keskiviikkona, joulukuuta 31, 2014

Revontulien loimutessa

Vuosi on ollut vauhdikas. Tämä illan nautin kaamoksesta ja toivottavasti revontulistakin. Raketeista ainakin. Vuoden vaihduttua kuittaan miltä edellinen vuosi on sitten näyttänytkään.

Yhden valmiin työn ehdin teille esitellä ennen poropiirakalla herkuttelua ja toppavaatteisiin vetäytymistä. Työ on ollut valmiina pitkään. Yksi vaivainen langanpätkä on ollut päättelemättä ja pingotukset tekemättä. Mutta nyt hyvissä ajoin ennen vuoden vaihtumista esittelen teille tummasävyisen Revontulen.




Malli: Revontuli by AnneM
Lanka: Viron villa, musta-harmaa-violetti-sävyisenä
Kulutus: 126 g
Puikot: 5,5 mm Knit Picksit, 80 cm kaapelilla


Revontulen olen neulonut aikaisemminkin. Malli on helppo ja sen juju on langassa. Tämä sävy  on erityisesti mieleeni. Lanka vain on sen verran karheaa, että jatkuvasti en kykenisi tästä neulomaan.




Nyt olemme pohjoisessa. Talven keskellä. Rauhassa. Haluan tarjota näkymiä tämänpäiväiseltä hiihtoretkeltäni.








Ja aina kannattaa käydä kahvilla. Muonion keskustassa on Sveitsiläinen kahvila. Ehdottomasti käymisen arvoinen mikäli täällä päin liikkuu. Kauniita marenkeja lapsille vietäväksi kauppareissulta.






Ja aikaisemmin sanoin tutustuvani joulun aikana uusiin ruoka-aineisiin. Kuten sanoin Persimon oli hyvä uusi tuttavuus. Samoin olivat granaattiomena ja myskikurpitsakin. En voi käsittää miten en ole maistanut granaattiomenaa aikaisemmin. Tämä oli ihanan pirtsakkaa niin salaatin  koristelussa kuin syötynä ihan paljaaltaankin.




Myskikurpitsa pääsi poron lisukkeeksi porkkanan kaverina. Maukasta kuulloteltuna ja hauduteltuna, toki sipulilla, valkosipulilla, kermalla ja muilla mausteilla höystettynä.




Mutta nyt alamme vaihtamaan vuotta. Mukavaa vuoden vaihdetta kaikille!

maanantaina, joulukuuta 22, 2014

Nyt on loma

Meillä on siirrytty lomatunnelmaan ja ei jakseta stressata mistään.




Ulkona on niin ihanan jouluinen valkoinen maisema, pulkkamäet ja kinokset. Sen puolesta olemme valmiita jouluun.

Siivoukset ovat suloisesti kesken ja leipomukset puolitiessä, mutta tänä vuonna olen jostakin syystä tyynen rauhallinen niidenkin suhteen.




Kaupasta olen ostanut uusia tuttavuuksia ja kokeilen mielenkiinnolla mitä niistä saa aikaan.
Ensimmäisenä kokeiltavien listalta käyttöön pääsi Persmoni tai toisilta nimiltään Sharon tai Kaki. Rakkaalla lapsella on niin monta nimeä? Mutta tämä makea hedelmä tarjosi maustamattoman jogurtin kanssa ihanan aamupalan. Toiseen mokomaan onvielä ainekset valmiina onneksi.




Neuleitakin on putkahdellut puikoilta. Minulla on onni kuulua väittelevien miesten ryhmään. Toiset väittellysukat löysivät kotinsa ja kolmannet neuloin jo valmiiksi, uskon niille löytyvän kohtuu pian käyttöä. Sukissa kulkee ilmakuuro sujuvasti koristamassa sukkaa.




Malli: Oma, Ilmakuuro
Lanka: Novita, 7-veljestä
Puikot: 3,5 mm bambut
Koot: 43 ja reilu 41
Kulutus:   116 ja 114 g


Sukat neuloin aika perussukkamallilla vahvistetulla kantapäällä. Sukkien jujuna kulkee kuvio.


Tänään laskettiin lasten kanssa pulkkamäkeä, koristeltiin kuusi ja herkuteltiin. Päiväuniaikaan laitoin takkaan tulet, pötkähdin lattialle ja luin yhden kesken olevista kirjoista loppuun.




