tiistaina, syyskuuta 12, 2017

Onneksi syksy on joka vuosi

Varmasti joka vuosi henkäilen samaa asiaa, mutta kyllä on tänä vuonnakin ihana kun on syksy. 

Sisäinen kelloni juoksee lukuvuosiryhmillä kalenterivuoden sijaan ja aina tässä vaiheessa vuotta suunnitellaan uutta ja unelmoidaan. Koulut ja harrastukset käynnistyvät. Ilmat viilenevät ja saa hyvällä omallatunnolla vetäytyä vällyjen väliin kirjan tai käsitöiden kanssa. Ja kaikki on niin kaunista, tuuli vihmoo ja vettä sataa. Ihanaa aikaa.

Olen tänä vuonna neulonut itselleni oikein motivaatiosukat, väikkärisukat. Joskopa näiden lämmittämänä saan paljon aikaiseksi. Ystävälleni neuloin aikaisemmin samanlaiset hänen valmistuttuaan ja malli jäi mielen päälle. Aika mukava malli neuloa. Hassua on, että tämä ei ole ollenkaan minulle ominaista tyyliä. Niin se mieli tekee välillä tepposet.




Malli: Sinikan sydänsukat
Lanka: Novita, 7-veljestä
Kulutus: 203 g
Puikot: 3,5 mm Knit Pro, kaapelilla





Lankana käytin sukissa vanhaa tuttua seiskaveikkaa. Näiltä sukilta lämmön lisäksi toiveena oli kestävyys. Sukkien ei tarvitse mahtua kenkiin, nämä on tarkoitettu ihan kotikäyttöön. Yhden kuvion jätin sukan varresta neulomatta ja jalkaterää sovelsin myös. Jalkani koko on 36, näin saa tehdä lähes joka mallin kanssa. Mukavasti istahti kuviot kuitenkin tässäkin mallissa.

Tässä pohdiskelin, että mitä sitä tuli kesän aikana tehtyä. Ei paljon käsitöitä, eikä paljon muutakaan ajattelin. Varastot ja vaatehuone tuli siivottua ainakin. Onneksi puhelimessa on kamera ja sillä tulee vielä otettua silloin tällöin kuviakin. Muistelin, että muutaman kirjan luin ja kuvia selatessani yllätyin. Yhdeksän kirjaa on luettuna ja päivittämättä, joukossa on muutama todellinen helmikin. Kerronpa näistä enemmän pikimmiten.





torstaina, maaliskuuta 02, 2017

Haaveilua keväthangilla

Aika kiva kevät. Vaikka säät ovat vaihdelleet laidasta laitaan, viime viikonlopulle sattui jälleen aivan mahtavat ulkoilukelit. Niin lapset kuin aikuisetkin nauttivat.




Ulkoilun päälle on niin ihana käpertyä viltin väliin kirja kainalossa. Viimeisimpänä lukukokemuksia on kartuttanut Jojo Moyesin Jos olisit tässä. Pettämätöntä Moyesin tuotantoa. Kirja jatkoi tarinaa kirjan Kerro minulle jotain hyvää tapahtumista ja olikin mukava tietää mitä Louisa Clarkin elämä eteni. Kirjassa on monenlaista juonenkäännettä ja tapahtumaa. Moyes onnistuu mielestäni todella hyvin kuljettamaan useampaa tarinaa rinnakkain sekoittamatta lukijaa. Kirjasta on kertonut enemmän mm. Krista




Minä olen viime aikoina kyllästynyt odottelemaan kirjojen suomennoksia. Aina kun löytyy jokin hyvä kirjailija, kirjat loppuvat kesken ennen kuin pääsee vauhtiin. Niinpä kun vanhenin, lahjoin itseäni. Nyt on hetkeksi luettavaa.




Mies ja tytär ilahduttivat minua puolestaan voileipäkakulla. Kakku on tehty Kinuskikissan Kreikkalaisen voileipäkakun ohjeella. Todella hyvää.




Mukava kevät. Mitähän tuleva viikonloppu tuo tullessaan. Edessä on ainakin pitkähkö automatka, että ehtisi vaikka tikutella.

keskiviikkona, helmikuuta 22, 2017

Paluu

Kevättä, neulontaa, ulkoilua... Töitä.

