keskiviikkona, tammikuuta 26, 2011

Niputan tammikuuta

Joillekin viikoille kasaantuu tekemistä enemmän kuin toisille. Tämä on niitä viikkoja, joiden toivoo taittuvan pian loppuun. Pidän järjestelmällisyydestä, asioiden järjestämisestä, aikatauluttamisesta ja valmiiksi saamisesta. Etenkin silloin kun tekemistä on sopivasti tai vain sen verran reilusti, että kaiken toteuttaminen on mahdollista. Silloin vielä tulee hyvä mieli kun vetää viivan tehdyn asian yli ja tarttuu seuraavaan.

Helmikuun aion pyhittää kaikelle mukavalle. Aion leipoa, leikkiä, neuloa ja tavata ystäviä juuri niin paljon kuin huvittaa. Onneksi se on pian, sillä uudet projektit kutkuttelevat mieltä ja ystävät soittelevat kyselläkseen koska voisimme tavata. Odotan innolla kuulumisten vaihtoa kahvikupin ja neuleiden äärellä.

Jotain pientä voin kuitenkin sanoa tehneeni käsitöidenkin saralla kiireenkin uhalla. Tilauksesta olen virkannut nipun patalappuja.




Malli: Oma
Lanka: Novita, 7-veljestä
Puikko: 4,0 mm
Kulutus yhteensä: 230 g


Elämän ollessa touhun täyteistä patalaput piristävät mukavasti iltaa ennen nukkumaan menoa. Suureen työhön en olisi voinut keskittyäkään ja toisaalta olisi vain harmittanut jättää mielenkiintoinen työ sivuun odottamaan. Yhden patalapun virkkaaminen puolestaan silloin tällöin ei ole vienyt liikaa aikaa, mutta kuitenkin olen saanut hieman puuhastella lankojen parissa.

Lisäyksenä vielä tahtoisin kertoa oivan tavan hävittää lankaa. Vein tyttären päiväkotiin siivouksessa vastaan tulleet langat, jotka muutoin olisivat venyneet kaapissa ajanlaskun loppuun. Lapsille langoista on toivottavasti paljon iloa ja kilosta lankaa saa askarreltuakin jo vaikka mitä.

maanantaina, tammikuuta 24, 2011

Vanhojen lankojen kulutustalkoot

En ole pitkään aikaan ollut innostunut mistään tempauksista. Elämässä on ollut tempausta ihan omasta takaa.

Nyt päätin osallistua. Siivoukset vähän niin kuin jatkuu Lankahamstereissa. Eräs tentti on vienyt kamalasti aikaa tässä kuussa. Perjantaina sen pitäisi olla takana päin vihdoinkin, sopivasti ennen helmikuuta. Kyllä kahden lapsen kanssa vaatii todellista organisointikykyä, että onnistuu suhteellisen mittavassa lukuprojektissa. Lukeminen vie myös kaiken ajan kaikelta muulta. Ensimmäisellä äitiyslomalla jaksoin opiskella enemmän, nyt neuloisin enemmän.

perjantaina, tammikuuta 21, 2011

Ihastuksia, unelmia ja uusia neuleita.

Jo kolmatta päivää taltutan kotiamme yhdessä miehen kanssa. Tavaran paljous on huimaava ja joitakin esineitä säästän ihan vain unelmaa varten. Nyt eletään aikaa ennen oikeaa omaa kotia. Odottavan ajan sanotaan olevan pitkä ja kun tästä omasta kodista ei ole vielä tietoakaan aika saattaa tuntua pian kahta pidemmältä ellei tässä nykyisessä kodissa tee jotain. Tavaraa lähtee jälleen kiertoon, mutta langat yllättävät minut aina. Nyt keksin jälleen uuden säilytyssysteemin langoille. Toivotaan, että tämä olisi jo toimiva.