Sarah Blake tarjosi kirjassaan Jos saat tämän kirjeen, mielenkiintoisen näkökulman toiseen maailmansotaan. Eräs reportteri kulkee ja kertoo totuuksia ihmisten elämistä ja tapahtumista. Hän tutustuu matkallaan juutalaisiin ja kuulee heidän tarinoitaan, näkee karuja kohtaloita ja auttaa. Toisaalla lääkäri lähtee kotoaan, auttaakseen tai toisaalta pakoon menneisyyttään. 




Näkökulma kirjassa oli eri kuin aiemmin lukemissani. Olen jostakin syystä aina kiinnostunut näistä juuri toiseen maailmansotaan liittyvistä hivenen romantisoiduista kirjoista. Niitä ehkä on määrällisestikin aika paljon ja niihin on helppo varmasti kehittää jos minkälaisia kohtaloita ja juonenkäänteitä. Tämä kirja tarjosi mielenkiintoisia hetkiä, mutta ajoittain ajatukseen tarttuminen vaati toistoja. Ehkä pienissä pätkissä lukeminen teki tehtävänsä tai se oli seuraus. Joka tapauksessa kirjassa kesti tovi. En silti moittisi sitä huonoksi, siinä oli todellakin hetkensä. Lopulta aika surullinen. Mutta sitähän se on, kaikki katoaa aikanaan.  

sunnuntaina, joulukuuta 14, 2014

Fredrika-pari uunista ulos

Jostakinhan tämä on aloitettava. Valmiiden neuleiden kasa vain kasvaa ja uudet työt pääsevät puikoille. Viimeiset langat vain jäävät päättelemättä, pingoitukset tekemättä ja päivitykset kirjoittamatta. Uusia kirjojakin olen alkanut lukea vähintään joka toinen viikko edellisten ollessa vielä kesken. Mutta vielähän tätä vuotta on jäljellä, jotta ehdin viimeistellä touhujani. Ja mikäli en ennätä, uusi alkava vuosi alkaa tehokkaasti.




Äitini täytti vuosia ja osaksi hänen pakettiaan neuloin Fredrika-sukat. Olen ihastellut näitä sukkia pitkään ja nyt vihdoin sain ne puikoille. Ostin tätä paria varten oikein ohjeen suosituksen mukaista lankaa, luultavasti olemassa olevista 7-veljestä langoista olisi  syntynyt yhtä kaunis pari.




Malli: Fredrika, Tiina Kuu
Lanka: Gjestal, Janne
Kulutus: 104 g
Puikot: 3,5 mm Knit Picksit 60 cm kaapelilla


Janne-lankaa oli miellyttävä neuloa. Ajoittain tuntui, että säikeet erosivat, mutta vain muutaman kerran se haittasi neulontaa. Ensimmäistä kertaa neuloin magic loop -tekniikalla. Aluksi tämä tuntui olevan huomattavasti hitaampaa perinteisesti käyttämääni neljän puikon tekniikkaan verrattuna, mutta kyllä sukka vain alkoi edistymään ja saatanpa joskus jopa neulaista tällä menetelmällä uudelleenkin. Tein sukkiin myös ohjeen mukaiset shadow wraps -tekniikalla toteutetun kantapään. Mukavaa vaihtelua viime aikoina neulottuihin perinteisiin.

Sukkien koristeneule ei tuntunut aluksi alkavan taittumaan ollenkaan. Se saattoi kuitenkin johtua tuosta kahden puikon tekniikan puujalkamaisuudesta, sillä toisen sukan kohdalla ei varsinaista takkuilua enää juuri tuntunut. Kuvio on mielestäni kaunis ja ulottuu kivasti kantapään molemmin puolin.




Eilen pääsin käsiksi uuteen työhön. Eräs sukulaistyttö opiskelee Islannissa. Hänen ja äitinsä avustuksella sain melkoisen kasan islantilaista lankaa tikutettavaksi. Lanka on paksua, pehmeä ja lämpöisen tuntuista. Neuleohjeita on valittu lankoja varten ja ensimmäinen pääsi nyt puikoille. Nopsan tuntuisesti etenee pitkästä aikaa tämmöisellä paksummalla langalla neulottaessa. Neulonta-aikaa on tarjolla tähän aikaan vuodesta reilusti, kun lasten kanssa katsellaan kaikkia ihania jouluohjelmia kerta toisensa perään.