Minä en kertakaikkiaan ole ikinä ollut kevätihminen, mutta mistä kummasta kumpuaa nyt tämä kaihoisa ikkunan katselu ja silmissä kiiltävä kaipuu keväthangille. Sinne olisi päästävä. Mutta ensin on tehtävä työt ja niin mukavia kuin ne tällä hetkellä ovatkin, ei minulla ole ollut aikaa mihinkään muuhun. Tähän on tehtävä parannus.




Neulontaa. Viittaan edelliseen, mutta kaiken henkisen ja fyysisenkin jaksamisen uhalla kaivoin pusseja ja aloitin tikuttelun, hiljalleen vaikka rivi kerrallaan. Islannista ostamani langat ovat huudelleen pusseista ja minä olen kiristellyt solmuja pussien suulla. Tähänkin on tehtävä parannus, tarviihan tytär villapaidan. Poikakin kävi kaihoisasti kysymässä, että mitä hänelle voisin neuloa.




Lukenut sentään olen, siinä rajamailla töiden ja silmien sulkeutumisen välillä. Tämä on ainoa asia missä olen pystynyt uppoutumaan täysin toiseen maailmaan, irrottautumaan kaikista listalla olevista tehtävistä, joihin ei kertakaikkiaan ole aika riittänyt vaikka kuinka olen tehnyt. Välillä ihan rivi illassa, välillä vähän enemmän.

Victoria Hislopin Paluu oli jälleen teos, josta jäi niin ihanat jälkitunnelmat. Tykkään Hislopin tyylistä kirjoittaa romaania oikeista paikoista historiaa mukaillen. Hienoisena romantikkona tässä kirjassa jäi kuitenkin kaihertamaan, että olisin halunnut tietää mitä jatkossa tapahtui tarinan sisällöllisesti. Hislopin aikaisemmissa kirjoissa oli muistaakseni vähän samanlainen töksähtävä loppu, mutta ei se ole vähentänyt kirjojen erinomaisuutta. Jos haluat tutustua kirjaan enemmän esim. Ulla on blogissaan avannut tapahtumia. Havenasta voi myös tarkastella tapahtumia. Tämä kirjaluotsi Havena on minullekin ihan uusi tuttavuus, vaikuttaa lupaavalta uusien kirjojen metsästyksessä.





Uusien kirjojen, joiden ei siis tarvi olla uutuuksia vaan minulle lukemattomia, löytäminen on haastavaa. Vaikka kirjasto on pullollaan toinen toistaan mielenkiintoisemman oloisia kirjoja, kuinka sieltä seasta löytää ne parhaat. Suositukset ovat toki yksi vaihtoehto, mutta suosituskin on aina jonkun henkilökohtainen mielipide teoksesta sillä hetkellä. Paikallinen kirjastomme oli keksinyt oivan menetelmän saattaa kirjat ja lukijat yhteen. Ystävänpäivää ennen oli paketoituna kirjoja ja ne oli määritelty yhdellä sanalla. Nappasin kirjat sekä itselle että miehelle, kaunosieluiselle ja hevarille. Hevariin upposi täysin, omani kanssa vielä pinnistelen. Aika hyvä onnistumisprosentti kuitenkin.

Ja sitten taas tuulta päin, lounas on syöty ja blogiteksti päivitetty. Työt kutsuu. Tarkentaakseni kuitenkin kerron, että teen juuri sitä mitä nyt olen halunnutkin tehdä. Muistutuksena kuitenkin sanottakoon itselle vielä, että nämä muutkin asiat ovat tärkeitä.

Mukavia kevätpäiviä!

keskiviikkona, helmikuuta 15, 2017

Parillisia ja parittomia

Jojo Moyes on yksi mukaansa tempaavimmista kirjailijoista jonka tiedän. Hän onnistuu kirjasta toiseen, kun myös kirjassa Parillisia ja parittomia. Heli Naski on onnistunut myös suomennoksessaan tekemään tekstistä sulavaa (päivä päivältä alan nähdä kääntäjien työn merkityksen kirjallisuuden suosion pysymisessä tai kasvamisessa). Olin onnekas sattuessani kirjastoon juuri, kun uusi kirja nostettiin hyllyyn. Kauaa ei tarvinnut varausten laittajien odotella, luin kirjan kahdessa päivässä. Se vei täysin mennessään.


