Elämän suola

On niin paljon asioita, joista tulee hyvälle tuulelle. Siihen ei vaikuta puolikuntoinen olotilakaan, saatikka jo parantumaan päin olevat alati kiukuttelevat lapset. Mistähän sekin muuten johtuu, että lasten tervehtyessä he kiukuttelevat kauheasti ainakin meillä? Liekö ilmassa on kamalasti turhautumista, kun ei pääse vielä ulos ja toisaalta ei vielä ehkä jaksa touhutakaan normaaliin tapaan.

Kirjat tuovat paljon sisältöä taikka ainakin sitä suolaa elämään. Meillä vaivaa koko perhettä jonkinlainen kirjahulluus. Kirjoja on kaikista aiheista mistä vain pidämme. Ammattiopuksia löytyy läjäpäin ja romaaneja hirmuisesti, vaikka nyt lasten ollessa pieniä emme niitä ennätäkkään lukea niin paljon kuin haluaisimme. Ja harrastekirjat, niitä on paljon ja ne ei onneksi tästä maailmasta lopu. Eilen tuli viimeisin paketti. Osa kirjoista on jo muutaman viikon takaa.

Päiväkirjaa en ole kirjoittanut vuosiin. Viimeisimpien vuosien kalentereita en kuitenkaan voi missään tapauksessa hävittää, sillä olen sinne kirjannut kaikki tärkeät tapahtumat mm. lasten kasvaneista hampaista kävelyyn lähtöön. Ostin nyt hieman tilavamman ja kauniimman kalenterin tälle vuodelle, Paulo Coelhon Hetkiä. Sopi jotenkin ajatukseen, kun halusin kirjata muistiin hetkiä perheemme arjesta.

Vuoden alku on ollut ihanan energistä aikaa. Olen jotenkin tuntenut heränneeni jälleen henkiin, viime vuoden teema kun tuntui olevan väsymys. Tähän varmasti vaikuttaa mikä lie kolmannen asteen neuloosikin tai miten lie viisaammat tämän hirmuisen neulomisvietin diagnosoisivat. Uusia ideoita vilisee päässä koko ajan ja niitä ilmestyy puikoillekin harva se päivä. Lieköhän tänä vuonna putkahtaa puikoille uusi työ joka päivä. Vielä kun onnistun saamaan ne valmiiksikin. Haastetta kerrakseen.

Tässä parin edellisen päivän uudet aloitukset, puikoilla Dropsin Alpakkaa ja 7-veljestä. Toivottavasti saan kertoa näistä pian enemmän.

Mutkia matkassa

Miten se on usein niin, että lapset tai itse sairastuu juuri silloin kun ei tarvitsisi. Päiväkodista varoiteltiin jo viime viikolla lapsilla kiertävästä yskä-kuumetaudista. Ja niinhän se tulla tupsahti meillekin viikonlopun kynnyksellä. Kuulemma päiväkodilla oli käynyt nyt sitten lapsikato. Tänään on taiteiltu miehen kanssa pakollisten menojen kanssa ja hoidettu kiukkuisia lapsia. Nuorempi ei rauhoittunut millään, sylissäkin taisi olla liian kuuma vaikka uni meinasikin tulla silmään. Nyt sitten näyttää nukahtavan lattialle. Pääasia, että saa levättyä.

Eilen jännitimme presidentin vaaleja miehen kanssa niin, että minulla jäi päivityksetkin tekemättä. Kaitaliina on valmistunut eteisen pöydällemme ja vuosi ei kerennyt taittua helmikuulle ennen seuraavaa muutosta. Ehtiihän näistä kuitenkin kirjottaa vielä tänäänkin. Olin jo melkoisen kyllästynyt ylipitkään hiuspehkooni ja niin se on nyt katkaistu. Kyllä on ihanan kevyt olo. Vielä kun opin vain hiukseni asettelemaan jotenkin ihmismäisesti. Hirvittävän pitkiä hiuksia kun ei juuri kannattanut enää mitenkään yrittää laittaakaan. Tänään yritin sitten aamulla tuskaisesti sukia nyt osin kovin lyhyitä joka suuntaan taipuvia hiuksiani jollekin mallille, jotta näyttäisin edes vähän edustavalta päivällä työhaastattelussa. Melkein jo kaipasin vanhaa pitkää tukkaani, kunnes sain jonkinlaisen siedettävän sykerön aikaiseksi. Toivottavasti kuitenkin muu kuin hiukset ratkaisevat. Kampaajalla istuessani mietin, että kyllä se kampaajankin ammatti on melkoista käsityötä ja taiteellisuuden kanssa taiteilua. Kyllä hyvä kampaaja on kullan arvoinen, sellainen joka osaa nähdä ihmiselle sopivan tyylin ja tehdä sen vielä taidokkaasti. Kaikkea ehdin puntaroida mielessäni, kun istuin kampaajan penkissä 3,5 h. Edellisestä kerrasta kampaajalla oli kamalan kauan, yli kuusi vuotta. Taidan jatkossakin käydä oman leikkaamisen ja värjäämisen sijaan kampaajalla.

