Joulua odotellessa

Meillä oli niin kauniit niityt, lumivalkeat. Vaan nyt ruoho vihertää ja tuuli vain vihmoo. Kaikesta huolimatta joulunodotustunnelmaa on nostatettu kynttilän loisteessa. Eihän sitä pimeässä juuri huomaa onko lunta vai ei. Toivottavasti pian kuitenkin maa valkenisi.

Monena vuonna olen haaveillut oksakrassista ja tänä vuonna sen itselleni investoin. Hetken suunnittelin meneväni oksametsään ja tekeväni itse, mutta päätin tällä kertaa päästä helpommalla ja kävelin kauppaan. Laitoin vielä valot oksien lomaan ja nautin näystä.

Huomisaamua on täällä odotettu jo kovasti. On mietitty tuleeko tontut. Tänäkin vuonna lapset valitsivat kaupan kalenterin sijaan tontun tekemän. Siitä kalenterista löytyy kaikenlaista käyttötavaraa ja joskus herkkujakin. Jos lapset eivät ole olleet kiltisti voi olla, että kalenteri ammottaa tyhjyyttään. Tonttu saattaa unohtaa sen joskus myös hajamielisyyttään =)

Me tehtiin tonttupussukat huopakankaasta. Leikkelin tossut kankaasta vapaalla kädellä. Lapset pääasiassa ompelivat omat pussukkansa ja tuntuivat pitävän touhusta. Mukavaa joulunaluspuuhaa tämmöinen. Tein omankin pienen pussukan toiveikkaana. Ehkä siihenkin jonakin aamuna ilmestyy yllätyksiä. Vinkkasin tästä tuolle talon toisellekin tontulle.

Mukavaa joulun odotusta!

Viikonvaihteessa

Mennyt viikonloppu oli kaunis ja tapahtumarikas. Aivan joskus pistää ihmetyttämään kuinka kauniita asioita ympärillä onkaan, kunhan huomaa pysähtyä katsomaan. Todellisuudessa aina ei ihan ehdi pysähtyä, mutta jos on nopea saa kuvan ja voi katsella tarkemmin vaikka kotona. Tästä olkoon todistusaineistona Kannuksen kaunis liikenneympyrä. Tämä sietäisi saada vaikka jonkinlaisen palkinnon. Syysauringonpaisteessa suloisuudessaan lähes pysäyttävä.

Perheen voimin nautittiin viikonloppuna ulkoilusta, hyvästä seurasta ja maittavista eväistä. Ohjelmassa oli niin kaverisynttäreitä kuin ystäväperheen tapaaminenkin. Lauantaipäivä oli kaunis aamusta iltaan.

Sunnuntai olikin sitten sitäkin utuisempi. Koko päivänä ei pirttiin paljoa valoa ulkoa kajastanut, mutta viime viikolla alkanut nurkkien hämmentäminen sai jatkua hyvällä mielin märästä ulkoilmasta johtuen. On hämmentävää kuinka helposti kaikenlaisia pikku kasoja kertyy sinne sun tänne. Ja kuinka paljon näiden kasojen kätköstä löytyykään käsityötarvikkeita, hukassa olevia ohjeita, puuttuvia puikkoja ja lankakeriäkin. Siivoaminen onkin aika inspiroivaa, olen jo päättänyt mitä seuraavaksi neulon. Joskopa saisin ensin kuitenkin pääteltyä nämä tässä vaiheessa löytämäni valmiit, mutta vain päättelemättömät työt.

Järjestelyn lomassa valmistui jotain jo kauan suunnitteilla olluttakin. Muutama vuosi sitten ostin kankaan olohuoneen taulua ajatellen. Mies kasasi kehikon taululle ja minä nidoin kankaan kehikkoon. Kankaan taakse on piilotettu akustiikkalevyjä, jotta korkean huonekorkeuden aiheuttamaa kaikua saataisiin vähän vaimennettua.

Tästä sitä on hyvä aloittaa ajatusten suuntaaminen jouluun. Minä olin pari viikkoa sitten viikon työreissussa ja tyttö oppi sinä aikana lukemaan. Ensimmäinen tärkeä kirjoitustehtävä on suoritettu. Veljensä puolesta tyttö kirjoitti myös oman kirjeen joulupukille. Tässä kirjeessa on kaksi kohtaa, kun hänen oma paperi on ääriään myöten täynnä. Antoi kuulemma joulupukille vähän vaihtoehtoja.