Joulutunnelmaa on kohotettu myös musiikin merkeissä. Pidin elämäni ensimmäisen kokonaisen joulukonsertin. Sain vanhemmiltani yhden kauneimman näkemistäni kimpuista. Ihanan jouluinen.




Mukavia joulutouhuiluja!

sunnuntaina, marraskuuta 30, 2014

Joulua odotellessa

Meillä oli niin kauniit niityt, lumivalkeat. Vaan nyt ruoho vihertää ja tuuli vain vihmoo. Kaikesta huolimatta joulunodotustunnelmaa on nostatettu kynttilän loisteessa. Eihän sitä pimeässä juuri huomaa onko lunta vai ei. Toivottavasti pian kuitenkin maa valkenisi.

Monena vuonna olen haaveillut oksakrassista ja tänä vuonna sen itselleni investoin. Hetken suunnittelin meneväni oksametsään ja tekeväni itse, mutta päätin tällä kertaa päästä helpommalla ja kävelin kauppaan. Laitoin vielä valot oksien lomaan ja nautin näystä.




Huomisaamua on täällä odotettu jo kovasti. On mietitty tuleeko tontut. Tänäkin vuonna lapset valitsivat kaupan kalenterin sijaan tontun tekemän. Siitä kalenterista löytyy kaikenlaista käyttötavaraa ja joskus herkkujakin. Jos lapset eivät ole olleet kiltisti voi olla, että kalenteri ammottaa tyhjyyttään. Tonttu saattaa unohtaa sen joskus myös hajamielisyyttään =)

Me tehtiin tonttupussukat huopakankaasta. Leikkelin tossut kankaasta vapaalla kädellä. Lapset pääasiassa ompelivat omat pussukkansa ja tuntuivat pitävän touhusta. Mukavaa joulunaluspuuhaa tämmöinen. Tein omankin pienen pussukan toiveikkaana. Ehkä siihenkin jonakin aamuna ilmestyy yllätyksiä. Vinkkasin tästä tuolle talon toisellekin tontulle.




Mukavaa joulun odotusta!

maanantaina, marraskuuta 03, 2014

Viikonvaihteessa

Mennyt viikonloppu oli kaunis ja tapahtumarikas. Aivan joskus pistää ihmetyttämään kuinka kauniita asioita ympärillä onkaan, kunhan huomaa pysähtyä katsomaan. Todellisuudessa aina ei ihan ehdi pysähtyä, mutta jos on nopea saa kuvan ja voi katsella tarkemmin vaikka kotona. Tästä olkoon todistusaineistona Kannuksen kaunis liikenneympyrä. Tämä sietäisi saada vaikka jonkinlaisen palkinnon. Syysauringonpaisteessa suloisuudessaan lähes pysäyttävä.





Perheen voimin nautittiin viikonloppuna ulkoilusta, hyvästä seurasta ja maittavista eväistä. Ohjelmassa oli niin kaverisynttäreitä kuin ystäväperheen tapaaminenkin. Lauantaipäivä oli kaunis aamusta iltaan.









Sunnuntai olikin sitten sitäkin utuisempi. Koko päivänä ei pirttiin paljoa valoa ulkoa kajastanut, mutta viime viikolla alkanut nurkkien hämmentäminen sai jatkua hyvällä mielin märästä ulkoilmasta johtuen. On hämmentävää kuinka helposti kaikenlaisia pikku kasoja kertyy sinne sun tänne. Ja kuinka paljon näiden kasojen kätköstä löytyykään käsityötarvikkeita, hukassa olevia ohjeita, puuttuvia puikkoja ja lankakeriäkin. Siivoaminen onkin aika inspiroivaa, olen jo päättänyt mitä seuraavaksi neulon. Joskopa saisin ensin kuitenkin pääteltyä nämä tässä vaiheessa löytämäni valmiit, mutta vain päättelemättömät työt.




Järjestelyn lomassa valmistui jotain jo kauan suunnitteilla olluttakin. Muutama vuosi sitten ostin kankaan olohuoneen taulua ajatellen. Mies kasasi kehikon taululle ja minä nidoin kankaan kehikkoon. Kankaan taakse on piilotettu akustiikkalevyjä, jotta korkean huonekorkeuden aiheuttamaa kaikua saataisiin vähän vaimennettua.