Erinäisiä paperikasseja löytyi siivouksen edetessä viisi isoa paperikassillista. Älkääkä edes kysykö miten se on mahdollista. En tiedä itsekään. Nyt osa niistä pääsi kuitenkin hyötykäyttöön. Jokaisessa pussissa on ainoastaan yhtä lankalaatua, yhdessä pussissa yksittäiset ihastuttavimmat lankakerät ja yhdessä seuraavaksi puikoille tulevat. Ajatustasolla uskon tämän nyt toimivan. Tehokkaasti jos neuloisin jotakin lankaa se voisi vaikka loppua ja hyllyyn tulee tyhjä tila. Sitten ehkä voin ostaa jotain uutta tai sitten kaivan seuraavat langat laatikoista, joita on edelleen melkoinen pino. Vaatehuoneessa tämä värikkyys ehkä vain piristää.

Lankoja, ainakin 3 mm puikoilla neulottavat, voi nyt kuluttaa taas urakalla. Jo eilen saapui uudet puikot katkanneiden tilalle. On mukavaa, kun asiat hoituu mutkattomasti viiveettä.




Näiden katkenneiden puikkojen vuoksi eräs ideani toteutui hyvin hitaasti. Lyhyillä sukkapuikoilla kitkuttelin illalla pimeässä mustaa lankaa ja nyt ymmärrän hyvin miksi neulon yleensä niin vähän rakastamallani mustalla värillä. Yksikin palmikko neuleessa ja johan menee tihrustamiseksi, saati jos niitä erehtyy neulomaan useamman. Alkuperäinen ideani ei onnistunut, mutta aloituksesta tuli joka tapauksessa mukavan näköistä ja näin mieheni sai pipon. Pipo on kuvattu minun päässäni ja on hieman liian suuri. Miehelle onneksi sopiva.




Malli: Pipo, oma
Lanka: Novita, Nalle
Kulutus: 51 g
Puikot: 3,25 mm, Knit Pro



Tätä mustaa Nallea vain riittää ja riittää. Normaalisti kerä olisi loppunut kesken, mutta ei nyt kun toivoisin kerien loppuvan. Vieläkin aion ehkä yhden pipon silti neuloa tällä samaisella langalla mikäli maltan erään mallin poltellessa mielessä.

Unelma omasta kodista ei ole ainut mistä haaveilen. Olemme miehen kanssa ajatelleet matkustaa New Yorkiin viimeistään kymmenennen hääpäivämme kunniaksi. Siihen on vielä matkaa, mutta täytyyhän unelmia olla ja niitä mielelläni ruokinkin ajoittain hieman. Meidät veisi sinne musiikki ja tietysti myös kokemus. Enkä tietysti jättäisi väliin tilaisuutta tutustua paikalliseen käsityöantiinkaan. Siksipä ostin itselleni "unelma" kirjan pelkästään kansikuvan innoittamana.



Kirja vaikuttaa hyvältä. Vaihteeksi on kiva lukea käsityökirjaa jossa on tarina. Mietin vain millä langalla lähtisin tuota kannen Mondrian Skyline-mallia kokeilemaan. Kaapissa ei ole mitään lankaa oikealla tiheydellä. Yritän niistä kuitenkin ehkä löytää sopivimman.

lauantaina, tammikuuta 15, 2011

Kelo

Pitkään ajatuksissa virinnyt idea pääsi puikoille. Aloittaminen on venynyt lähinnä siitä syystä, että en ole osannut päättää mikä väriyhdistelmä olisi paras. Juuri kun luulin päässeeni ratkaisuun mieleni muuttui ja työn aloittaminen sai taas odottaa. Lopulta päätin kokeilla jollakin värillä ja tehdä sitten toiset toisella värillä. Näistä tuli tämmöinen koepari.




Malli: Kelo säärystimet, oma
Puikot: 3,5 mm
Lanka: Novita, Nalle
Kulutus: 89 g


Meillä on kirjoneuleen kanssa hyvin hankala suhde. Pidän kirjoneulonnasta yleensä, pidän useista kirjoneulotuista jutuista yleensä, mutta silti ajoittain joku siinä tökkii pahasti. Olen yksiväristen vaatteiden suurkuluttaja, vaikka pidänkin monista kuvioiduista jutuista toisten kantamana. Vaatii tosi hyvän idean, että kirjoneule pääsee oikeuksiinsa. Nähtäväksi jää kuinka näiden käy. Mustan pohjavärin valinta tähän työhön oli lähinnä varmuuden maksimointia tulevaa käyttöä ajatellen. Minulla musta pääsee todennäköisimmin käyttöön.