3/2017


Kirja on elämänmakuinen. Joissakin kohdissa mietin, että onko tämä perinteinen tarina köyhästä naisesta ja rikkaasta miehestä. Kyllä tämä kuitenkin oli enemmänkin kertomus valinnoista, päämääristä ja periksiantamattomuudesta. Tykkäsin todella.

Jos haluat lukea enemmän Gummeruksen sivulta löytyy perustietoa tai Kirsi Ranin kirjoittamana hänen blogissaan.  

maanantaina, helmikuuta 13, 2017

Läpi yön

Stig Saterbakkenin kirja Läpi yön veti minut mukaansa täydellisesti. Kirja jätti myös monia asioita pyörimään mielen päälle pidemmäksi aikaa.

Minua todella harmittaa, että tämä norjalainen kirjailija oli päätynyt tekemään itsemurhan ja emme saa luettavaa enää häneltä tämän enempää. Suommennoksia toki toivon lisää vielä tulevan. Joissakin paikoin mietin lukiessani, onko hän ajatellut ja tiennyt tulevasta jo.


2/2017


Kirjasta ja kirjailijasta voi lukea enemmän Kiiltomadosta Vesa Rantaman kirjoittamana.

Minulle tämä lukukokemus oli tyhjentävä ja toisaalta valaiseva kokemus. Pidin tästä erilaisesta kerrontatyylistä. 

maanantaina, tammikuuta 30, 2017

66 astetta pohjoista leveyttä

Minua hieman häiritsee miksi kirjan nimi on 66 astetta pohjoista leveyttä. Reykjavik kuten myös Snaefellsnes, johon kirjan tapahtumat pitkälti sijoittuvat sijaitsee 64. leveyspiirillä. Pohjoinen napapiiri (66. leveyspiiri) menee tarkalleen islannin pohjoisrannikolla tällä hetkellä siirtyen hiljalleen koko ajan. Ehkä tämä kerrottiin kirjassa, saattoi olla jonkun paikankin nimi, mutta en enää muista. Nimi on voinut tuntua myös myyvemmältä kuin 64 astetta pohjoista leveyttä.


Vuoden vaihteen kohokohtia.

Michael Ridpaht tarina 66 astetta pohjoista leveyttä sijoittuu talouskriisin jälkeiseen Islantiin. Luin juuri ennen tätä kirjaa Ridpathin aikaisemman teoksen Varjojen saartama. Kirjoissa päähenkilöt pysyvät samoina, tapahtumapaikat ja tapahtumiin liittyvät henkilöt vain vaihtuvat. Tyypillistä poliisidekkareissa ja minä pidän tästä tyylistä. Kirja lähtee kulkemaan jotenkin jouhevasti, kun osa päähenkilöistä on tuttuja. Enemmän kirjasta Lukuneuvoja-blogissa.

Osittain kirja 66 astetta pohjoista leveyttä tuntui myös mukavalta luettavalta, kun juuri loka-marraskuun vaihteessa kävimme mieheni kanssa Islannissa ja yhden päivän ohjelmaamme kuului Snaefellsnesin kiertäminen.

Suunnittelimme matkaa jo hyvissä ajoin ja sitten löysin netin syövereistä ZigZag on Earth sivuston ja sieltä kartan. Olimme ajatelleet käydä useammassa näistä paikoista, mutta muutama lisäkohde tarkentui. Liikkuminen on sen verran hitaampaa ja nähtävää niin runsaasti, että jokaisen paikan vuoksi on mahdotonta pysähtyä, mutta kun pysähdyimme nautimme siitä hetkestä.


Map Snaefellsnes Things to see
Lähde: https://www.zigzagonearth.com/snaefellsnes-things-to-see/


Muutamia kuvia matkaltamme. Lähtiessämme Reykjavikista Snasefellsnesiin satoi ja hiljalleen taivas aukesi. Täydellinen päivä. Illalla vielä oikaisimme jäsenemme lämpimään altaaseen taivasalla. Ei näkynyt revontulia, mutta rentouttavaa oli.


