Toisinaan tapahtumia on enemmän

Vietämme viikkoa, joka sisältää enemmän tapahtumia (ja vieläpä mukavia sellaisia) kuin monet aikaisemmat viikot yhteensä.

Aamulla mies haki opuksensa painosta. Kaikki työ tämän tutkinnon eteen on nyt tehty. Emme juhli kuitenkaan vielä tänään vaan pakkaamme laukkuja, jotta pääsemme vihdoinkin huljuttelemaan varpaitamme Välimeren hiekassa.

Lapset sairastavat jo toista viikkoa. Korvat ovat kuitenkin onneksemme parantuneet ja vaivoja, jotka eivät enää parissa päivässä parane hoidellaan sitten matkalla. Pussillinen erilaisia rohtoja on jo pakattu mukaan. Omakin kurkku on ollut jo useamman viikon karhea, mutta epäilen sen johtuvat suurimmaksi osaksi siitepölystä. Jumppaan en eilen ainakaan tohtinut kuitenkaan hieman tukkoisen oloni vuoksi lähteä. Liikkumaan on kuitenkin päästävä ja jotta jaksaa kävellä riittävästi, täytyy asettaa etappi riittävän kauas ja hyvässä seurassa matka taittui vielä lupsakammin. Kävimme aamupuhteeksi hakemassa ystävän kanssa lisää neulottavaa Lumoavasta Langasta.

Tällä hetkellä suurimmat murheeni ovat, ottaisinko neuleen mukaan matkalle vai en ja jos ottaisin mitä neuloisin. (Tätä hetkeä täytyy muistella semmoisena päivänä kun tuntuu että maailma romahtaa.) Yksi malli polttelisi päästä puikoille tästä uudesta kirjasta.

Huomenna on vielä työhaastattelu. Olisihan kevyttä lähteä lomalle, jos tietäisi saaneensa töitä. Tämä nyt on kuitenkin vielä toiveajattelua, mutta ainahan saa toivoa?

Lopuksi vielä keskeneräisiin neuleisiin. DROPS:in Baby Merinoa ei voi liiaksi kehua. Lanka on niin pehmeää ja uskomattoman riittoisaa. Neulepinnastakin tulee sileää, vaikka miten neuloisi.

Tyttärelle olen neuloskelemassa tästä pehmoisesta langasta tunikaa. Väri tuntuu olevan mieluinen ja illalla tyttö käy kuikkimassa ovelta tarkastaen edistyykö hänen neuleensa.