keskiviikkona, syyskuuta 25, 2013

Uudet vaatteet, mikä ihana tekosyy

Neulepuikot ovat tässä osoitteessa kilahdelleet, tai oikeammin kalahdelleet, hyvin verkaisasti kesän aikana. Muutama valmis työ odottaa päättelyä ja loput lojuvat keskeneräisinä nurkissa. Nyt ilmojen viiletessä olen lähinnä tuntenut pistoksia sydämessäni lasten pienten lämpimien pukimien ollessa hukassa tai osa löytyneistä ovat jo pieniä. Oma juoksupipokin on jossakin teillä tietämättömillä.

Näin syksyn tullessa täytyy omaakin vaatetusta saada kuitenkin myös kohdalleen, jotta tarkenee lasten kanssa temmeltää pihalla. Ostin siis uuden ulkoilupuvun, mutta tällä kertaa se ei ole musta. Sittenhän ei auttanut kuin tarttua puikkoihin, koska pukuun ei olisi kaapin perukoilta löytynytkään sopivia asusteita.




Malli: Star Crossed Slouchy Beret by Natalie Larson
Lanka: Novita, Rose Mohair
Kulutus: 28 g
Puikot: 6,0 mm Knit Pro, lyhyt kaapeli




Tämä päähine oli todella mukava neuloa. Malli oli mitä helpoin ja valmistui nopeasti. Lanka ei nyt ole sitä eniten suosimaani laatua, mutta löytyi vaatehuoneen kätköistä ja kulutettuahan nämäkin täytyy saada. Nätti siitä mielestäni tuli joka tapauksessa ja mikä tärkeintä sopii tähän uuteen ulkoilupukuun täydellisesti (kuinkahan kauan lie tämä takki säilyy valkoisena). Lankaa jäi vielä useampi kerä ja ajattelin tätä mallia mukaillen neuloa lämmikettä myös kaulalle.




Huomenna todennäköisesti saa puikkojen kalkatusta katsella. Novita ja liuta neuleväkeä suuntaa varmasti nenänsä kohti Tukholmaa.  Tästä tulee toivottavasti hyvä matka.

Ensi viikolla jatkan sitten tallustelua töihin näissä ihanissa syyssäissä.




sunnuntaina, syyskuuta 22, 2013

Täydellinen porkkanakeitto sivutuotteena

Toisinaan päivät ovat niin hyviä, että harmittaa niiden loppuvan.

Tänään, ihan tavallisena sunnuntaina, päivä on ollut mitä parhain. Hyvin nukutun yön ja kunnollisen aamulenkin jälkeen piristyneenä mukavaa puuhastelua on riittänyt pitkin päivää. Uunin lämmetessä katsoin hyvän, joskin surullisen elokuvan: Kauneuden valta. Elokuvaa katsellessani neuloin ja tämä tuntui ihan luksukselta. En edes muista koska olen viimeksi neulonut keskellä päivää ihan vain neulomisen ilosta. Ostin eilen uuden ulkoilupuvun ja se näköjään kannatti, heti sai puikot sauhuamaan. Tietysti tarvitsen tyyliin sopivan päähineen.




Uuni lämpeni ja leivät kohosi. Leivinuunin lämmittäminen saa minut aina ihan hulluuden äärille. Haluan leipoa ihan kaikkea yhtä aikaa ja sen sata sorttiahan eri lihapatojakin pitäisi vielä laittaa uunin jälkilämmöille. Ennen kaikkea näin kesän jäljiltä. 

Tänään uunin lämpöön pääsi peltileipää ja oliivileipää, kasvisgratiinia ja kreikkalaista lihapataa. Kanan oli tarkoitus päästä uuniin, mutta valmistuikin hellalla. Kasvisgratiini valmistui kutakuinkin tällä ohjeella. Lisäsin ohjeesta poiketen erilaisia mausteita ja chiliä reilusti. Tämä ruoka tuo mieleeni aina opiskelujen alkuajat, tämän kaltaista evästä söin ensimmäisen kerran yliopiston ruokalassa.




Mutta kasvisgratiinista ylijääneistä porkkanoista valmistui jotakin aivan mahtavaa, täydellinen porkkanakeitto. Rakastan kasviskeittoja ja olen niitä keitellyt melkoiset määrät, mutta tänään onnistuin täydellisesti. Luulen syyn olevan viime tingassa heitetyissä sipuleissa, jotka jäivät hieman rapsakoiksi sauvasekoittimella survomisesta huolimatta. Muutoin keitossa oli ainoastaan porkkanaa, mausteita ja valkosipulituorejuustoa. Keitinliemessä olin keittellyt myös kasvisgratiiniin tulleet parsa- ja kukkakaalen. Peltileipä puolestaan oli mielestäni melkoisen mautonta, lapset tosin pitivät siitä erityisesti. Oliivileipä oli enemmän makunystyröitä hivelevää, mutta ei onnistunut täydellisesti. Leipätaikinaan sekoittelin tällä kertaa mitä mieleen juolahti, ehkä ensi kerralla mietin maltillisemmin taikinantekohetkellä päästäkseni parempaan lopputulokseen.