Todistettavasti neulomiani islantilaisneuleita
on ulkoilutettu. 

Matkasimme meren ali menevän tunnelin kautta.
Töissä olen alati maan alla ja paljon syvemmällä,
vesi elementtinä pään yläpuolella jännitti kuitenkin.

Satunnaisia pysähdyspaikkoja.








Reykjavik on aina yhtä ihana yksityiskohtineen kaikkineen.



Aina vain tuntuu, että menisin takaisin milloin vain.

keskiviikkona, tammikuuta 25, 2017

Viimeistellään vuosi 2016

Eihän tämä mennyt huonostikaan, nyt jos saisi vuoden 2016 viimeisteltyä.

Tässä vaiheessa aina tuntuu, että onko sitä saanut mitään aikaiseksi. Blogia selatessa tulee kuitenkin mieleen kaikki vuoden aikana tapahtuneet asiat ja juuri tämän vuoksi olen jatkanut blogin pitämistä vuodesta toiseen, vaikka välillä aika kortilla onkin.

Matkoista en ole ehtinyt kirjoitella mitään, mutta monenlaista on tullut koettua silläkin saralla. Kävimme ystäväni kanssa keväällä Tallinnassa käsityömessuilla ja joulukuussa sekä joulutoreilla että lankatehtaalla ja tekstiilitaiteilijalla. Kesällä vietimme perheen kanssa lähes kaksi viikkoa Italiassa kierrelle, majoituimme ensimmäisen viikon Gardajärvellä ja toisen Pisassa. Loka-marraskuun vaihteessa matkasimme toistamiseen miehen kanssa Islantiin. Jos jotakuta kiinnostaa matka, matkajärjestelyt ja tai muuten vaan joku matkoista, voin kyllä näistä kirjoitella.

Ja viimeiset käsityöt. Onnea on käsityöystävät. Onko todellista onnea sitten se, että heitä on kaksi. Joulun alla mietin, kuinka voisin muistaa näitä ystäviäni jouluna. Heidän kanssaan yhdessä vietetty aika on odottamisen arvoista. Molemmille löytyi kirja ja päätin pitkään mielessä hautoneen kirjanmerkin toteuttaa kirjan kaveriksi. Selasin ja selasin ja sopivaa ohjetta ei löytynyt, joten lopulta yhdistelin monta ja sovelsin loput.





Malli: Kukka kirjanmerkki, ihan itse sovellettu
Lanka: Varaston perukoilta
Kulutus: 6 g
Puikot: 2,5 mm, metalliset! Tuli kiire ja nämä ainoastaan olivat käsillä heti.


Nämä kirjanmerkit onnistuivat hyvin. Mukavaa pientä näpräilyä ja valmista syntyy kuitenkin kohtuu äkkiä. Tahtoisin itsellekin samanlaisen =)

Työkaverini puolestaan joulun alla kysyi onnistuisiko minulta neuloa kravaatti. No, onnistuuhan se. Vähän mittailtiin ja suunniteltiin ja purettiin. Lopulta ompelin vuorikankaan ja taas muistan miksi sitä välttelen. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Kravaatti valmistui ja ihan kivan näköinenhän siitä tuli.




Malli: Kravaatti, Oma
Lanka: Novita, 7-veljestä
Kulutus: 29 g
Puikot: 3,5 mm, bambut


Näin ollen.... Olen neulonut vuonna 2016 kaikkiaan 2704 g lankaa, ohutta lankaa, paksua lankaa, värikästä lankaa ja lankaa. Ei niin paljon, mutta suurella sydämellä. Paljon syntyi sukkia ja suuria suunnitelmia. Näistä on hyvä aloittaa vuosi 2017.

Ja viimeiseen kirjaan. Elämäni kirjakasojen keskellä on muodostunut minulle oikeaksi nautinnoksi. No, mies ei ole tästä aina niin hyvillään, toisinaan kun istun vain kirja nenässä ja sitten siirrellään kasoja. Mutta kyllä on nautinnollista kun löytää hyvän kirjan.