Mutta asiaan, Mutka-kaitaliina valmistui melko vauhdikkaasti. Tämänkin idean poimin syksyiseltä ystäväni kanssa tehdyltä reissultamme Kauhavan Kangas-Aittaan. Harmaa väri on juuri sellainen kuin toivoinkin. 

Malli: Mutka-kaitaliina, Kauhavan Kangas-Aitta
Lanka: Esito-virkkauslanka, Kauhavan Kangas-Aitta
Koukku: 2,5 mm
Kulutus: 106 g 

 

Mitä malliin tulee. Pidän liinasta, mutta ohje oli epäselvä. Sain liinan tehtyä, mutta monessa kohdassa piti vain päättää miten sen tekee. Toistin sitten päätöksiäni joka kohdassa. Vaikka työ ei edennyt rennosti ohjetta seuraten, jotakin koukuttavaa siinä oli. Mietin jo jos tekisin toisen liinan lahjaksi.

Villapöksyt

Aloittaessani neuloa uusia villapöksyjä tyttärelleni annoin hänen valita värit. Lisäksi kysyin olisiko erityistoiveita. Kuulemma villapöksyissä piti olla tosi paljon raitoja. Mitäs äiti voi kuin toteuttaa tyttärensä toiveet kutistettuaan hänen aikaisemmat villahousunsa.

Novitan Puroa en ole edellisten villahousujen jälkeen ostanut, vaikka väreistä pidinkin. Vähäisen käyttökokemuksen vuoksi en muistanut myöskään, että tämä lanka ei kestä konepesua. Nyt valitsin uusiin villahousuihin langaksi Novitan 7-veljestä. Lanka kestää takuuvarmasti konepesun, on hieman paksumpi ja helposti neulottava. Lisäksi sitä on varastossa melkoiset määrät ja sitäkin laatua tulisi saada vähemmäksi. Mittasin tytön mitat, aloitin 2o, 2n -joustimella vyötäisiltä ja neuloin raitoja intuitiolla. Ja kyllä oli mukavaa.

Malli: Villapöksyt, Oma

Lanka: Novita, 7-veljestä

Puikot: 3,5 mm

Kulutus: 220 g

Minulla on ollut kautta aikain jonkinlainen ihmeellinen villahousun neulomiskammo. En tiedä mistä se johtuu. Jostakin syystä olen ajatellut villahousujen neulomisen olevan tuhottoman tylsää puuhaa. Mutta nyt jo toistamiseen joudun toteamaan, että villahousujahan onkin melko hauska neuloa.

Se voi olla jopa opettavaista. Vasemmalle vihreä resori.

Tipuset

Ihastuttavat tipuset muuttivat meille. Heti ensi näkemältä, (Esmeralda´s -blogista bongattuna) jouduin tilaamaan Linnunpönttö avainnaulakot Sisustus Carenasta.

Josko avaimet alkaisivat nyt löytämään oikean paikkansa. Kunhan tietäisin, että laitanko nämä ihanat linnunpöntöt tämän asunnon seinään vaiko jonkun toisen.

Jos ei tietäisi mitä neuloa

Saimme viikonloppuna ihanan talvikelin. Heti torstaina ajoimme ostamaan pojalle rattikelkkaa ja viikonloppuna onkin laskettu mäkeä. Yhden päivän pidempi viikonloppu tuntui suorastaan juhlalta. Aivan kuin viikonloppu olisi ollut viikon mittainen. Lyhtykin paloi ulkona taukoamatta.

Käytin ajan paljouden hyödykseni perjantaina muun perheen laskiessa mäkeä ja siivosin. Pesin urakalla niin petivaatteita kun muutakin pyykkiä siivoilun lomassa ja siinä heitin koneeseen myös tyttären villahousut. Kauniit mutta ikävästi nyppyyntyneet. Tämän neulekokemuksen jälkeen en Puro-lankaa ole ottanut puikoilleni. Jotakin lankaa oli kuitenkin heti illasta puikoille etsittävä, sillä nämä kauniit vaikkakin nyppyiset villahousut ovat nyt hyvin hyvin pienet. Suorastaan hupaisat. Tyttö ei huolinut niitä enää edes nukelle. Niinpä tartuin jo varastossa olevaan lankaan ja yritän harrastaa lankalakkoilua hieman näin alkuvuodesta (viime vuonna se tosin päättyi hirvittävään langan osto määrään maaliskuussa, mutta ajattelin ottaa riskin). Jos en jatkossa tiedä mitä neuloa, heitän pari vanhaa neuletta koneeseen ja katson huopuuko ne päästäkseni neulomaan uusia niiden tilalle.

Nyt puikoilla on 7-veljestä, takuulla konepesua kestävä lankaa. Tytär toivoi mahdollisimman paljon raitoja valittuaan värit. Haluamansa pitää. Oikeastaan ihana raidoittaa intuitiolla. Pakko vain myöntää, että tyttö on kasvanut. Ei valmistu enää villahousut päivässä, kohtuu nopeasti kuitenkin.