Olen tyytyväinen lopputulokseen. Tietoisesti tein säärystimistä jalanmyötäiset. Aikaisemman kokemuksen perusteella säärystimet venyvät ja ovat hetken kuluttua juuri sopivan levenevät alaosastaan joustimen annettua hieman myöten. Lisäksi olen tyytyväinen lankavarastoni pienentyvän. Näitä peruslankoja neuloessani alan jo kaipaamaan uusia ihania lankakokeiluja, mutta neulon vanhoista vielä hetken puikot sauhuten. Tavoitteissani on tänä vuonna pienentää olemassa olevaa varastoa mahdollisimman paljon. Olen vähän merkkaillut ylös mitä lankoja laatikoiden kätköstä löytyykään. Lankaa on uskomattoman paljon.

Viimeisin projektini hankaloitui hieman. Ensimmäistä kertaa uudet puikot eivät kestäneet menoa. En edes istunut päälle.


tiistaina, tammikuuta 11, 2011

Arkena

Syystä tai toisesta en ole omistanut mustaa talvipipoa, vaikka olen semmoista usein kaivannut. Pukeutumiseni värimaailma on ajoittain hieman tylsää. Vaikka kuinka yritän hankkia ja tykkäänkin eri värisistä vaatteista, mustat kuluvat loppuun ja värilliset täyttävät kaappeja. Nyt herättelin henkiin tauolla ollutta juoksuharrastustani ja ostin oikein uuden juoksupuvunkin. Sopivan paksuinen pipo oli enää ainoa puute harrastuksen jatkamiselle.



Toivoin rentoa peruspipoa, joka käy niin urheiluun kuin muuhunkin käyttöön. Sen sain.




Malli: Pipo, oma
Lanka; Novita, Nalle
Puikot: 3,0 mm Knit Pro
Kulutus: 53 g




Pipon tuli olla riittävän ohut, musta ja toteutettu varastossa olevista langoista. Mustaa Nallea tuli ensimmäisenä vastaan ja pipon paksuuden totesin juuri sopivaksi. Istuvuuteen olen myös tyytyväinen.



Mustan langan neulominen luo aina omat haasteensa etenkin näin pimeään aikaan. Ehkä juuri tästä syystä nämä mustat neuleet ovat jääneet niin vähäisiksi. Nyt kuitenkin kun olen päässyt vauhtiin, mustien neuleiden virralle ei näytä tulevan loppua.



Oman haasteensa tähän kaikkeen tuo myös arki, kuten ehkä kuvista huomaattekin. Ainoa valoisa aika on päivällä, jolloin mies ei tietenkään ole kotona. Lapsetkin ovat vielä liian pieniä kameran käyttöä ajatellen. Niinpä laitoin pipon päähän ja venyttelin käsiä niin kauas kuin sain, yritin olla liikkumatta ja osua kohteeseen. Muutaman kerran onnistuin. Hyvät naurut sain ainakin aikaan. Jalustahan olisi olemassa, mutta se oli kaapissa ja yritin napsia kuvia pikku-ukkelin hätyytellessä vähän väliä hytkyttelemään vaunuja.


torstaina, tammikuuta 06, 2011

Aloitus vuodelle 2011

Sanotaan, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Tätä tuossa syksylläkin yritin kovasti vastustaa. Vuoden vaihteen mökkireissullamme huomasin miehen lapasien jälkeen kuitenkin, että pikkuruisellamme ei ole sopivia villasukkia toppatöppösten alle. Uhkaavasti kädet ja jalat lähestyvät toppahaalarin suuaukkoja todistaen ajan mahdottoman nopeaa kulumista. Kokemuksen mukaan pelkät toppatöppöset eivät ole riittävän lämpimät ja näin huonoa omaatuntoa paikatakseni ryhdyin toimeen samoin tein.

