keskiviikkona, lokakuuta 19, 2016

Kulminaatio

Se hetki, joka kääntää kaiken. Usein tulen miettineeksi sitä vain positiivisesta perspektiivistä, mutta näkökulmahan voi olla toisenkinlainen.

Kuten aikaisemmin jo mainitsin, kesä meni täysin käsitöittä. Jos jotakin tein käsitöiden suhteen, siirsin keskeneräisiä töitä muiden tavaroiden tieltä. Niinpä päätin, että ennen kuin yksi sukkapari on valmis, en neulo mitään muuta. Kun kykenin tarttumaan kutimiin, sukat valmistuivatkin aika nopeasti ja neulominen tuntuikin tauon jälkeen mukavalta. Ja mitä sitä olisi voinut muuta kuvitellakaan, kun kyseessä oli ihastuttava Kathleen Treanorin sukkamalli.




Malli: Hearty Man Plaid Socks by Kathleen Treanor
Lanka: Novita 7-veljestä
Kulutus: 143 g
Puikot: 3,25 mm Knit Pro


Tämä sukkamalli on ehdoton ykkönen miestenmalleista mielestäni. Sukka on hyvännäköinen pienin yksityiskohdin ja niiden ansiosta sukka pysyy aika istuvana käytössäkin, sen mitä mies on ehtinyt käyttää omiaan. 7-veljestä lanka toimii näissä sukissa myös hyvin, olematta yhtään liian paksu.

Muuttamalla hieman väriyhdistelmää sukista tulee vähän erinäköiset. Millähän väreillä sitä kokeilisi seuraavaksi? Vaikka uusi väriyhdistelmä saakin odottaa neulomistaan hetken, nimittäin näihin sukkiin kulminoituu minun neulevuosi. Puikot ja langat eivät ole jatkaneet syrjäytettyä osaa elämässäni enää. Minulla riittää kerrottavaa muutamaan postaukseen vielä jatkossakin.

Mutta mitä kirjoihin tulee, olen alkanut miettimään mihin hyvän kirjan kokemus perustuu. Cecilia Samartin, tuo ehdoton lempikirjailijani ei onnistunut mielestäni kirjassaan Mofongo niin, kuten aikaisemmissa teoksissaan. (Voit lukea tarkemman kuvauksen halutessasi kirjasta esim. Kristalta Lukutoukan kulttuuriblogista).




Kirja on kaunis, se oli toiveikas, se sai kyyneliin, mutta silti siitä jäi jotakin puuttumaan. Ehdinkö lukea sitä liian hitaasti? Ehdinkö lukea liian lyhyitä pätkiä kerrallaan vai mistä syystä tuntui aluksi, että kirja ei lähde liikkeelle, mutta päättyi sitten kuitenkin liian nopeasti? Minun pitäisi tarkistaa, onko suomennokset tehnyt sama henkilö kuin niissä paremmissa kirjoissa. Kaikkinensa voin sanoa, että kirja oli hyvä, mutta minä odotin siltä jotain vielä vähän enemmän. Yksi käännekohta lempikirjailijani toteutukissa, vaan luottamuksella odotan seuraavaa.

lauantaina, lokakuuta 15, 2016

Palasia

Paljon on tapahtunut sitten maaliskuun. Monta kertaa olen ollut ottamassa konetta syliini tehdäkseni päivityksen, mutta aina on ollut niin paljon kaikkea. Kesälläkin liian kuuma =)

Nyt kun kesä on kääntynyt syksyyn, minä alan tuntea herääväni. Kertoilen paikoitellen ikävästä kesästä, sen parhaat puolet. Ensimmäistä kertaa eläessäni en ole tehnyt ainoatakaan käsityötä kesän aikana, en edes ensimmäistä korjausommelta.

Kaikki ei mahdu yhteen postaukseen, aloitan yhdestä kakusta ja kirjoista.

