruokaostosten yhteydessä. Mekko tarvitsi jotain kaveriksi harteille ja niinpä ostimme lankaa ja tämä äitee tikutteli vihdoin toiveissa olleen hihattimen. Tyttö valitsi väriksi mitäs muuta kuin pinkkiä ja toiveena oli, että hihattimessa oli perhonen. Niin kaivoin kassista mittanauhan ja puikot, mietin hetken ja annoin mennä.

Malli: Perhoshihatin, oma
Lanka: Sun, Red Heart
Kulutus: 142 g
Puikot: 4,5 mm Knit Picksit 80 cm kaapelilla

Red Heartin langat ovat olleet puikoillani todella harvoin. Sun sisältää 50 % puuvillaa ja 50 % akryyliä. Aika kivan tuntuinen pinta tästä syntyi ja vaate on helppokäyttöinen kesällä paljaalla iholla. Lanka on paksua, mutta silti neulos ei tunnu niin paksulta kuin lanka antaisi ymmärtää.

Niin saimme juhlat juhlittua. Ja on muuten paljon asioita, joita voi tehdä istuultaan itseä rasittamatta.

Ilta-aurinko

Juhlamalja ilta-auringon loisteessa.

Elämäni valot. Eivät hellittäneet kyselyä ennen kuin pääsivät veneeseen.

Vilautan vielä mitä nyt teemme iltojemme iloksi. Puikoille siirtyy syksyn värit. Lapsille aloitin ensimmäisen pidemmän kirjan, jonka aiomme lukea loppuun. Nostalgista. Muistan hyvin kun luin tämän kirjan itse ehkä neljännen luokan kesällä ensimmäiseltä luokalta saakka säilyneen ystäväni pihalla hänen vieressään makoillen. Enään me ei olla lueskeltu vierekkäin varpaita heilutellen, nykyään juostaan sen edestä.

Kuinka monta kirjanmerkkiä on riittävästi?

Tammikuun virkkauslistalla oli kirjanmerkki. Tämä oikeastaan siitä syystä, että ajattelin ajan loppuvan kesken ja olen haaveillut kauniista kirjanmerkistä saamatta aikaiseksi tehdä semmoisen. 

Löysin ohjeen kauniiseen kirjanmerkkiin, kaivoin varastoista virkkauslankaa sekä virkkuukoukun ja nyt minulla onkin kirjanmerkki. Oikeastaan merkkejä tuli sitten kerralla useampi.

Malli 1: Fun bookmark

Malli 2: Omasta päästä 

Lanka: Novita, virkkauslanka

Kulutus: 12 g (kaikkiin kolmeen yhteensä)

Koukku: 1,5 mm

Aloin enempiä ajattelematta virkkaamaan muka ohjeen  mukaan. Ensimmäisestä kirjanmerkistä tuli näin sopiva vaikka vähän isompiinkin opuksiin, mutta eihän se haittaa. Toisesta tuli jo astetta sirompi. Pitkästä aikaa virkkaaminen oli varsin koukuttavaa hommaa ja kirjanmerkkien kohdalla ei ole niin tarkkaa eteneekö työ ihan ohjeen mukaisesti. Vaihteeksi oli mukava tehdä näin pieniä töitä. Tuosta virkkauslankakerästä saisi muutaman kirjanmerkin tehtyä, jäi vielä aika paljon lankaa jäljelle 100 g kerästä. 

Mutta miten saan tämän vimman nyt taas loppumaan.... Pari kirjanmerkkiähän nyt kuka tahansa tarvitsee, mutta kuinka monta on jo liikaa?

The Sukat

Unelmasukat, joita en ole vielä oikein raskinut edes käyttää, valmistuivat jo hyvän aikaa sitten. Valmiit sukat hivelevät silmääni. Raitasukissa on vain sitä jotakin. 