Olen ihastellut Junasukkia monien toteuttamana jo pitkään, oma toteutus on saanut odottaa aikaansa. Kävihän tämäkin toisaalta inspiraationeulonnasta, sillä sekä käyttämäni malli että lanka olivat käytössä ensimmäistä kertaa. Aloitin sukat mökkireissullamme internetin tavoittamattomissa. Ystävän etätuen avulla sain sukat aloitettua ja neulottua valmiiksi asti.

Sukkien valmistuttua ajattelin olevan vauvelin tumppujen vuoro. Kädentaito-messuilta ostin viisi kerää samaista lankaa ihan pojan lämmittämiseen ja tarkoituksenani on ollut neuloa lisäksi vähintään neuletakki samaan settiin. Setissähän täytyy olla jokin yhteinen tekijä ja tumput saivat junasukkien kanssa yhtenevän varren. Peukaloita en neulonut erikseen, mielestäni ne eivät ole tarpeen vauvalla.




Malli: Vauvan sukka ja tumput (oma muokkaus)
Lanka: Drops, Fabel
Puikot: 3,25 mm Knit Picksit
Kulutus: 55 g


Fabel on mukavaa neulottavaa. Pidän neulomisesta ohuilla puikoilla, ranteet eivät kipeydy ja jälki on aina jotenkin siistimpää. Meneehän siinä aikaa enemmän, mutta ehkä mielekkään työn kanssa käy vähän kuin hyvän kirjan kanssa nauttiessa joka sivusta. Neuletyöt on kuitenkin kiva saada lopulta valmiiksi ja käyttöön.

Tänä vuonna ajattelin ihan mielenkiinnon vuoksi seurailla langan kulutusta. Saa nähdä kuinka kauan jaksan punnita kaikki työni, mutta aina uuden vuoden kynnyksellähän voi hyvin kokeilla uusia juttuja. Jos ne ei ole itselle sopivia, niistä voi luopua vaikka jo helmikuussa. Tämän vuoksi en tällekään vuodelle lupaa muuta kuin neuloa.

maanantaina, tammikuuta 03, 2011

Vuoden viimeiset

Viime vuoden viimeiset päivät vietimme pohjoisen pimeässä syleilyssä. Pian joulun jälkeen alkoi jo tuntumaan, että ulkoilu maistuisi. Pakkasta vain oli joulun aikaan niin paljon, että nenämme näki ulkoilmaa hyvin vähän. Matkatessamme pohjoiseen pakkanen ei kuitenkaan näyttänyt heti laantumisen merkkejä. Ajattelin harjoittaa hieman inspiraationeulontaa automatkalla kuten mökilläkin ja olin pakannut erinäisiä lankoja mukaan jalkatilaan hypisteltäväksi. Auton juuri ehkä liikahdettua tai ainakin matkan ihan alkutaipaleilla mies sanoi ottaneensa mukaan ainoastaan ohuet fleecekäsineet. Sanoin hyvästit inspiraationeuleille ja puikot sauhuten neuloskelin mustia lapasia, jollaiset oli ollut toivelistalla jo hyvän aikaa. Liekö tämä unohdus vahinko laisinkaan?





Malli: Peruslapanen, Novita
Lanka: Novita, 7-veljestä, musta
Puikot: 3,25 mm Knit Picksit




Hyvän mielen lapaset tuottivat joka tapauksessa niin neulojalle kuin lapasten saajallekin. Työ valmistui kuin silmissä, sillä juuri muutamaa viikkoa aiemmin neuloin mustat peruslapaset tilauksesta ja nyt tein vain muutamia pieniä muokkauksia malliin. Resorin neulominen onnistui hyvin pimeässäkin ja niinpä pystyin neulomaan melkein perille saakka.




Lapasten valmistuttua pakkanen pakkui edelleen ja kauppareissulle miehen pukiessa lapasia nappasin kameran mukaan. Omat sormet pysyivät huomattavasti lämpimämpinä, kun nappasin kuvat autossa.