Pitkään luonnoksena ollut tekstini alkoi näin: Ihastustani Islantiin on välillä taannutettava jollakin. Tätä voi yrittää vaikka maailman parhaalla skyr-kakulla. En tosin tiedä paransiko vai pahensiko tämä ihastuttava kakku tilannetta.

Kakku oli hyvää. Raikasta ja pohja oli makeaa, aika kiva kombinaatio.

Tässä välissä kävi niin, että ostin vahingossa jo matkan ja parin viikon päästä matkaamme iki-ihanaan Islantiin =)

---

Alkukesästä odotin Italian matkaamme. Tunnelmaa kohotin sopivalla lukemisella, Italian oppaiden lisäksi tietenkin. Annakaisa Iivarin kirja, Juhannus italialaiseen tapaan oli mielestäni hauska ja mukavan kepeää kesäajan luettavaa. Mm. Norkku on avannut kirjaa enemmän.





Lasten kanssa omatoimimatka Italiaan onnistui hyvin. Ajelimme ympäriinsä aika paljon, vaihdoimme paikkaa välillä. Nautimme hyvistä ruuista ja ihanasta ilmasta. Voin suositella.

Matkan jälkeen tiesin joutuvani leikkaukseen. Vaikka kesällä en kyennyt tekemään juuri mitään, pakollisen liikkumattomattomuuden seurauksena, ehdin lukea.

Pitkään hyllyssä odottanut Tatiana de Rosnayn kirja Mokka vei mennessään. Jos olisin tiennyt tämän olevan niin hyvä, en olisi odottanut sekuntiakaan. (Jos haluat tietää enemmän sisällöstä katso Susan kirjablogi.) Tämän kirjan nappasin aikanaan ohimennen kirjaston hyllystä vain ja ainoastaan kirjan kansikuvan perusteella. Tämä on juuri niitä hetkiä miksi rakastan lukemista. Et tiedä mitä haet, et tiedä mitä löydät. Joskus ei onnistu ollenkaan, toisinaan aivan täydellisesti. Ja lopulta et tiedä mihin se johtaa.




Mokan luettuna suuntasin oitis kirjastoon hakeakseni lisää Rosnayn kirjallisuutta. Vapaana oli Avain. Täydellinen lukukokemus sekin, vielä edeltäjäänsäkin parempi. (Susa on kirjoittanut tästäkin)




Ja kuinka minua harmittikiaan. Ahmin kirjan hetkessä ja suuntasin taas kirjastoon, vapaana oli Nimeni on Sarah. En tutustunut siihen yhtään sen enempää aikaisemmin ja pettymyksekseni jouduin toteamaan, että kyse oli samasta kirjasta kuin Avain. Kirjasta on tehty myös elokuva, jossa mielestäni ei saatu toistettua täydellisesti kirjan tunnelmaa. Näistä kahdesta valitsisin ehdottomasti kirjan.

Sitten tein varauksen viimeisestä kirjastossamme olevasta Rosnayn kirjasta, viimeinen kesä. Tämä oli teoksista mielestäni heikoin, mutta erittäin luettava. Ehkä Avain jätti vain niin suuret odotukset, että aluksi Viimeinen kesä ei ottanut otteeseensa. Loppua kohden kuitenkin tarina vei entistä enemmän mukanaan ja jätti jälkeensä ehdottomasti tyytyväisen lukijan. Susa on kirjoittanut tästäkin hyvin.




Nyt kun olen saanut tämän luonnoksena pitkään olleen postauksen vietyä loppuun voin jatkaa tätä blogi elämää. Nyt syksyllä olen neulonut. Palaan pian takaisin.

sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2016

Ranga - Nurja

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Olen tummien sävyjen ystävä, mutta sopivilla yksityiskohdilla muut värit käyvät mainiosti.