Syyslomalla

Viimeiset pari viikkoa olen luirunnut kaikkealla muualla kuin kotona välillä töiden merkeissä ja välillä ihan vain lomaillen. Tänään heräsimme viimein kotona ja tavaroita purkaessani olen vakuuttunut, että tänä syksynä ei tekeminen lopu ainakaan kesken. Matkan varrella mukaan on tarttunut niin askarteluvermeitä kuin kirjojakin, mutta pääasiassa kankaita ja lankaa. Matkan varrella on tapahtunutkin niin paljon, että en nyt oikein tiedä mistä aloittaisin ja mihin olisi hyvä lopettaa.

Matkustuksen lomassa eteen on osunut käsityökauppa jos toinenkin. On positiivista huomata, että pieniä putiikkeja on vielä olemassa, vaikka yhdestä lempikaupastani olen jälleen joutunut luopumaan se loputtua. Lisäksi kävimme ystävän kanssa vielä Oulussa kädentaitomessuillakin, mikä osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Parin vuoden tauko on tehnyt hyvää. Messuilla oli uusia juttuja aikaisempaan nähden ja itse olin tyytyväinen joulujuttujen esillä olosta. Jotta tekeminen ei loppuisi kesken, lankakeriä on tullut myös Novitalta loman aikana melkoinen kasa postipaketissa. 

Pohjoisessa asuvat tai siellä kulkevat ompelua harrastavat ovat ehkä kiinnostuneita kuulemaan, että Ottobre on muuttanut Rovaniemellä. Ihan vain viereiseen rakennukseen aikaisempaan verrattuna, mutta kankaita on paljon -50 %. Minä pakotin itseni ulos kahmittuani nämä kainalooni.

Etelä-Suomen reissun aloitimme siskoni lapsen ristiäisillä. Siskoni toivoi tyttärelleen lapasia ja minä halusin tehdä vauvelille Junasukat. Näinpä paketin suunnitteluun ei kauaa aikaa tarvittu. Kädentaitomessuilla löysin myös sopivia korttivärkkejä ristiäiskorttiin.

Malli: Junasukat
Lanka: Novita, Nalle
Kulutus: 43 g
Puikot: 2,5 mm 

Nyt leivinuuni on lämmin. Kädessä on uusi kivan oloinen keittokirja, jossa jokaiselle kuukaudelle on erilaisia reseptejä. Sivuilta löytyy myös kivoja yksityiskohtia ja pidän kuvituksesta. Sillä aikaa kun mietin uusia urheiluhaasteita keskityn hyvään oloon keittiöstä käsin.

Tonttujen touhuja joulun alla

Touhua on joulun alla monenlaista. Nyt saa luvan kanssa leipoa, höseltää, siivota, askarrella, lauleskella, paketoida ja innovoida. Ihan kaikesta en ehkä kerro sen enempää, mutta muutamista tonttuilutouhuista voisin jotakin paljastaakin.

Sen lisäksi, että nautimme yökyläilystä ystäväperheen luona viikonloppuna, sain hienoja ideoita jouluaskarteluihin ja vieläpä avun kera yhden koristeen valmiiiksikin saakka. Ystäväni oli askarrellut itselleen tulostuspaperista jouluvalokoristeen, joka oli todella kaunis. Hänen yllyttämänään aloimme kokeilla yhtä kukkaa minullekin ja siinähän ei montaa terälehteä tarvinnut taitella, kun olin jo ihan menossa mukana. Uusi joulukoristeeni on niin kaunis. Yksi ohjeistus kukkiin löytyy esim. täältä. Ostin ystävältä vielä pattereilla toimivan led-valosarjan ja sain koristeen heti käyttöön. Paristokäyttöisen valosarjan ehdoton etu on, että sen voi sijoittaa minne tahansa. Enpä olisi uskonut tekeväni mitään näin kaunista paperista, jota työhuoneessanikin on laatikkotolkulla. Mihinköhän lie keskityn loman jälkeen?

