The Sukat

Unelmasukat, joita en ole vielä oikein raskinut edes käyttää, valmistuivat jo hyvän aikaa sitten. Valmiit sukat hivelevät silmääni. Raitasukissa on vain sitä jotakin. 

Neuloessa jo melkein pidin toista sukkaa jalassani ja nyt en meinaa raskia käyttää kumpaakaan. Hupaisaa, kun en voi käyttää toista sukkaa ennen kuin molemmat ovat valmiit. En halua, että toinen sukka on venynyt ennen kuin toista voi käyttää. Sama koskee kenkiä. En mielelläni osta kenkäparia, joista toinen on ollut kokeilukappaleena. Sekin on silloin löysempi kuin toinen kenkä. Mistähän lie tämmöinen päähänpistos on tullut.

Malli: Oma, raitasukat

Lanka: Cascade Yarns, Heritage sekä Louhittaren luola, Väinämöinen

Kulutus: 80 g

Puikot: 2,25 mm

Sukkiin käyttämäni langat olivat molemmat ensi kertaa puikoillani. Neulekokemus oli mahtava niin värien kuin neulottavuutensa puolesta. Neulepinnasta tuli tasaista ja pidän tämmöisistä ohuemmista sukista käytössä. Onneksi hamstrasin lankoja useammat vyyhdit.

Sukka itsessään on aika perusmallia. Varresta nilkkaan tein tasaiset kavennukset ja kärkikavennukset samoin vanhaan hyväksi havaittuun tapaan. Kantapään toteutin tällä kertaa normaalista poiketen lyhennetyin kierroksin. Ainakin sukka istuu tällä kantapäällä mukavasti jalkaan, toivottavasti kestää vielä käyttöäkin.

Joulun aikana

Joulussa on aina sitä omanlaista taikaa. Tunnelma on rauhallinen ja suunniteltuja menoja ei ole minnekään. Tänä vuonna perhettämme kiusasi sairastelut, mutta siitäkin huolimatta joulunaika oli nautinnollinen. Nyt välipäivinäkin saamme nauttia onneksi vielä vapaasta. Tämäkin päivä menee lääkärireissun merkeissä, mutta yritämme ottaa tämän  ostosreissun kannalta.

Syksy oli melkoisen kiireinen ja siitäkin syystä nautimme nyt kotosalla olosta. Ajanpuutteen vuoksi lahjakääröihin ei päässyt paljoakaan käsin tehtyjä lahjoja. Yhdet sukat sentään sain valmiiksi, vaikka nekin valmistuivat vasta aaton jälkeen. Olen kuitenkin tyytyväinen, että sain sukat valmiiksi.

Sukkamallin suunnittelin jo lokakuussa. Työryhmästämme väitteli yksi henkilö ja hänen lahjapakettiinsa tein samanlaiset Ilmakuuro-sukat. Malli oli mielestäni onnistuneen miehekäs ja halusin neuloa samanlaiset sukat myös isälle joululahjaksi. Sukat hän sai tapaninpäivänä.

Malli: Oma

Koko: 39 ja 42

Lanka: 7-veljestä

Kulutus: 121 g ja 135 g

Puikot: 3,5 mm

Malli oli onnistunut siinäkin mielessä, että sukat tuntuivat valmistuvan vauhdilla. Mallikertaa toistetaan muutamia kertoja ja sitten sukka olikin valmis. 

Ennen joulua valmistui myös toinen työ, jota en ole teille ennättänyt esitellä. Äitini täytettyä vuosia neuloin hänelle Annis-huivin. Huivimalli on ihastuttava, reunusosan valmistuttua huivi on melkein tehty. Sileää neuletta kun voi neuloa missä vain. Valmis huivi on suorastaan höyhenen kevyt ja lanka hennosti kiiltävällä pinnalla  suorastaan hienostunut. Pidän mallista ja langasta todella paljon. Vielä kun hailakka violetti sävy sopii äidilleni mielestäni, toivon lahjan olleen mieluinen.

Malli: Annis

Lanka: BC Garn, Silkbloom extra fino

Kulutus: 42 g

Puikot: 5 mm, Knit Picksin pyöröt

Lanka oli miellyttävää neulottavaa ja neulepinnasta syntyi kauniin sileä ja hennosti kimaltava. Yksi vyyhti riitti sopivasti huiviin, eikä lankaa jäänyt paljoa jäljelle. Nykyään kulutan mielelläni langan loppuun, jämälankoja kun tulee käytettyä niin harvakseltaan.