Aloitin paidan joululomalla ja neuloskelin aina kun sattui olemaan aikaa. Näitä islantilaisia neuleita pystyy neulomaan pienissäkin erissä. Parasta on, että ne tehdään aina pyörönä. Tässä puserossa vielä yksivärinen alaosa helpotti hommaa entisestään. Sen kun vain neuloskelin kun ennätin. Paidan kaarroke on kohokohta ja ensimmäistä kertaa tein kirjoneulekuviointia nurjilla silmukoilla.


Malli: Ranga by Védis Jonsdóttir
Lanka: Álafoslopi ja Léttlopi

Kulutus: 526 g
Puikot: 4,5 ja 6 mm Knit Picksit
Muuta: 65 cm vetoketju ja nauhat taustan siistimiseksi


Langat valitsin ohjeen mukaisesti, Álafoslopia resoreihin ja muuten takissa käytettiin Léttlopia, kauluksen langan vaihdoin vain vaaleasta tummaan. Koko alkoi tuntumaan jo alkumetreillä hieman liian reilulta ja niin se tuntuu vähän loppumetreilläkin. Takki toimii kuitenkin tosi hyvin, islantilaisten neuleidenhan ei tarvitse olla tyköistuvia. Ajattelin neuloa toisen vähän pienemmän sitten toisenlaiseen käyttöön, tämä menee näin hyvin.




Neulominen sujui mutkitta, nautiskelin matkalla ja odotin miltä kaarroke alkaa näyttämään. Sitten pääsin vaiheeseen, jonkalaista en ollut aiemmin kokenut. Tähän saakka olen takit neulonut takkeina, nurjankin puolen uhalla. Pyörönä neulomisen nurja puoli on neuleen leikkaaminen. Ompelin etuosan molemmat puolet, odottelin pari viikkoa ja tartuin saksiin. Leikkasin etukappaleen puoliksi, ompelin vetuketjun käsin ja huolittelin taustapuolen vielä nauhalla. Aivan hyvä tuli näin ensikertalaiseltakin.






Kyllä minä tykkään.

sunnuntaina, maaliskuuta 20, 2016

Inspiraation lähteillä

Parhautta on kipinöivä inspiraatio. Ystävyyssuhteissa nautin siitä, kun keskenämme ideoimme ja löydämme inspiraatiota milloin mihinkin. Tämmöisiä samanlaisia hetkiä virittyy blogimaailmankin kautta. Muutama viikko takaperin pääsin jälleen todistamaan tämän mahdolliseksi. Selailin seurailemiani blogeja, näin tämän ja se oli menoa. Tuntui, että sekuntiakaan ei ollut hukattavaksi. Olisi pitänyt heti päästä tarttumaan puikkoihin.





Malli: Hearty Man Plaid Socks by Kathleen Treanor
Lanka:  Novita, 7-veljestä
Kulutus: 144 g
Puikot: 3,25 mm Knit Pro


Valitsin langaksi 7-veljestä, sillä sitä oli valmiiksi kaapissa. (Nyt tosin joudun toteamaan, että olen yhden lankalaadun kuluttanut loppuun.) Sukissa tämä lanka on usein myös ollut huomattavasti kestävämpi kuin jokin lankaihanuus. Lanka toimi hyvin myös tässä neulepinnassa.




Sukkamalli on ihana, yksinkertainen, kaunis ja mukava neuloa. Ensimmäinen oikeasti hieno miehekäs malli. Mieskään ei valita näistä inspiraation purkauksista, odotti malttamattomana koska saa sukat käyttöönsä.




Elämä näyttää muutenkin asettuneensa uomiinsa. Touhuaminen kulkee tahdilla kirja per käsityö.