Tänä vuonna en ole lähettänyt ainuttakaan joulukorttia. Työkavereille kehittelin bingon ja bingolaput askartelin samalla joulukorteiksi. Kavereiden kanssa ollaan vaihdeltu erinäisiä joulutervehdyksiä ja joulun aikaan olen leiponut ystäville leipiä. Tänä vuonna listalle pääsivät Fougasse (Maku 6/2013) ja Hedelmäinen joululeipä (Maku 7/2013). Tätä varten kuivatin itse omenatkin. Ensimmäinen hedelmien kuivauskokeilu onnistui hyvin, toinen versio odottaa kokeiluaan. Kerron  näistä kokemuksista hieman tuonnempana. Itse leivät herättivät itsessäni paljon positiivsta mieltä. Lehden mallinen Fougasse on mielestäni hirvittävän kaunis leiväksi. Ikävä kyllä maku jäi vähän valjuksi mielestäni. Hedelmäiseen joululeipään puolestani olin hyvin tyytyväinen. Leipä on sievä ja vieläpä hyvän makuinen. Tämän kaiken lisäksi vielä todella helppo tekaista.

Ja neuleisiin tai tarkemminkin kirjoneuleisiin. Hurahdin tähän Pöllö-ohjeeseen silminnähden sen nähtyäni. En osaa sitä kuvailla sen erikoisemmin, ihana.

Malli: Horatio and Oren by Barbara Gregory

Lanka: Novita, 7-veljestä

Kulutus: 78 g

Puikot: 3,5 mm bambut

Lankana käytin edelleen tuhlattavia 7 - veljeksiäni (tässä yhteydessä en ääneen paljasta, että jouduin ostamaan pari kerää lisää, että langat riittivät puikoilla olevien neuleiden loppuun). 7-veljeksellä ja ainakin omalla käsialalla lasten koosta tulee sopiva omille kätösille ja naisten mallista soppeli miehelle, olettanen. Tämä malli on hyvä. Ohje on selkeä ja seurattavissa. Tosin joka rivillä on vaihtelua, joten elokuvat jää todella puolelle katselulle näiden lapasten kanssa. Kauniit niistä tulee joka tapauksessa. 

Ja pidemmittä puheitta viimeiseen villitykseen. Sormeni ovat ihan hellänä, kun kaapeista ei löytynyt soppelia rautalankaa. Sitten kun ohuempaa löytyi, olin jo niin pitkällä etten halunnut vaihtaa. Joulutähtien väkertäminen on ollut tämän illan puuhalistalla. Aika koukuttavaa touhua tämäkin.

Joulupäivänä

Tänä vuonna en ole neulonut paljoakaan joululahjoja. Muutamat virkatut pinnit pääsivät sujahtamaan kääröihin ja tein erilaisia koruja lahjoiksi, jotka pakkasin jo ennen kuvaamista tällä kertaa. Mies olisi saanut keskeneräisen työn jonka olisin neulonut joulunaikana loppuun, kuten joskus aikaisemminkin. Hän arvasi sen kuitenkin jo ennen paketointia, niin jätin toistamatta tämän vitsin. Olihan noita paketteja kuitenkin riittämiin.

Joulukukat teimme tänä vuonna tyttären kanssa yhdessä. Olen useampaan otteeseen ihastellut sytykeruusuja ja keräillyt kanamunakoteloita valmiiksi. Appiukko sai ison "kimpun" ruusuja syntymäpäivänsä kunniaksi ja muutamille sukulaisille paketoimme ruusuja joulupusseihin. Näillä ruusuilla testaamme sitten mökillä, toimivatko ne oikeasti. Kauniita niistä tuli joka tapauksessa. Apuna käytin mm. Risulinnun ohjeita.

Näin äiti-ihmisenä joutuu toteamaan, että todellinen joulurauha pääsee valloilleen vasta joulupäivänä. Niin paljon kuin rakastankin kaikkea jouluaskartelua ja ruuan laittoa makuineen ja tuoksuineen, joulupäivänä tästä kaikesta saa vain nauttia. Kaikki kun on jo valmiina. Lapset viihtyvät uusien lelujen parissa ja iloitsevat suunnattomasti herkuista, joita saa syödä pitkin päivää. Tyttö kysyy silti joka herkun kohdalla: "Äiti saanko syödä yhden herkun?" Muutaman kerran luvan saatuaan on tokaissut leveän hymyn kera:"Oi kiitos äiti?" Suloista. Ei meillä oikeasti niin kova kuri ole, mutta herkkuja syödään normaalisti vain kerran viikossa etenkin jos karkeista puhutaan.