Joulun aikana me kokkailtiin, herkuteltiin ja minä olen viimeistellyt keskeneräisiä töitä. Joulupöydässä oli mm. alla oleva enkelinsiipikakku. Tästä ja muista jouluherkusta kerron Hillasoppa-blogissa piakkoin. Muiden neuletöiden kanssa palaan pian asiaan.

Oikein mukavaa vuodenvaihteen aikaa kaikille.

Pala Riikaa

Poikkeuksellisesti itsenäisyyspäivän normaaleista juhlamenoista poiketen suuntasimme ystäväni kanssa tänä vuonna Riiaan. Loppukesästä aloimme suunnittelemaan matkaa joulutoreille ja valitsimme kohteeksemme Riian. Jostakin syystä tämä kohde kiehtoi, vaikka en ole ollut erityisen kiinnostunut Baltian maista aikaisemmin. Riika vei kuitenkin palan sydäntä. Kaupunki oli kaunis lumipyryssäkin, tunnelma oli kaikkialla rauhallinen, ruoka hyvää ja palvelu kaikkialla erittäin ystävällistä. Kaupungissa oli paljon kauniita jouluvaloja. Ehdottomasti ihanin tunnelma löytyi Palete-ruokaravintolasta.

Joulutorit eivät olleet kamalan suuria, mutta siellä oli silti tarjolla monenlaista mm. käsitöitä, puuleluja, hunajatuotteita. Toreilla oli muutamia kahviloita, joissa ihmiset istuskelivat. Näiden lisäksi kaupungissa oli paljon erilaisia liikkeitä ja markkina-alue.

Todellinen positiivinen yllätys kauppojen osalla oli kuitenkin käsityökauppa vanhassa kaupungissa. Tähän liikkeeseen törmäsimme ihan sattumalta, kun poikkesimme eräälle kadulle joulutoreja etsiessämme. Neulotut putket pihalla herättivät hetkessä huomion. 

Kauppa oli sukuyritys, jossa oli tarjolla paljon erilaisia neuleita ja lankoja. Täältä ostin itselleni kevyesti huovutetut latvialaiset kuviolapaset. 

Latvialaisia kuvioneuleita oli myynnissä siellä täällä muuallakin ja päätin hemmoitella itseäni vielä pitkillä kuvioneulesukilla.

Matkamme kruunasi Tosca-oopperan ensi-ilta, jonne kuin sattuman kaupalla saimme vielä samana päivänä liput. Riian oopperatalo oli valtavan kaunis suurine kattokruunuineen kaikkineen.

Matkamme aikana satoi lumipeite kaupungin ylle. Tähän kaupunkiin toivon pääseväni toisenkin kerran.

Viikonloppuna

Viikonloput ovat osoittautuneet hankaliksi. Yritän kahdessa päivässä ennättää tehdä kaikkea mikä viikolla jää vähemmälle. Ihanat syysilmat kutsuvat ulos, mutta takkatulen lämpö houkuttaisi istahtamaan sohvan nurkkaan. Viikonloput saisivat olla mielestäni kolmen päivän mittaisia.

Tänä vuonna jätin Oulun käsityömessut välistä. Lankaa kuitenkin tarvitsin ja kävin ostoksilla Lumoavassa langassa Oulussa käydessämme. Säkillinen lankaa muutti jälleen meille, vaan kyllä löysinkin ihania värejä.

Oitis kaupasta päästyäni halusin päästää yhden langoista puikoille. Haasteellisinta tässä on yleensä saada mies innostumaan langan keritsemisestä. Pian sain puikoille kuitenkin raitasukat tulemaan. 

Väinämöistä ja Heritagen sukkalankaa neuloskelen vuoron perään. Toinen sukista on neuloutunut kuvan ottamisen jälkeen jo valmiiksi. Ennen ei ole niin ihania sukkia puikoilla ollutkaan, että toista sukkaa neuloessa joudun pidättelemään itseäni pitämästä toista sukkaa koko ajan jalassa. Langat ovat ihastuttavia neuloa. Jälki on tasaista ja väri hivelee silmää.

Neulomisen ja ulkoilun lomassa yritämme saada kotiakin jostakin kohti valmiiksi. Viimeisimpänä sisustusvuorossa on ollut eteinen. Vihdoinkin aikaisemmin ostamani linnut löysivät paikkansa.

Nyt sunnuntai-illan kunniaksi käperryn sohvan nurkkaan hyvällä omallatunnolla.