Heti edellisen kirjan päätyttyä tartuin jatko-osaan Yrsa Sigurdardottirin Joka toiselle kuoppaa kaivaa. Pidin tästä kirjasta vielä edeltäjäänsäkin enemmän. Lukuhetket olivat niin nautinnollisia, että sen seurauksena joutuu jälleen kärsimään tästä tyhjyyden tunteesta mikä hyvästä kirjasta seuraa. Pakottava tarve olisi saada lukea lisää, mutta kirjoille kun ei ole jatkoa ja suomennettuja teoksia ei ole enempää. Ehkä tartun englannin käännöksiin, islanniksi kun lukeminen ei onnistu. (Kirjasta on enemmän kertonut Sussu Lukemalla koettu -blogissa ja Kirsikka Selasin ainakin -blogissa.)

Näiden kirjojen lukeminen ei onnistu hyvin päinvastaisessa järjestyksessä, mies yritti. Henkilöhahmot kuvataan ensimmäisessä teoksessa, Kolmas merkki, ja tässä toisessa teoksessa näitä henkilöhahmoja ei uudelleen tarkemmin avata. 

Josko seuraavaksi inspiroiduttaisiin pääsiäisestä.

sunnuntaina, maaliskuuta 13, 2016

Frjáls - Vapaa

Ei siihen mennyt kuin melkein vuosi. Päätin, että en puhu tästä neuleesta ennen kuin viimeinenkin langanpätkä on päätelty. Kävin neuleen kanssa Islannissakin ja siellä kuvatkin otettiin, toki piilotin langanpäät. Mutta nyt se on todella valmis - vapauttavaa. Hupaisaa katsoa kuvia kun hiuksetkin ehtivät lyhentyä merkittävästi tänä aikana.




Malli: Frjáls, kirjasta Islantilaisia neuleita
Lanka:BC Garn Baby Alpaca
Kulutus: 123 g
Puikot: 4,0 mm Knit Picksit



Ihastuin tähän malliin muistaakseni ensimmäisenä kun Islantilaisia neuleita -kirjan hankin. Jonkin aikaa malli antoi odotuttaa itseään kunnes sopiva lankaidea syntyi. Sitten pääsinkin neulomaan. Itse neulehan valmistui kohtuullisen nopeasti, mutta minulla nyt on tämä luontainen lankojen päättelyheikkous mikä viivästytti työn lopullista valmistumista.





Baby Alpaca on ihanan pehmeää ja sitä oli todella miellyttävää neuloa. Muutaman käyttökerran jälkeen lanka nukkaantuu jo hieman, mikä hieman harmittaa. Paita on kuitenkin todella kevyt ja malli on mukava käytettävyyden kannalta. Tykkään erityisesti näistä islantilaisneuleiden malleista siksi, että ne neulotaan ns. yhtenä kappaleena. Näin ei synny saumoja ja neuleet ovat entistäkin mukavampia käyttää ja viimeistelytöitä on vain vähän.




Kamala kaipuu on takaisin Islantiin. 




Aihepiiriin sopivasti luin juuri loppuun islantilaisen kirjailijan Yrsa Sigurdadóttirin kirjan Kolmas Merkki (kirjailijasta haastattelu). Kirjavinkin sain sattumalta tuttavalta ja tartuin siihen oitis, kirjastossa kirjat odottelivat vapaana lukijaansa. Tapahtumat sijoittuvat Reykjavikiin historianopiskelijan ja lakinaisen opastamana. Minä pidin kirjasta todella. Trilleriksi kevyt ja tarinallisesti mukaansatempaava. (Kirjasta enemmän on kertonut Aamunkajo).  Aion tarttua seuraavaan osaan hetimmiten.

keskiviikkona, maaliskuuta 02, 2016

Vauhdilla

Vähintäänkin 100 lasissa. 
Elämästä ei puutu tapahtumia. Arjessa, töissä ja vapaalla tapahtuu niin paljon kaikenlaista, että ei pääse tylsistymään. Vaan onneksi olen aina nauttinut vauhdin hurmasta.