Tänä aamuna sain nukkua pitkään, pääsin valmiiseen aamiaispöytään ja nautin joka jouluisesta lahjastani. Miehen kanssa yllätetään joka joulu toisemme kirjalla. Tänä vuonnakin mies onnistui. Paketista löytyi minulle tuntemattoman kirjailijan Maria Cecilia Barbettan Muodistamo Los Miragros. Hyvältä vaikuttaa. Mukavan erikoinen kuvituksineen kaikkineen.

Toinen käsityöaiheinen lahja oli jo yllä vilahtanut ompelutarvikerasia, johon voin kätkeä tarvikkeita. Rasia onkin niin kaunis, että sen voi pitää vaikka pöydällä käden ulottuvilla.

Kunhan malttaisin jättää kirjan pöydälle odottamaan näytämme nenäämme ulkona, jotta jaksamme jatkaa herkuttelua ja uni maistuisi hyvin ensi yönäkin.

Tonttujen joulutunnelmaa.

Tule joulu kultainen

Jouluvalmistelut ovat hyvällä mallilla. Tänä vuonna olen tehnyt valmisteluja nautiskellen ja pyrin vain nauttimaan tunnelmasta. Pienten lasten kanssa kun ei aina tiedä mitä milloinkin ehtii tehdä. Olen jopa ylpeä itsestäni, että olen sivuuttanut ajatuksen saavani yksin tehdessä enemmän aikaiseksi nopeammin ja olemme esikoisen kanssa touhunneet suurimmaksi osaksi yhdessä. Maanantaina pipareiden leipominen ottikin lähes koko päivän, mutta valmista tuli ja tyttö oli silmin nähden onnellinen.

Tunnelman virittämistä en ole koskaan muutenkaan tarvinnut talven tullen. Tämä on joka vuosi sitä parasta aikaa. Heti iltojen pimetessä ja ilmojen kylmetessä herään suorastaan henkiin. Ihmetellen luinkin aamulla Kalevan uutisointia, jonka mukaan talven pimeys ja kylmyys rasittavat.

Joulukortteihin sain tänä vuonna uuden idean ja idea osoittautuikin toimivaksi.

Nyt saan kulutettua ne pienemmätkin lankakerät, jotka jäävät korien pohjille. Muutaman harjoittelukappaleen jälkeen sydämet alkoivat saada kauniita yksilöllisiä muotoja ja eriväriset langat soveltuivat hyvin erilaisille korttipohjille. Yllä oleva harmaa lanka eri sävyisellä harmaalla pohjalla oli minusta kaunein.

Kakkara

Pientä näpertelyä arjen alkuun.

Aiemmin virkkaamani pienet kukat, joihin sain idean Virkkaa, neulo ja kirjo jämälangasta -kirjasta, ovat odottaneet kiinnitystä pinneihin. Hiljainen yhtiökumppanini ts. mieheni aukaisee käsitöihin liittyvissä asioissa suunsa lähinnä lankakaupassa mikäli ostoskorini on täysi, epäillen mahdanko juuri tarvita kaiken hamuamani langan. Kuivatellessani huovuttamiani palleroita mies tuumasi pienimpien pallojen sopivan kakkaroihin. Ja niinhän ne sopivatkin.

Muutamat pinnit pääsevät joululahjakoriin, sinisen pinnin omin itselleni. Taidan kokeilla vielä uusia väriyhdistelmiäkin.

Tänään kuitenkin neulon. Ilta kun on käsitöiden luvattua aikaa. Suuret suunnitelmat jäävät usein kuitenkin keskeneräisiksi, sillä ilta on myös aikaa jolloin ystäviemme kanssa kerkeämme rupatella puhelimessa lastemme mentyä nukkumaan. En siis suinkaan hankkinut handsfreetä helpottamaan autolla ajoa, vaan nyt voin nauttia kuulumisien vaihdosta niin lähellä kuin kaukana asuvien ystävieni kanssa ja neuloa samalla. Toimii, yksi sukka tuli juuri valmiiksi.