Michael Ridpathin kirja Varjojen saartama oli mieheni löytö. Hän pyysi tuomaan sen kirjastosta, siellä käydessäni ja luki kirjan hetkessä. Ajankohta oli sopivasti ennen Islannin matkaa ja hän tuumasi, että saatan myös tykätä kirjasta. Syksy oli kiireinen ja kirja kulki joka paikassa mukanani. Luin sivun siellä ja toisen täällä. Vasta jouluna ehdin tarttua lopulta kunnolla kirjaan ja sitten sen luinkin hetkessä.




Kirja on jännäriksi aika kevyt, mutta kerronta on miellyttävää. Tapahtuman kulku ei ole ennalta arvattavaa ja kerronnan lomassa kuvaillut maisemat ja yhtymäkohdat saagoihin tekivät tästä ainakin itselleni mielekästä luettavaa. (Jos haluat lukea teoksesta enemmän katso esim. Kirjavinkit). Uuden vuoden aloitin sitten tämän seuraajalla, mutta siitä enemmän myöhemmin.

Näin lukukokemukseni on täyttynyt 14 teoksella vuonna 2016. Näin ilmaistuna se tuntuu kyllä aika vähältä, mutta tavoitehan on ollut kirja per kuukausi. Pääasia, että joukkoon on mahtunut hyviä teoksia, jotka pitävät lukuintoa yllä.

torstaina, tammikuuta 19, 2017

Sukkasia

Vielä viimevuotisista.
Aloin kaivelemaan puhelimen kuvia postattavaksi ajatellen, että muutama kuva ja se on siinä. Olin jo ihan ehtinyt unohtaa, että minähän olin neulassut sukkaparin jos toisenkin ennen vuoden loppua.

Ensimmäisistä tuli mieleen 7 veljestä, ei pelkästään langan vuoksi. Erään perheen pojat saivat kaikki äitinsä valitsemilla väreillä omat sukkansa. Poikia ei ole seitsemää, mutta kyllä neljässäkin on jo veljessarjaa.




Kiljukoon nyt kaikkein kaula,

koska mielin virren laulaa
voimasta seitsemän miehen.





Malli: Jo tutuksi tullut Hearty Man Plaid Socks by Kathleen Treanor
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm bambut
Kulutus: Vihreät 141 g, Mustat 156 g, Vaaleat 129 g ja Siniset 156 g.


Olen neulonut Hearty Man Plaid Socks -mallilla jo aika monet sukat ja edelleen olen sitä mieltä, että sukat on sekä erittäin mukava neuloa ja ovat niin hyvän näköiset. 7 veljestä toimii lankana näissä todella hyvin.

Kampaajani kysyi joulun alla josko voisin auttaa häntä joululahjassa omalle kuntovalmentajalleen. Tuumasta toimeen ja mielestäni aika mukavat sukat syntyi. 




Malli: Oma, perussukka kuvioin
Lanka: Novita, 7 veljestä
Kulutus: 148 g
Puikot; 3,5 mm bambut


Neuloin ensimmäistä kertaa tekstiä suoraan sukkiin. Teksti onnistui aika kivasti mielestäni ja pienet raidoitukset tekivät sukista aika pirtsakat.

Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, neuloin siskolleni ja hänen tyttärilleen sukat joululahjaksi. Ajatuksen taustalla oli Virosta saamani röyhelövillitys ja halusin pitsiä ja nauhaa sisältyvän sukkiin.





Malli: Novita, Naisten pitsisukat, jota sovellettu tyttöjen sukkiin
Lanka: Novita, Nalle
Kulutus: 161 g siskon sukkiin, 64 g isompiin ja 51 g pienempiin lasten sukkiin.
Puikot: 2,5 mm Knits Picksit




Tykästyin tähän pitsisukkamalliin ja haaveena olisi neuloa itsellekin joku päivä samanlaiset. Malli muuntui aika helposti pikkuisiksi sukiksi. Oli ihana antaa kaikille siskon perheen naisväestä samanlaiset sukat.