Tähän sopi mainiosti pyyntö neuloa säärystimet vanhan kansan Vauhti-monoihin. Sain mitat ja väritoiveen, joka oli harmaa. Mietin hetken mikä sopisi sekä toiveisiin, että toivojan tyyliin. Sain luvan sisällyttää vähän väriäkin, mikäli valkoinen semmoiseksi lasketaan, ja aloin neuloa.




Malli: Oma, kuvio Védis Jónsdóttirin mallista Ranga (kirjassa Islantilaisia neuleita)
Lanka: Novita, 7-veljestä
Kulutus: 134 g
Puikot: 4,00 mm Knit Picksit, 80 cm kaapelilla, neulottuna samanaikaisesti.


Tykästyin näihin säärystimiin valtavasti. Mielestäni idea onnistui hyvin ja kuvio on kaunis. Vanhalla kunnon 7-veljeksellä nämä onnistuivat varmuudella, kuviokin tulee kauniisti esille. Nurjilla pystyriveillä pinta hieman kuroutuu ja pysyy toivottavasti hyvin jalassa vauhdin pyörteissä.




Vauhti-säärystimien teemaan sopii hyvin, että säärystimet reissasivat mukana monessa paikassa. Kilistelin puikkoja niin kotimaan reissuilla, säärystimet kävivät valmistumassa Keuruulla ja pääsivät ne työreissuillekin mukaan. Kokeilin ensimmäistä kertaa kuljettaa puikot koneeseen matkalla Sveitsiin ja helpostihan ne kulkivat mukana käsimatkatavaroissa.

Matkalla ei ollut paljoa omaa aikaa, kuten työmatkoillani ei yleensä, mutta lentoa odotellessa ehdin hetken pyörähtää Zürichissa. Kaunis kaupunki ja kohtuullisen kallis maa, mutta mahtava kokemus oli kaikkinensa.




Sveitsissä on ihania kahviloita, joissa tiskit notkuvat erilaisia
toinen toistaan näyttävämpiä leivonnaisia.


Ja mitäpä muuta olisin tehnyt, kun neulepuikkoja ei enää jaksanut pitää kädessä, kuin lukenut? 




Ennen lempikirjailihoihini lukeunut Anna Gavalda ei sinne tällä menolla lukeudu kauaa. Parempaa elämää oli helposti luettava, teksti oli isoa. Mutta ajatus sitten harhailikin pomppivan kirjoitustyylin kanssa niin, että monta kertaa meinasin tuskastua. Luin kirjan kuitenkin loppuun ja oli siinä hyvät hetkensä, aika lyhyet sellaiset. (Kirjasta hyvät kuvaukset löytyvät: Kirjakarusellin Anette on kanssani samoilla linjoilla. Tässä kaupungissa tuulee aina-blogin Laura kirjoittaa, kuten voisin itsekin sanoa.) Jäin kaipaamaan sitä vanhaa kunnon Anna Gavaldaa, jonka kirjan pohjalta tehdyn elokuvankin olen katsonut joskus monta kertaa peräkkäin, enkä kyllästy siihen todennäköisesti koskaan.




Anna Gavaldan synnyttämän tyhjyydentunteen jälkeen tartuin ensimmäistä kertaa Mary Higgins Clarkin kirjaan. Kadonneet vuodet veivät minut niin mennessään, että en montaa päivää ehtinyt kuluttaa tämän kirjan parissa. Myönnettäköön, että kirjan kanssa kävi juuri niin miksi joskus jouduin välttelemään lukemista. Taisin yhden yön lukea pitkälle aamutunneille ahmiakseni kirjan loppuun. (Jos haluat tietää enemmän kirjan sisällösstä, esim. Kirjasähkökäyrä-blogin Mai on kuvannut tapahtumia hieman enemmän.).

Uusiin tuuliin, vauhdilla.

tiistaina, helmikuuta 09, 2016

Eläkepäiviä odotellessa

Ei kannata otsikon antaa hämätä. Kuulun ikäluokkaan, joka ei taida päästä nauttimaan nykyisen kaltaisesta eläkemallista. Unelmoidahan kuitenkin saa, mummohuumorilla.