Tämä työ jäi kesken. Eteisen pöydälle virkkailen liinaa. Ohje on epäselvä, mutta kyllä tästä vielä liina tulee. Kerron liinasta enemmän sen valmistuttua.

Mieheni on saanut joka joulu neulomuksia mitä ihmeellisimmissä muodoissa riippuen joulua edeltävän ajan kiireellisyydestäni. Kerran olin neulonut vain kierroksen ja paketoin tekeleen puikkoineen päivineen (nyt juuri muistan, että ne on tekemättä edelleen. Silloin olin tosin raskaana ja väsynyt, josko saisin pitkän ajan sillä verukkeella anteeksi). Tänä jouluna en ehtinyt edes siihen saakka, joten suunnitelmia olen jo tehnyt mieheni paketille. Paketti sisälsi kaksi vyyhtiä Erämiehen sukkalankaa sekä viestin, jossa pyysin kertomaan toiveita sukasta. Minkä pituisen varren hän haluaa, onko sukka parempi kuviolla tai palmikolla jne. Kyllä niistä vielä sukat tulee.

Pidemmittä puheitta taidan siirtyä villahousujen pariin, jotta tyttär saa luopua varavillahousuistaan.

Uusi vuosi

Vuosi on vaihtunut mukavammin kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Saimme nauttia niin hyvästä seurasta kuin ruoastakin. Lapset leikkivät sulassa sovussa koko pitkän päivän ystäväperheen lasten kanssa. Nuorimmaiset menivät kiltisti nukkumaan ja vanhemmat lapset supattivat ja kikattivat pitkälle yöhön, mutta ilmassa ei ollut kiukun häivääkään. Me vanhemmat olimme ihmeissämme. 

Lasten kanssa ulkoiltiin ja ihmeteltiin raketteja varhain illalla. Raketit eivät olleet metelin vuoksi oikein lasten mieleen, mutta sädetikkuja lapsetkin jaksoivat hetken ihastella.

Tärkeimmäksi tapahtumaksi kuitenkin osoittautui mäenlasku. Voi sitä naurun pyrähdysten määrä. Välillä lapset juoksivat jalkoihin turvaan rakettien paukkuessa ja taas uudelleen mäenlaskuun. Mies ja poika taisivat löytää yhteisen lempiharrastuksensa.

Lasten mentyä nukkumaan istuskelimme ystäväni kanssa neuloen. Sain valmiiksi syksyllä Kauhavan Kangas-Aitasta poimimani idean, Pampula keepin. Meillä on työpaikalla melkoisen kylmää aina aika ajoin ja tein tämän hartioiden lämmikkeeksi sinne. Lyhyen testailun perusteella luulen Pampula-keepin olevan juuri sopivan lämmin. Ainakin se on ihanan pehmeä ja tuo väriä elämään.

Malli: Pampula-keeppi, Kauhavan Kangas-Aitta

Lanka: Pampula-lanka, Kauhavan Kangas-Aitta

Koko: S/M
Kulutus: 424 g

Puikot: 10 mm pyöröpuikot  

Tiesin jo langan ostohetkellä, että Pampula-lanka ei tule kuulumaan lankasuosikkeihini. Langan väri kuitenkin ihastutti suuresti kuten myös neulepinta. Keeppi valmistui melkoisen nopeasti paksuutensa ansiosta ja neulottavuuskin oli huomattavasti parempi kuin odotin. Hyvä projekti siis kaikin puolin.

Tämän työn kulutuksen lasken vielä viime vuodelle. Pienenä yhteenvetona viime vuodesta sanoisin, että lankaa kului 3100 g valmiiksi saamiini töihin. Se on määränä melko vähän, mutta keskeneräisten töiden määrä on sitäkin suurempi. Monta puolivalmista työtä odottaa puikoilla ja mielenkiinnolla seuraan kuinka kauan ne keskeneräisinä pysyvätkin. Viime vuosi oli melkoinen muutosten vuosi ja syksy kului lähes täysin kaikkeen muuhun kuin neulomiseen. Nyt tosin tuntuu, että pienen tauon jälkeen olen kahta innokkaampana puikkojen kimpussa. Uusia ideoita satelee päivittäin ja kaikenlaisia ihania lankoja on kasapäin helpottamassa näiden ideoiden toteutumista ja lankojen kulutusta ajattelin seurata jatkossakin, vaikka ihan vertaillun vuoksi. Mitähän kaikkea sitä tänä vuonna saakaan aikaan?

Mielenkiinnolla katselen minkälaisia muutoksia tänä vuonna on edessä. Muutoksella ainakin aloitetaan. Lapset aloittavat huomenna uudessa hoitopaikassa. Toivottavasti uusi hoitopaikka osoittautuu mukavaksi, ainakin se tutustumiskäynnillä siltä vaikutti.

Oikein mukavaa alkanutta vuotta kaikille!