Siinä oli viime vuoden viimeiset sukat. Vielä on luvassa viimeiset neulomukset, viimeinen kirja ja yhteenveto. Sitten voidaan siirtyä tähän vuoteen.

perjantaina, tammikuuta 13, 2017

Todellisuuden toisella puolen

Jo kauan aikaa sitten suunnittelin Ruska-huivin. Menneenä jouluna halusin antaa semmoisen lahjaksi Mummolleni. Mummo on se henkilö, jolta olen saanut avun käsityörintamalla, kun apua tarvitsin. Lisäksi vanha mummola oli ehtymätön materiaalivarasto, löytyi uutta ja vanhaa kangasta, vanhaa kenkää ja laukkua. Uudemmassakin mummolassa on vintti, vaan siellä en ole enää niin paljon vieraillut. Viimeisimpänä aarteena löytyi kuitenkin vyyhdinpuut. Pientä fiksailua ja pääsevät käyttöön. Näinpä oli mukava antaa lahjaksi Mummolle huivi.




Malli: Ruska, oma
Lanka: Virolainen liukuvärjätty villa
Kulutus: 128 g
Puikot: 4,5 mm Knit Picksit

Lanka oli tuttua paksumpaa Viron villaa. Aina yhtä mukavaa neuloa.

Vaikka en ole päivitellyt kirjojakaan, niin lukenut olen kuitenkin vielä loppuvuonnakin.




John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa oli koukuttava lukukokemus. Kirjasampo -blogissa annettu kuvaus, "Poika raidallisessa pyjamassa kertoo pienen Bruno-pojan tarinan sota-ajan Saksassa. Tätä kirjaa et luettuasi voi unohtaa!", on lyhykäisyydessän täydellinen. Kuinka todellisuus voi olla samassa ajassa toiselle niin toisenlainen.




Conny Palmkvistin teos, En päästä sinua, oli surullinen. Ymmärrys siitä, että jokaisen äiti kuolee joskus ja puhelu "minulla saattaa olla vähän syöpää" voi johtaa eteenpäin nopeammin kuin saattaa arvatakaan. Kirjaa lukiessani minulla oli vahva tunne, että tällä haettiin synninpäästöä tai purettiin tunteita. Olen tyytyväinen, että luin. Saattoi vierähtää kyynelkin.

torstaina, tammikuuta 12, 2017

Sukkia suurella sydämellä

Vuosi 2016 tuntuu olleen oikea sukkavuosi. Tarkoitus oli neuloa enemmänkin, mutta neulominen on niin ihanaa siitäkin syystä, että se mitä ei ehdi tänä vuonna voi aina toteuttaa seuraavana vuonna.

Tyttärelleni oli suunnitteilla jo pitkään pirtsakat raitasukat ja kyllä hän näistä tykkäsikin. Aluksi olin neulomassa ainoastaan pinkkipohjaisesta langasta, mutta halusin tasoittaa levotonta ilmettä yksivärisellä raidoituksella. Mielestäni nämä onnistui aika kivasti, tuovat mieleeni Peppi Pitkätossun.




Malli: Perussukka omasta päästä
Lanka: Vaaleaa Nallea sekä Pinkkiä lankaa muistaakseni Austermannilta
Puikot: 2,5 mm bambut
Kulutus: 56 g

Lanka on ohutta ja nämä sopivat tyttärelle käytettäväksi missä ja minkä kenkien kanssa tahansa. Ja käytössä näyttävät olleenkin.

Jo syksyllä neuloin sukat myös ystävälleni, joka väitteli. Minun ei kauaa tarvinnut miettiä mallia, sillä viininpunainen oli ensimmäinen mieleeni tullut väri ja sopi täydellisesti Novita-lehdessä olleisiin sydänsukkiin. Ajatuksenani oli, että ystäväni saa ojentaa jalkansa ja lueskella ihan vain romaaneja suuren työn päälle.




Malli: Sydänsukat, Novita
Lanka: 7- Veljestä, Novita
Puikot: 3,5 mm
Kulutus: 199 g


Malli osoittautui todella mukavaksi neulottavaksi ja kuvio kerrallaan työ edistyi vauhdikkaasti. Koon mallaaminen oli helppoa, sillä yställäni on prikulleen saman kokoinen jalka kuin itselläni. 




Viime vuoden viimeisetkin työt pyrin päivittelemään tällä viikolla vastaavanlaisina pikalounaspäivityksinä, jotta päästäisiin pian vaihtamaan touhut kuluvaan vuoteen.

Hyvää alkanutta vuottaa!