Olen jo lukiovuosinani toivonut pääseväni eläkkeelle tai vankilaan, jotta aikaa jäisi kaikelle sille mitä haluaisin tehdä. Vankilan hylkäsin sittemmin huonona ideana, koska tajusin joutuvani luopumaan todennäköisesti neulepuikoista sielläoloajaksi. Ja toisaalta olisin joutunut tekemään sen rikoksen. Nyt siis odotan eläkevuosia.

Teemaan sopivasti jalkojen lämmikkeeksi neuloituivat mitkäs muutkaan kuin sukat. Löysin nämä Novitan sukkalehdessä olleet sukat jo kauan sitten, mutta malli on odottanut uudelleen löytymistä. Vastaavanlaiset sukat näin eräillä joulumessuilla yhden mummon myyntipisteellä. Ihastelin sukkia, mutta kuten ei ole ollut tapana, en ostanut niitä. Tämä sukkapari jäi mieltäni niin kalvamaan, että juoksin illalla takaisin myyntipisteelle, mutta mummoa ei enää ollut siellä. Juuri kun olin ajatellut kerrankin ostaa itselleni sukat. Sitten muistin kyseisen kaapin kätkössä odottavan mallin ja taas passaa tepastella.




Malli: Nappivarsisukat, Minna Metsänen
Lanka: Novita 7 veljästä
Koko: 36-38
Kulutus: 141 g
Puikot: 4,00 mm Knit Picksit 60 cm kaapelilla, kaksi sukkaa kerrallaan

Neuloin sukat ihan perinteisimmästä perinteisimmällä langalla, 7 veljeksellä. Sen olen todennut olevan monessa sukassa kestävämpi kuin kaikenmaailman ihanuuksien. Nyt tarvittiin ihan käyttösukat. Malli on kaunis, mutta pieni ja kapeahko jalkani vaatii seuraavan sukan kohdalla pientä mallimuunnosta.

Sukkien lämmittäessä jalkoja ehtii lukemaankin. Eräs ystäväni hykerteli yhteisellä reissullamme Ehtoolehdon mummeleiden jutuille ja suositteli lukemaan. Ajatus muhi aikansa, kunnes kirjastossa Ehtoolehdon Pakolaiset odotteli hyllyssä. Minna Lindgren on mahtavasti saanut tuotua kirjassa esille monenlaisia vaiheita mummojen elämästä ja miksi ei pappojenkin. Moni asia nauratti kirjassa kovasti ja samalla asian tiedostaa täydeksi todeksi. Tosin oli tapahtumissa niin värittyneitä kohtia, että ihan jokaisella niitä ei tapahdu tosielämässä, mutta kylläpä kirjailija sai tirskahtelemaan useamman kerran oikein kunnolla. (Esimerkiksi Amma on avannut kirjan sisältöä mukavasti. Samoin Annika.)




Jatketaan sanonnan mukaan: Eteenpäin, sano mummo lumessa.

sunnuntaina, tammikuuta 10, 2016

Vuoden aloitus pakkasen paukkeessa

Minä niin alan toistamaan itseäni. En voinut tirskumatta antaa miehelleni jouluna erästä pehmoista pakettia. Olin kyllä ajatellut hänelle neuloa jos jonkinlaista joulukääröihin, mutta kuten useana aikaisempanakin vuonna, aika loppui kesken. Annoin siis paketissa kaksi kiekkoa islantilaista ihanaa lankaa. Ja kyllä minulla oli tälläkin kertaa hauskaa. Hieman skeptiseen sävyyn mies tuumi, että milloinkahan nämä muuttuvat neuleeksi. Eipä siis auttanut kuin pikimmiten tarttua puikkoihin ja tikutella pipo pään lämmikkeeksi.