Neuloessa jo melkein pidin toista sukkaa jalassani ja nyt en meinaa raskia käyttää kumpaakaan. Hupaisaa, kun en voi käyttää toista sukkaa ennen kuin molemmat ovat valmiit. En halua, että toinen sukka on venynyt ennen kuin toista voi käyttää. Sama koskee kenkiä. En mielelläni osta kenkäparia, joista toinen on ollut kokeilukappaleena. Sekin on silloin löysempi kuin toinen kenkä. Mistähän lie tämmöinen päähänpistos on tullut.

Malli: Oma, raitasukat

Lanka: Cascade Yarns, Heritage sekä Louhittaren luola, Väinämöinen

Kulutus: 80 g

Puikot: 2,25 mm

Sukkiin käyttämäni langat olivat molemmat ensi kertaa puikoillani. Neulekokemus oli mahtava niin värien kuin neulottavuutensa puolesta. Neulepinnasta tuli tasaista ja pidän tämmöisistä ohuemmista sukista käytössä. Onneksi hamstrasin lankoja useammat vyyhdit.

Sukka itsessään on aika perusmallia. Varresta nilkkaan tein tasaiset kavennukset ja kärkikavennukset samoin vanhaan hyväksi havaittuun tapaan. Kantapään toteutin tällä kertaa normaalista poiketen lyhennetyin kierroksin. Ainakin sukka istuu tällä kantapäällä mukavasti jalkaan, toivottavasti kestää vielä käyttöäkin.

Joulun aikana

Joulussa on aina sitä omanlaista taikaa. Tunnelma on rauhallinen ja suunniteltuja menoja ei ole minnekään. Tänä vuonna perhettämme kiusasi sairastelut, mutta siitäkin huolimatta joulunaika oli nautinnollinen. Nyt välipäivinäkin saamme nauttia onneksi vielä vapaasta. Tämäkin päivä menee lääkärireissun merkeissä, mutta yritämme ottaa tämän  ostosreissun kannalta.

Syksy oli melkoisen kiireinen ja siitäkin syystä nautimme nyt kotosalla olosta. Ajanpuutteen vuoksi lahjakääröihin ei päässyt paljoakaan käsin tehtyjä lahjoja. Yhdet sukat sentään sain valmiiksi, vaikka nekin valmistuivat vasta aaton jälkeen. Olen kuitenkin tyytyväinen, että sain sukat valmiiksi.

Sukkamallin suunnittelin jo lokakuussa. Työryhmästämme väitteli yksi henkilö ja hänen lahjapakettiinsa tein samanlaiset Ilmakuuro-sukat. Malli oli mielestäni onnistuneen miehekäs ja halusin neuloa samanlaiset sukat myös isälle joululahjaksi. Sukat hän sai tapaninpäivänä.

Malli: Oma

Koko: 39 ja 42

Lanka: 7-veljestä

Kulutus: 121 g ja 135 g

Puikot: 3,5 mm

Malli oli onnistunut siinäkin mielessä, että sukat tuntuivat valmistuvan vauhdilla. Mallikertaa toistetaan muutamia kertoja ja sitten sukka olikin valmis. 

Ennen joulua valmistui myös toinen työ, jota en ole teille ennättänyt esitellä. Äitini täytettyä vuosia neuloin hänelle Annis-huivin. Huivimalli on ihastuttava, reunusosan valmistuttua huivi on melkein tehty. Sileää neuletta kun voi neuloa missä vain. Valmis huivi on suorastaan höyhenen kevyt ja lanka hennosti kiiltävällä pinnalla  suorastaan hienostunut. Pidän mallista ja langasta todella paljon. Vielä kun hailakka violetti sävy sopii äidilleni mielestäni, toivon lahjan olleen mieluinen.

Malli: Annis

Lanka: BC Garn, Silkbloom extra fino

Kulutus: 42 g

Puikot: 5 mm, Knit Picksin pyöröt

Lanka oli miellyttävää neulottavaa ja neulepinnasta syntyi kauniin sileä ja hennosti kimaltava. Yksi vyyhti riitti sopivasti huiviin, eikä lankaa jäänyt paljoa jäljelle. Nykyään kulutan mielelläni langan loppuun, jämälankoja kun tulee käytettyä niin harvakseltaan.