Pientä pintaremonttia

Pitkin matkaa muuton jälkeen olemme sisustaneet, järjestelleet ja hieman remointoineetkin. Nyt alkaa hiljalleen muodostumaan vahvempia mielikuvia, mikä voisi sopia mihinkin huoneeseen ja mikä miellyttäisi omaa silmää. Tästä syystä en ole koskaan halunnut kiinnittää seiniin liian äkkiä juuri mitään. Tavarat ja taulut löytävät itsestään paikkansa hetken kuluttua kuitenkin. Toki kiinnitystyöt joutuu itse vielä tekemään.

Muutama seinä talossa vaati ehdotonta ehostusta. Oma makuuhuoneemme remontoitiin kaikkien seinien osalta jo kesälomalla. Maalasimme seinät hangen-valkoisella. Olin kaupassa tippua pyllylleni tajutessani kuinka monta eri valkoisen sävyäkin on olemassa, muista väreistä puhumattakaan. Yksi seinistä tapetoitiin lisäksi "risukko"-tapetilla. Vaikka kuinka yritin katsoa kaikenlaisia tapetteja, tämä halusi seinällemme ja olen ollut tyytyväinen. 

Tytön huoneen seinät olivat aika kamalassa kunnossa ja tapettikaan ei ollut kovin pikkutyttömäinen. Menneenä viikonloppuna hetkellisen päähänpiston seurauksena päädyimme repimään lasten kanssa vanhat tapetit alas ja miehen kanssa laitoimme uudet seinään. 

Huoneeseen on tulossa vielä muuta pientä ehostusta, jotta saisin luotua tytölle hieman satumaailmaa omaan huoneeseen, mutta tämä oli jo hyvä alku. 

Ja lopuksi vielä esittelisin kauan sitten lupaamani sukat. Kuvassa olevat neuloin kesälomamatkalla anopilleni. Toiveissa oli auttaa häntä kiusanneissa jalkavaivoissa. Neuloin itselleni samalla mallilla kesäsukat, mutta en ennättänyt edes kuvata niitä ennen kuin menivät hukkaan. Eivätköhän tule vielä vastaan jostakin ennemmin tai myöhemmin.

Malli: Nilkkasukat

Lanka: Austerman, Step

Puikot: 3,0 mm

Kulutus: 48 g

Nilkkasukkien malli on vanha hyväksi koettu. Mallia on mukava neuloa ja pidän sen istuvuudesta. Näihin palaan varmasti vielä jatkossakin.

Syksy

- Takkatulen loimua
- Kynttilöitä
- Höyryäviä teekuppeja
- Kuumia keittoja
- Hyytelöitä
- Lämpimiä vilttejä
- Villapaitoja
- Sukkia
- Pipoja
- Kauniita värejä
- Kirpsakoita aamuja
- Villavilliä
- ...

Niistä on minun syksyni tehty.

Tämänkin vuoden odotus on päättynyt, syksy on saapunut. Ainoa ikävä puoli syksyssä on, että yleensä on hirvittävä kiire. Positiivista tässä kiireessä on, että se muodostuu pääasiassa mukavista asioista.

Puikoilla on paita pojalle ja viltit valmistuvat lujaa vauhtia.

Arvontaa

Niin kääntyi kesä elokuuhun ja on arvonnan aika. 

Onnettarena arvonnassa toimi tyttäreni pojan menestyksekkäällä häirinnällä. Palikkalaatikosta kuitenkin saatiin arvonnan voittaja selvitettyä.

Onnea Sirutin arvonnan voitosta. Lähettäisitkö yhteystietosi minulle sähköpostilla, jotta saan laittaa yllätyksiä postin kannettavaksi.

Loman jälkeen

Loman jälkeen olo on jotenkin irtonainen. Työpöydän ääressä tuntuu kuin siitä olisi ollut poissa ties kuinka kauan ja ajatukset harhailevat jossakin aivan muualla. Äkkiä ne ajatukset onneksi kuitenkin kasaantuvat ja työt alkavat sujumaan.

Ilokseni pääsen pian esittelemään kahdet valmistuneet sukat. Olemme kesälomalla istuneet autossa lukemattomia tunteja ja olen vihdoin saanut tartuttua jälleen puikkoihin. Näistä kerron enemmän pienen kuvaustuokion jälkeen tuonnempana.

Vaikka loma oli lyhyt ennätimme touhuta monenlaista. Yksi huoneista vaati ehdotonta ehostusta ja jouduimme toteamaan materiaalivalinnan vaikeuden. Kuinka jo pelkästään valkoista maalia voi olla niin montaa eri sävyä? Mieleisen tapetin löytymisestä puhumattakaan. Nyt remontti on tehty ja viimeiset sisustukselliset seikat vain vaativat hiomista.