Kyllä täytyy sanoa, että tämä islantilainen villa on niin miellyttävää neuloa. Paksuhkosta langasta saa valmista vauhdilla ja lanka on niin pehmeää. Pintaneulekin näkyy yllättävän hyvin. Olen siis tähän melko tyytyväinen. 


Malli: Oma
Lanka: villaa Islannista
Kulutus: 59 g
Puikot: 4,5 mm 


Mututuntumalla luodut silmukat ja neuleen edetessä tehty suunnitelma myös onnistui. Pipo on sopiva ja mieskin tyytyväinen. Mahdollisesti lisään kankaan vielä vuoreksi, niin viimakin pysyy pipon ulkopuolella.




Pitäisiköhän itsellekin neuloa samanmoinen.

Muutoin alkuvuoden lomailusta otin kaiken irti, osan ajasta touhusin kuin viimeistä päivää ja osan ajasta makasin pitkin pituutta kirjan lumoissa. Tämän vuoden lukukuurin sai kunnian aloittaa Gabrielle Zevinin Tuulisen saaren kirjakauppias. Tämä oli joululahja mieheltäni. Olemme koko yhdessäoloajan ostaneet toisillemme kirjat joululahjaksi ja edelleen hän onnistui yllättämään minut positiivisesti.

Tuulisen saaren kirjakauppias oli mukavasti erilainen, kappaleet oli nimetty muiden kirjojen mukaan ja niihin oli lyhyehköjä viittauksia. Tarina pyörii kirjakauppiaan ympärillä, jonka elämä kokee melkoisia muutoksia muutaman tapahtuman seurauksena. Sidokset saareen ja sopivien ihmisten kohtaaminen tuo sisältöä elämään. Kun ympärillä on asioita, joista pitää, elämä maistuu paremmalta. 

Toiset ovat kirjasta todella pitäneet (Leena Lumi), toiset vähän vähemmän (Lumiomena). Itse pidin kirjasta, loppua kohti sain irti enemmän. Pienen yhteisön elinympäristössä on aina jotakin kiehtovaa ja tarinoissa, joissa ihmiset löytävät toisensa ja tarkoituksen elämälleen, on jotakin koukuttavaa. Loppu oli minustakin hieman liian helppo, liian arkinen, jotenkin tavallinen. Silti kirja oli hyvä ja omalla tavallaan erilainen.

Tällä oli hyvä aloittaa vuosi.

maanantaina, tammikuuta 04, 2016

Vuoden 2015 viimeistely

Vuosi 2015 oli hyvä. Minulla oli kaikenlaisia suuria suunnitelmia ja aika hyvällä prosentilla sain suunnitelmia toteutettuakin. Unelmia jäi onneksi kuitenkin vielä toteutettavaksi alkaneellekin vuodelle.

Käsitöiden saralla ajatukseni oli neuloa nautiskellen. Kiireinen arki ei paljoa ole antanut aikaa käsitöille, mutta kun katselen taaksepäin olenhan neulonut pari paitaakin. Kolmaskin on valmiina, islantilainen sekin, mutta saa jäädä päivitettäväksi tälle vuodelle ja tunnustettava on, että viimeiset langanpätkät ovat päättelemättä.

Vuoden 2015 viimeisteli Asteri-matto, jonka olin aloittanut jo varmaan edellisen vuoden puolella. Halusin kuitenkin kruunata joulusiivot tällä matolla ja mukavasti se istahti keittiön lattialle. Matto olisi voinut olla vaikka suurempikin, mutta kyllä viimeisillä kierroksilla alkoi maton paino jo hieman tuntumaan.