Tästä sitä on hyvä aloittaa ajatusten suuntaaminen jouluun. Minä olin pari viikkoa sitten viikon työreissussa ja tyttö oppi sinä aikana lukemaan. Ensimmäinen tärkeä kirjoitustehtävä on suoritettu. Veljensä puolesta tyttö kirjoitti myös oman kirjeen joulupukille. Tässä kirjeessa on kaksi kohtaa, kun hänen oma paperi on ääriään myöten täynnä. Antoi kuulemma joulupukille vähän vaihtoehtoja.




sunnuntaina, lokakuuta 26, 2014

Syyslomalla

Viimeiset pari viikkoa olen luirunnut kaikkealla muualla kuin kotona välillä töiden merkeissä ja välillä ihan vain lomaillen. Tänään heräsimme viimein kotona ja tavaroita purkaessani olen vakuuttunut, että tänä syksynä ei tekeminen lopu ainakaan kesken. Matkan varrella mukaan on tarttunut niin askarteluvermeitä kuin kirjojakin, mutta pääasiassa kankaita ja lankaa. Matkan varrella on tapahtunutkin niin paljon, että en nyt oikein tiedä mistä aloittaisin ja mihin olisi hyvä lopettaa.




Matkustuksen lomassa eteen on osunut käsityökauppa jos toinenkin. On positiivista huomata, että pieniä putiikkeja on vielä olemassa, vaikka yhdestä lempikaupastani olen jälleen joutunut luopumaan se loputtua. Lisäksi kävimme ystävän kanssa vielä Oulussa kädentaitomessuillakin, mikä osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Parin vuoden tauko on tehnyt hyvää. Messuilla oli uusia juttuja aikaisempaan nähden ja itse olin tyytyväinen joulujuttujen esillä olosta. Jotta tekeminen ei loppuisi kesken, lankakeriä on tullut myös Novitalta loman aikana melkoinen kasa postipaketissa. 





Pohjoisessa asuvat tai siellä kulkevat ompelua harrastavat ovat ehkä kiinnostuneita kuulemaan, että Ottobre on muuttanut Rovaniemellä. Ihan vain viereiseen rakennukseen aikaisempaan verrattuna, mutta kankaita on paljon -50 %. Minä pakotin itseni ulos kahmittuani nämä kainalooni.




Etelä-Suomen reissun aloitimme siskoni lapsen ristiäisillä. Siskoni toivoi tyttärelleen lapasia ja minä halusin tehdä vauvelille Junasukat. Näinpä paketin suunnitteluun ei kauaa aikaa tarvittu. Kädentaitomessuilla löysin myös sopivia korttivärkkejä ristiäiskorttiin.






Malli: Junasukat
Lanka: Novita, Nalle
Kulutus: 43 g
Puikot: 2,5 mm 


Nyt leivinuuni on lämmin. Kädessä on uusi kivan oloinen keittokirja, jossa jokaiselle kuukaudelle on erilaisia reseptejä. Sivuilta löytyy myös kivoja yksityiskohtia ja pidän kuvituksesta. Sillä aikaa kun mietin uusia urheiluhaasteita keskityn hyvään oloon keittiöstä käsin.




maanantaina, syyskuuta 22, 2014

Ashburn

Pidän itseäni tiukassa niskaotteessa tämän harvinaisen vapaapäiväni. Kuten niin monta kertaa aikaisemmin olen jo todennut, valmiiden töiden päättely on minun kompastuskiveni. En viitsinyt edes ottaa kuvaa kasasta, joka odottaa päättelyä ja käyttöön pääsyä. Päätin sen sijaan pitää huolen, että edes yksi työ tulee valmiiksi asti, kuvatuksi (vaikka ihan itse ja suoraan aamulenkin jäljiltä), punnituksi ja blogatuksi.

Tässä siis Ashburn.





Malli: Ashburn by Melanie Berg
Lanka: Ei tarkempaa tietoa.
Kulutus: 283 g
Puikot: 4,00 mm Knit Picksit 60 cm kaapelilla
Ravelryssa: Ruska


Alkuinnostukseni huiviin sain Neulovalta Nartulta. Muistin vaatehuoneessa jouten lojuvat langat, ostin ohjeen ja aloin neuloa. Malli on ollut kiva. Tämä on tämmöistä siedätyshoitoa suhtautumisongelmassani ainaoikeaan neulepintaan. Pienet yksityiskohdat neulepinnan muutoksessa tekevät huivista kuitenkin mielestäni todella kauniin. Eri väriyhdistelmillä saisi mielenkiintoisia huiveja aikaiseksi. Tosin hassua on myös se, että en oikeastaan ole koskaan erityisesti pitänyt monivärijutuista. No, tämä malli puhutteli joka tapauksessa.