Nyt jatkan neulomista. Syksy, tämä on ihanaa aikaa.

sunnuntaina, syyskuuta 08, 2013

Kalispera,

hyvää iltaa toivotettuna kreikaksi länsimaalaisessa kirjoitusasussa.




Vietimme perheen voimin viikon Kreetan hemmottelevilla rannoilla ja tavernoissa. Lasten kanssa matkatessa arjesta ei tietenkään täysin irti pääse, mutta kotiaskareista ainakin. Meillä lapset kuitenkin pitävät matkaamisesta kaikenlaisissa vempaimissa, mikä jo yksistään helpottaa matkantekoa. Automatkat pääasiassa nukutaan, ainakin osittain ja lentokoneet sekä laivat ovat parhaita ohjelmanumeroita. Rantaelämäkin tuntuu olevan mieluisaa touhua, kunhan ranta on valittu oikein. Hiekkarantahan se olla pitää. Itse pidin kriteerinä huoneistohotellia, valmista aamiaista ja merinäköalaa. Tästä ei maisema paljoa voisi parantua.




Matkakohde valittiin tällä kertaa täysin periaatteideni vastaisesti. Olen aina ajatellut maailmassa oleva niin paljon nähtävää, että jo aiemmin nähtyä kohdetta tulisi välttää. Agios Nikolaos Kreetalla oli vuonna 2006 kuitenkin meille kovasti mieleen ja joskus olimme ajatelleet käydä siellä toistamiseen. Sen aika oli siis nyt. Oli toisaalta helppoa matkata paikkaan, jossa oli itse kiertänyt jo ristiin rastiin. Tiedettiin minne ei lasten kanssa kannattanut lähteä ja toisaalta mitkä paikat olisivat käymisen arvoisia. Ja tässä mielessä loma onnistuikin hyvin. Kuitenkin matkaajamieleni nauttii suunnattomasti uusien paikkojen näkemisestä ja ympäriinsä kulkemisesta uusia nähtävyyksiä etsien ja tätä jäin hieman tältä matkalta kaipaamaan, vaikkakin matka tehtiin lasten ehdoilla. Uutuuden viehätystä hain sitten kieltä hieman opiskelemalla. Kirjastosta hamstrasin ennen matkaa kreikankielen kirjoja ja sitä tavasin minkä muilta touhuilta ennätin. Enemmänkin olisin halunnut oppia, mutta aika hyvin pääsin alkuun näilläkin opeilla. Lapset innostuivat myös kiittelemään ja toivottelemaan hyviä päiviä Kreikaksi, mikä ihastutti paikallista väestöä.

Kreetan saari on mahtava matkakohde lasten kanssa. Jo pelkästään ruuan vuoksi voisin matkustaa itsekin sinne aina uudelleen ja uudelleen. Lisäksi ihmiset ovat poikkeuksetta olleet hyvin ystävällisiä ja lapsirakkaita, mikä osittain helpottaa lasten kanssa matkatessa. Vaunujen kanssa haasteita, mutta ei ylitsepääsemättömiä esteitä, aiheutti ajoittain pitkät ja jyrkät portaat. Sopivilla reittivalinnoilla ja muutamia portaita vaunuja kantaen kaikki onnistui kuitenkin yllättävän hyvin. Painajaisia näin ainoastaan jyrkistä pudotuksista ja kaiteettomista kävelyteistä näiden pudotusten reunoilla.




Reissuun pakkasin tietysti mukaan vaatteiden lisäksi joskus aiemmin ostetun vielä lukemattoman pokkarin, lompakon, puhelimen ja käsityön automatkoille. Käsityöhön en koskenutkaan, koska menomatkalla ajoin ja paluumatkalla nukuin. Lompakon kanssa pärjäsin hyvin, en kuluttanut edes ihan koko lomabudjettia. Kirjaa luin aina kun ennätin istahtaa tai pysyin hereillä kahlaten ehkä noin kolmanneksen ja puhelimen sain hajalle (ehkä siis hyvä, että ei eletty yli äyräiden). Tässä on tulos iskunkestävyydestä...




Mutta pikimmiten kerron tarinan tämän taustalta...