Joulun aikana me kokkailtiin, herkuteltiin ja minä olen viimeistellyt keskeneräisiä töitä. Joulupöydässä oli mm. alla oleva enkelinsiipikakku. Tästä ja muista jouluherkusta kerron Hillasoppa-blogissa piakkoin. Muiden neuletöiden kanssa palaan pian asiaan.

Oikein mukavaa vuodenvaihteen aikaa kaikille.

Hupu / Huey

Kerät joita olen alkuviikosta hankkinut muuttavat vauhdilla muotoaan.

Olisiko joku halukas testineulomaan? Hupu-lippiksen ohje on kirjoitettu koossa 42 ja 45 cm suomeksi ja englanniksi. Erityisesti kaipaisin testausta englannin kieliselle ohjeelle. Olisin kiitollinen avusta. Mikäli kiinnostuit, lähettäisitkö minulle sähköpostia (johkut@gmail.com). Mietin lisäisinkö vielä isompia kokoja.

I´m searching for test knitters for Huey Cap. Sizes are 42 and 45 cm. I´m wondering if there is a need for bigger sizes. If you are interested, please send me email. johkut@gmail.com

Niputan tammikuuta

Joillekin viikoille kasaantuu tekemistä enemmän kuin toisille. Tämä on niitä viikkoja, joiden toivoo taittuvan pian loppuun. Pidän järjestelmällisyydestä, asioiden järjestämisestä, aikatauluttamisesta ja valmiiksi saamisesta. Etenkin silloin kun tekemistä on sopivasti tai vain sen verran reilusti, että kaiken toteuttaminen on mahdollista. Silloin vielä tulee hyvä mieli kun vetää viivan tehdyn asian yli ja tarttuu seuraavaan.

Helmikuun aion pyhittää kaikelle mukavalle. Aion leipoa, leikkiä, neuloa ja tavata ystäviä juuri niin paljon kuin huvittaa. Onneksi se on pian, sillä uudet projektit kutkuttelevat mieltä ja ystävät soittelevat kyselläkseen koska voisimme tavata. Odotan innolla kuulumisten vaihtoa kahvikupin ja neuleiden äärellä.

Jotain pientä voin kuitenkin sanoa tehneeni käsitöidenkin saralla kiireenkin uhalla. Tilauksesta olen virkannut nipun patalappuja.

Malli: Oma
Lanka: Novita, 7-veljestä
Puikko: 4,0 mm
Kulutus yhteensä: 230 g


Elämän ollessa touhun täyteistä patalaput piristävät mukavasti iltaa ennen nukkumaan menoa. Suureen työhön en olisi voinut keskittyäkään ja toisaalta olisi vain harmittanut jättää mielenkiintoinen työ sivuun odottamaan. Yhden patalapun virkkaaminen puolestaan silloin tällöin ei ole vienyt liikaa aikaa, mutta kuitenkin olen saanut hieman puuhastella lankojen parissa.

Lisäyksenä vielä tahtoisin kertoa oivan tavan hävittää lankaa. Vein tyttären päiväkotiin siivouksessa vastaan tulleet langat, jotka muutoin olisivat venyneet kaapissa ajanlaskun loppuun. Lapsille langoista on toivottavasti paljon iloa ja kilosta lankaa saa askarreltuakin jo vaikka mitä.

Kelo

Pitkään ajatuksissa virinnyt idea pääsi puikoille. Aloittaminen on venynyt lähinnä siitä syystä, että en ole osannut päättää mikä väriyhdistelmä olisi paras. Juuri kun luulin päässeeni ratkaisuun mieleni muuttui ja työn aloittaminen sai taas odottaa. Lopulta päätin kokeilla jollakin värillä ja tehdä sitten toiset toisella värillä. Näistä tuli tämmöinen koepari.