Vihdoinkin tilan tarjotessa mahdollisuuden lankojen lajitteluun ja järjestelyyn yritän tehdä sen kunnolla. Langoilla puljaaminen on kyllä terapeuttista puuhaa. Eri värit ilahduttavat silmää ja eri langat virittävät päähän uusia ideoita.

Ja siinä missä minä järjestelen lankojani mies sisustaa omassa sopessaan. Meille on löytynyt suorastaan uusi yhteinen harrastus, koti-ideoiminen.

Nyt odotan ilmojen viilentymistä, jotta saan pitää takassa tulia ja toteuttaa uusia ideoita.

Näissä merkeissä muistutan vielä parin tunnin päästä päättyvästä arvonnasta. Käythän laittamassa kommentin mikäli haluat osallistua.

Tervetuloa meille

Istun iltaa kynttilän valossa ja katselen ulos. Täällä on ihana vesisateinen kesäilta. 

Yksi elämäni suurimmista haaveista on toteutunut. Meillä on nyt oma koti, jossa on pihaa lapsilla temmeltää ja minulla työntää sormeni multaan. Ensimmäinen käsitöitä sisältävä laatikko on vasta kannettu sisälle, mutta sieltä ne kantautuvat varastosta pikku hiljaa. Pihalla vapaa-aika kuluu nyt kuin itsestään ja neuleet saavat odottaa vuoroaan. Blogi saattaa silloin tällöin sisältää jatkossa myös kodin laittoa koskevia aiheita aikaisempaa enemmän, tämä postaus nyt ainakin. 

Pieniä yksityiskohtia:

Poikamme ristiäisissä ollut koriste on päässyt edustustehtävään, toivottamaan vieraat tervetulleeksi.

Saimme ystäviltämme lahjan, jossa Onnea uuteen kotiin -kyltti toimitti kortin tehtävää. En raaskinut sitä laittaa heti minnekkään laatikon syövereihin. Kyltti on päässyt koristamaan WC:tämme.

Mieheni puolestaan täytti vuosia ja sain oivan idean. Hän sai lahjaksi Block-valaisimen muiden lahjusten ohella. Lahjan valintaan saattoi hieman vaikuttaa mieltymykseni kyseiseen valaisimeen. Ilman tätä hienoa veruketta se olisi kyllä jäänyt hankkimatta. Onneksi mieskin tuntui pitävän valaisimesta. Ennen kuin se pääsee arvoiseensa paikkaan joudumme vielä remontoimaan hieman seinäpintoja. Siihen saakka nautimme valosta katsomatta ympärille sen tarkemmin.

Touhut pihalla ovat kuitenkin vieneet kaikelta voiton. Ristiriitaisin tuntein tosin. Ulkona ollessani tunnen tarvetta touhuta sisällä ja päin vastoin. Niinpä meillä on kaikki ollut pitkään oikeastaan iloisesti sekaisin. Olemme purkaneet sitten tavaroita pitkälti lasten mentyä nukkumaan. Ehtiihän tuota vielä nukkua! Vaikka todellisuudessa kesäloman lähentyessä olemme tainneet simahtaa koko porukka ja juhannuksen jälkeen emme ennen viime viikonloppua tainneet laittaa yhtään ainoaa tavaraa enää paikoilleen.

Pihalla olemme kuitenkin touhunneet ja satoa näyttäisi tulevan ihan mukavasti. Jo useampi kurkku on kasvanut hyvän kokoiseksi, tomaatit pyöristelevät poskiaan ja mansikat punertuvat muiden kasvien ja yrttien ohella.

Pikkuinen isäntämmekin kulkee tontilla maanomistajan elkein, kädet taskussa ja kumisaappaat jalassa.

Tämä taisi olla 200:s postaus tämän blogini aikana. Olisikohan tuo ihan ensimmäisen blogiarvonnan aika? 

Josko sovimme näin! Arvontaan osallistuvat kaikki tähän postaukseen nimimerkillä kommentoineet. Sovitaan näin extempore käynnistetyn arvonnan osallistumisajan loppumiseksi heinäkuun viimeinen päivä, silloin kun lomani loppuu. Suoritan arvonna elokuun ensimmäisenä päivänä arjen jo pyörähdettyä käyntiin. 