Malli: Asteri-matto
Lanka: Ontelokude, Kauhavan Kangas-Aitasta
Kulutus: 3000 g
Puikko: 8 mm

Matto oli mukava virkkailla. Sen pystyi jättämään kesken mihin ja milloin vain ja työtä oli helppo jatkaa. Ontelokude on myös mukavaa virkattavaksi, huomattavasti tavallista kudetta paksumpaa. Juuri sopiva työ tähän vuoteen. Tämän maton avulla myös vuoden langankulutus nousi parempiin lukemiin ollen 4876 g. Tiedän, se ei ole kovin paljoa, mutta paransin huomattavasti edellisen vuoden 1899 g:n verrattuna ja sehän riittää minulle.

Vuodelle 2015 oli tavoitteena myös lukea vähintään 12 kirjaa edellisen vuoden mukavasti käynnistynyttä tavoitetta jatkaen. Tässä tavoitteessa olen pysynyt ja nauttinut tavoitteen toteuttamisesta oikein toden teolla. Tavoite oikein ylittyikin, kun 15 romaania olen lueskellut välillä hitaammalla temmolla, välillä suorastaan ahmien. 

Tähän lukumäärään lukeutuu vielä nämä:

S. J. Watson, Kun suljen silmäni
Mielenkiintoinen kertomus muistinmenetyksestä ja tapahtumien avaaminen muistin menettäneen henkilön kautta. Tykkäsin.

Joakim Zander, Uimari
Ruotsalainen dekkari vei mennessään. Alku lähti hitaasti kun ennätin lukea vain sivun silloin toisen tällöin, mutta loppua kohden ahmin kirjan. Voin suositella.

Satu Rämö, Islantilainen voittaa aina
Todella mukaansa tempaavaa kerrontaa islantilaisesta elämänmenosta. Riittävän kepeää vuoden lopetukseksi ja mahdollisesti Islannissa käytyäni ymmärsin joitakin asioita paremmin. Toisinaan asioiden toistaminen herätti ihmetystä, mutta olin silti ihan myyty. Olen jäänyt jumiin koko Islantiin.

Vuoden kirjalistan ehkä parhaita puolia on se, että olen tarttunut uusiin kirjailijoihin ja semmoisiinkin teoksiin, jotka eivät lähtökohtaisesti ole ehkä niitä yleensä mielekkäimpiäni. Olen saanut yllättyä positiivisesti pariinkin otteeseen.

Ja vielä matkoihin, sehän oli paras keksintöni vuodelle 2015. Nyt ihan mielenkiinnolla lasken itsekin toteutuiko se, 12 matkaa. Paikka saa olla vanha tuttukin, mutta siellä on tutustuttava johonkin uuteen asiaan. Vuoden aloitimme Muoniosta, kävimme uusissa kahviloissa muun ohella. Tyttären kanssa kävimme teatterireissulla Jyväskylässä. Miehen kanssa kävimme Islannissa, tämä oli ihan parasta. Ystävän kanssa kävimme käsityöreissulla Haapsalussa. Toteutin kaksi juoksureissua ja puolimaratonia. Lähiseudulla olemme perheen voimin tutustuneet uusiin retkeilykohteisiin (näistä olisi tarkoitus jossakin kohtaa kertoa enemmänkin). Työreissussa kävin Espanjassa ja miehen kanssa kävimme konserttireissussa Helsingissä.

Joulukuussa kävimme tutustumassa Tukholman joulutoreihin. Sää ei ollut järin jouluinen, mutta tunnelma oli mukavan rento. Mukaan ei tarttunut käsityöaiheisia tuliaisia ellei valurautaisia kynttilän jalkoja lasketa. Käsityötä nekin, Kauniita, vaikkakin painavia sellaisia.







Vuoden päätimme Rovaniemelle. Monenlaiset joulumarkkinat loivat viimeistään joulumielen. Sekä ruokailu Sky hotellilla Ounasvaaralla, ei ole turhaan kehuttu ravintolaa.



Näkymä Sky Hotel Ounasvaaran ravintolan ikkunasta.



Kaiken kaikkiaan siis hyvä vuosi.