Malli: Kelo säärystimet, oma
Puikot: 3,5 mm
Lanka: Novita, Nalle
Kulutus: 89 g

Meillä on kirjoneuleen kanssa hyvin hankala suhde. Pidän kirjoneulonnasta yleensä, pidän useista kirjoneulotuista jutuista yleensä, mutta silti ajoittain joku siinä tökkii pahasti. Olen yksiväristen vaatteiden suurkuluttaja, vaikka pidänkin monista kuvioiduista jutuista toisten kantamana. Vaatii tosi hyvän idean, että kirjoneule pääsee oikeuksiinsa. Nähtäväksi jää kuinka näiden käy. Mustan pohjavärin valinta tähän työhön oli lähinnä varmuuden maksimointia tulevaa käyttöä ajatellen. Minulla musta pääsee todennäköisimmin käyttöön.

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Tietoisesti tein säärystimistä jalanmyötäiset. Aikaisemman kokemuksen perusteella säärystimet venyvät ja ovat hetken kuluttua juuri sopivan levenevät alaosastaan joustimen annettua hieman myöten. Lisäksi olen tyytyväinen lankavarastoni pienentyvän. Näitä peruslankoja neuloessani alan jo kaipaamaan uusia ihania lankakokeiluja, mutta neulon vanhoista vielä hetken puikot sauhuten. Tavoitteissani on tänä vuonna pienentää olemassa olevaa varastoa mahdollisimman paljon. Olen vähän merkkaillut ylös mitä lankoja laatikoiden kätköstä löytyykään. Lankaa on uskomattoman paljon.

Viimeisin projektini hankaloitui hieman. Ensimmäistä kertaa uudet puikot eivät kestäneet menoa. En edes istunut päälle.

Arkena

Syystä tai toisesta en ole omistanut mustaa talvipipoa, vaikka olen semmoista usein kaivannut. Pukeutumiseni värimaailma on ajoittain hieman tylsää. Vaikka kuinka yritän hankkia ja tykkäänkin eri värisistä vaatteista, mustat kuluvat loppuun ja värilliset täyttävät kaappeja. Nyt herättelin henkiin tauolla ollutta juoksuharrastustani ja ostin oikein uuden juoksupuvunkin. Sopivan paksuinen pipo oli enää ainoa puute harrastuksen jatkamiselle.

Toivoin rentoa peruspipoa, joka käy niin urheiluun kuin muuhunkin käyttöön. Sen sain.

Malli: Pipo, oma
Lanka; Novita, Nalle
Puikot: 3,0 mm Knit Pro
Kulutus: 53 g

Pipon tuli olla riittävän ohut, musta ja toteutettu varastossa olevista langoista. Mustaa Nallea tuli ensimmäisenä vastaan ja pipon paksuuden totesin juuri sopivaksi. Istuvuuteen olen myös tyytyväinen.

Mustan langan neulominen luo aina omat haasteensa etenkin näin pimeään aikaan. Ehkä juuri tästä syystä nämä mustat neuleet ovat jääneet niin vähäisiksi. Nyt kuitenkin kun olen päässyt vauhtiin, mustien neuleiden virralle ei näytä tulevan loppua.

Oman haasteensa tähän kaikkeen tuo myös arki, kuten ehkä kuvista huomaattekin. Ainoa valoisa aika on päivällä, jolloin mies ei tietenkään ole kotona. Lapsetkin ovat vielä liian pieniä kameran käyttöä ajatellen. Niinpä laitoin pipon päähän ja venyttelin käsiä niin kauas kuin sain, yritin olla liikkumatta ja osua kohteeseen. Muutaman kerran onnistuin. Hyvät naurut sain ainakin aikaan. Jalustahan olisi olemassa, mutta se oli kaapissa ja yritin napsia kuvia pikku-ukkelin hätyytellessä vähän väliä hytkyttelemään vaunuja.