Lankana käytin huivissa vuosia takaperin sukkalangaksi Käsityökauppa Ilosta ostamaani lankaa. Lanka ei soveltunutkaan sukkiin ja on odottanut toista käyttökohdetta jo pidemmän aikaa. Lankaa taisi jäädä vielä kolme vyyhtiä, tiedä vaikka syntyisi vielä toinenkin huivi.

Neulomisen lomassa olen tehnyt muutakin, vaikka päättelytöitä olen vältellytkin. Eilen sain päätökseen myös toisen ikuisuusprojektilta tuntuneen homman. Anna Gavalda, yksi lempikirjailijoistani, ei vakuuttanut minua tällä kertaa. En varmasti kuulunut kohderyhmään, mutta teksti oli myös töksähtelevää ja pohmahteli alati aiheesta toiseen. Tai sitten en vain ollut sopivalla tuulella tämän kirjan lukemiseksi. Kahlasin kirjan kuitenkin läpi.




Ja näiden myötä jatkan neulomista. Haluan saada uuden projektini pian valmiiksi, jotta seuraavalla kerralla Jyväskylässä käydessäni voin hyvällä omalla tunnolla ostaa uusia ihania lankoja TitiTyystä. Se on ihastuttava paikka.

keskiviikkona, syyskuuta 17, 2014

Kesän parhaita päiviä

Kesä oli mahdottoman kuuma ja vaikka näin jälkikäteen tuntuu, että suurin osa ajasta vietettiin pihan ainoan varjon alla maaten. Teimme hieman muutakin. (Varoituksen sana, teksti pitää sisällään kaikki mahdolliset aiheet.)

Viimeiset työpäivät ennen loman alkua sattuivat jälleen kutakuinkin vuoden mukavimpaan työtapahtumaan. Olemme vuosittain esittelemässä toimintaamme milloin missäkin, myös toritapahtumassa. Torilla saa työpäivän lomassa laulaa karaokea, syödä lättyjä ja myös neuloa. Muutamana vuonna torilla on järjestetty myös sukanneulonnan kilpailu Marttojen toimesta ja kaikki palkittiin. Mitä mahtavin kesäloman aloitus.




Muutoin lämpimiä muistoja ovat jättäneet jälkeensä pienet hetket niin kotona kuin reissussakin.





















Kuumassa kesässä ehti lukea myös kirjan jos toisenkin. Kovin raskaita teoksia en helteessä jaksanut alkaa selaamaan ja Lisa R. Jonesin kirjat tarjosivat varsin hyvää viihdykettä kesäpäivään. Kirjoitustyyli oli paikka paikoin makuuni jo liiankin kepeää ja yksitoikkoista, mutta silti kirja vaihtui seuraavaan aika vauhdilla.





Ilmojen hivenen viilentyessä alkoi jo asiapitoisempikin teksti kiinnostaa ja nappasin kirjastosta luettavakseni Habaa-kirjan. Kirjassa ei nyt varsinaisesti mitään uutta tullut ilmi, mutta oli mukava lueskella Baba Lybeckin tuntumia harjoittelusta, omasta kehityksestä ja elämästä.





Syksyyn päin ajan kallistuttua on urheilutkin alkaneet jälleen maistua ja kutimet kalista. Todistusaineistona itselle, järvimaisemissa on helteessä taaperettu. Kohdallani tämä oli toinen pitkä juoksu. Tämän vuoden tavoitteet on siis juoksun osalta täytetty. Ensi vuodelle asetan todennäköisesti samanlaiset tavoitteet, yksi juoksu keväällä toinen syksyllä. Aikaa voisin hilata vain alaspäin. Vaikka eräs tuttavani sanoi, että sehän kertoo vain hyvästä kunnosta mikäli jaksaa juosta pitkään =)




Nyt istahdan sohvalle ja naatiskelen. Illat pimenevät ja kynttilät on kaivettu esille. Nyt on aika neuloa.