Pimpula pampula

Minulla on pitkät hiukset, ollut lähes aina. Kerran leikkasin hiukseni lyhyiksi, niskaan saakka. Kuinka ihanalta tuntuikaan merituuli kesällä niskassa. Pitkät hiukset tuntuvat kuitenkin kotoisammilta vaikka unelmoinkin lyhyestä kiharasta sormilla sekoitettavasta mallista.

Hiuksia pidän harvoin enää valloillaan. Etenkin talvella niskaan syntyvät takut ovat työläitä irrotella ja toisaalta töissä taikka lasten kanssa touhutessa avoinna olevat hiukset ovat touhujen tiellä. Niinpä heti ensimmäisenä aamulla sutaisen hiukset sökerölle tai poninhännälle. Kaipasin kampaukseen pientä piristystä mallia muutamatta.

Erimuotoisista ja värisistä puupalikoista sekä kuminauhasta (27 cm per pampula) syntyi veikeitä pampuloita. Itse ihastuin etenkin neliskulmaisiin pompuloihin. Näinkin pienessä työssä on kuitenkin haasteensa. Tyttöni ihastui puupalikoihin niin, että meinasi koko homma jäädä tekemättä. Lopulta tyttö etsi palikoista pareja ja pujoitti ne kuminauhaan minun pyöräyttäessä niistä pampuloita. Mukavaa yhdessä puuhastelua näin isänpäivänä.

Kohti kesää

Olemme poteneet koko perheen voimin kevätflunssaa. Itse luulen hieman saaneeni kylmää aloitettuani pyöräilykauden ilman sopivaa päähinettä. Kesäisin en ruukaa käyttää päässäni mitään ja siitä syystä kaikki lakkini ovat paksuja ja villaisia. Niinpä flunssan innoittamana neuloin itselleni kesäpipon ja palasin vanhaan tuttuun ja turvalliseen värimaailmaani, mustaan.



Kyseinen malli on mennyt minulta tyystin ohi aikaisemmin selaillessani Pam Allenin ja Ann Buddin Lace Style -kirjaa. Oman piponi tein yksinkertaisena, muutoin noudatin kirjan ohjetta.



Malli: Peek a Boo Cloche by Mona Schmidt Lace Style -kirjasta.
Lanka: SandnesGarn, Mandarin Naturel
Kulutus: reilu 50 g
Puikot: 3,5 mm


Pipo oli oiva neule Sylvin jälkeen, valmista syntyi hetkessä. Toisaalta kokeilin myös uutta lankaa, joka ei hirvittävästi sytyttänyt. Mandarin Naturell on jotenkin pölyisen oloista (puhdasta, en tiedä mistä tämä mielikuva tuli) ja liian mattapintaista. Helposti neulottavaa lanka oli kylläkin. Nyt mietin minne kuluttaisin melkein kolme jäljellä olevaa kerää.

Nyt on jonkinasteinen neuleinto päällä. Olemme ystäväni kanssa lähdössä parin viikon päästä jälleen lankamatkalle ja haluaisin tehdä tilaa uusille langoille. Viikonloppuna siivoilin lankahyllyt vaatehuoneesta ja tyhjentelin varmaan tusinan erinäisiä nyssäköitä nurkista. Tänään järjestelin muita käsityötarvikkeita ja mies kantaa aina jostakin jonkin nyssykän juuri kun olen yrittänyt ne laittaa syrjään. Eiköhän ne kohta lopu.



Sakset ja tussi ovat saaneet täällä myöskin vaihteeksi kyytiä. Neitokaiseltamme pitäisi saada näkö tarkastettua jälleen jonkin ajan kuluttua. Jotta lääkärin olisi helpompi tehkä tarkastus tein kyseltävistä kuvista muistipelin, jotta tyttärellämme olisi helpompi vastailla kysymyksiin. Muistipeli ei ehkä ole alle kaksivuotiaalle vielä tärkein opittava asia, mutta kuvat kiinnostavat kovastikin. Jospa meidän ei tarvitisi mennä silmälääkäriin enää myöhemmin ja voimme nauttia vain muistipelin tuomasta ilosta.