Kevät ehti hiirenkorville

En meinaa uskoa tätä itsekään. Menikö tässä juuri kaksi kuukautta ennen kuin ennätin tänne blogiin tulla tuulettumaan? Nytkin heräsin kesken unien ja päätin tehdä päivityksen unen odotuttaessa itseään. Tämä yksi asia miksi kesä ei ole minun juttuni, nukun paljon paremmin kun on viileää. Meillä ainakin lämpenevät päivät lämmittävät asunnon melko tehokkaasti. 

Mutta on meillä touhuttukin. Suuret käsityöideat ovat saanut vain viritä takaraivolla, mutta viimeisin työ on edistynyt. Työ on osoittautunut suorastaan huippuvalinnaksi tähän elämän tilanteeseen. Lappusia voi virkata automatkalla, kahvitunnilla, illalla sohvalla ja oikeastaan missä vain. Sen lisäksi sen voi jättää kesken mihin vaiheeseen tahansa ja laatikkoa voi pitää auki siihen saakka kunnes sen nappaa kainaloon.

Parissa päivässä laatikoiden määrä on moninkertaistunut. Ihmettelemme ainoastaan kuinka meille on tavaraa näin paljon kertynytkään.

Tänään meidän pitäisi päästä sinne mistä olemme kauan haaveilleet.

Kaiken lisäksi olin saanut tunnustuksen. Kiitos oikein paljon tästä kunniasta. Minua ihan hävettää, kun blogi on jäänyt ihan retuperälle muiden asioiden jaloissa. Joskopa saan tästä nyt innostusta parantaa tapani. En usko sen tosin olevan ongelma, kunhan saamme itsemme asettumaan uuteen osoitteeseen.

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.

 Tiinu

2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
- Syksy saa minut syttymään ja talvesta nautin, kesästä olen hieman oppinut pitämään lasten kanssa.
- Rakastan pimeää.
- Olen älyttömän optimistinen.
- Olen onnellinen kotona...
- ... siltin nautin työnteosta.
- Elämässä pitää olla kuitenkin vilskettä...
- ... ja innostun aina uusista asioista.

3. Lahjoita tämä sama award 10 parhaalle blogille/bloggaajalle
Tällä kertaa tavoistani poiketen en lahjoita tätä kenellekkään valikoidusti, vaan annan tämän kaikille blogini lukijoille. Kiitos jokaiselle lukijalle ja kommentoijalle, jotka tekevät blogin kirjoittamisesta merkityksellistä. 


Nyt taidan lyödä pääni takaisin tyynyyn. Josko uni ottaisi vielä tullakseen, edessä on pitkä mutta varmasti ihana päivä.

Ajan kuluksi

Aika kuluu kuin itsestään. Touhua riittää siellä sun täällä ja kaikki tuntuu olevan hieman levällään. Hieman on tässä kohdassa ehkä jopa lievä käsite. Toivon kuitenkin pian pääseväni kertomaan suurista suunnitelmistamme. Vielä ei ole kuitenkaan sen aika ja pidän teitä jännityksessä.

Sillä välin näytän kuvan, jonka olen näköjään napannut jo 18. helmikuuta. Siitä saakka olen ollut aikeissa päivittää blogiani, mutta muut asiat ovat vieneet voiton. Ehkä se on jopa juuri näiden pyörylöiden vika.

Olen aivan ihastunut tähän vauvan peiton malliin, jonka löysin Tessin toteuttamana. Alkuperäinen ajatukseni oli virkata tytölle peitto. Sen jälkeen aloin ajattelamaan, että olisihan lapsille molemmille ihana virkata pehmoiset peitot. Toivoisin heidän nukkuvan päiväunet peittojen alla, käpertyvän niihin viluisina iltoina, lukevan tarinoita peittoihin kääriytyneinä ja ottavan peitot mukaansa saavuttaessaan kotoa pois muuton hetken. Nyt siis tilkkujen määrä alkaa lähennellä kohtuullista. Pianon päälle on kertynyt eriväristen valkoisella reunustettujen pyörylöiden kasoja. Pojalle värinä tällä hetkellä on tulossa tuota vihreää, jota kuvassakin on esillä. Tytölle tilasin punaisen sävyjä. Näihin peittoihin aikeissani on laittaa harmaata korosteväriksi. Ja siitäkös innostuin. Tilasin langat vielä yhteen peittoon, eri harmaan sävyjä meille aikuisille. Täysikokoisena peittona suunnittelen tekeväni nämä kaikki.

En tiedä missä vaiheessa kyllästyn. En vielä ainakaan. Jatkan siis virkkaamista ja kerron kuulumisiani taas hetken kuluttua. Uusia kuvia ja sävyjä löytyy, valmiista peitoista en ole vielä varma.