Mekkotehtailua

Juhannuksen alla innostuin kaivamaan ompelukoneen esiin todella pitkän tauon jälkeen. Löysin kätköistäni erilaisia kankaita (ja viime muuttoja muistellessani voin kertoa, että niitä on kasapäin vielä löytymättä). Piirsin kaavoja ja aloin surruuttaa. Nyt ihmettelen vain kuinka olen kyennyt pitämään näin pitkän ompelutauon. Lasten vaatikaapit huutavat onneksi täytettä. Tämä on kaikessa hyödyllisyydessään niin mukavaa puuhaa.

Etsiskellessäni sopivia malleja omista kirjoista ja lehdistä muistin myös kirjat, jotka olen vielä jättänyt hankkimatta. Pikainen visiitti kirjaston sivuilla paljasti, että suuri osa etsimistäni kirjoista oli lainattavissa. Niinpä kannoin selkä vääränä kaikenlaisia opuksia juhannuksen ratoksi. 

Yksi näistä kirjoista on Kirsi Etulan ja Sunna Valkeapää-Ikolan Mekkotehdas. (Näyttävät pitävän myös blogia.) Tyttö on valikoinut kirjasta mieleisensä, äiti aloitti työt mieleisestään. Kätköissä on odottanut mielestäni ihastuttava Pöllö-kangas ja valikoin tälle parhaaksi sopivaksi malliksi Orelman. Aika nopea ommeltava ja kankaan kuvioille on riittävästi mekossa tilaa.

Ompelin isoimman koon mukaan mekon tytölleni ja laitoin koristukseksi nappeja ohjeen mukaisesti kaula-aukolle. Eräs pienempi tyttö tulee saamaan toisen mekon lahjaksi myöhemmin kesällä. Siihen ajattelin virkkailla mahdollisesti vielä koristeeksi pieniä kukkia. Taskut jätin mekkoihin vielä tekemättä. Saattavat olla liikaa näin kuviollisessa kankaassa. Pilkkukangas kuitenkin edelleen odottaa ompeluaan mikäli tulen muuttamaan mieleni.

Lasten kuvaaminen on vain hupaisaa hommaa. Mikäli yrittää ottaa kuvaa pelkästä mekosta, pää täytyy saada välttämättä mukaan. Mikäli yrität kuvata mekkoa edestä, pyöritään kuin väkkyrä. Ja koko ajan tyttö on liikkeessä. Niinpä kuvia tuli otettua melkoisen monta, muutama on ehkä vähemmän tärähtänyt.

Ompelemisiin!

Nautinnollista

Olin hiljattain vähällä työllistyä vakinaisemmin, näin ainakin toivoin. Toisin kuitenkin kävi ja jatkan osa-aikaista työtäni maaliskuun loppuun. Äärettömän kiireisen ajanjakson jälkeen olen kuitenkin vain nauttinut näistä muutamasta vapaapäivästä, jotka olen vihdoinkin tälle vuodelle saanut. Olen neulonut sydämeni kyllyydestä kaiken sen ajan, jonka olen hereillä pysynyt. Tarkoituksenani on saada erityisesti eräitä syksyisiä markkinoita silmällä pitäen mahdollisimman paljon valmista neuletta aikaiseksi. Hiljalleen kasvava mahani asettaa rajoituksensa iltaisin väsymyksen muodossa ja syksylle en halua jättää mitään valmisteluita tietäen tuolloin tekemistä riittävän muutenkin.

Me olemme saaneet nauttia vauvan tuoksusta runsaasti tänä vuonna muutoinkin lähipiirimme ansiosta. Ystäväpiiriimme on tämän vuoden aikana syntynyt jo kuusi vauvaa ja emme ole edes helmikuun loppuun vielä päässeet. Olin ällistyä alkaessani laskemaan tätä saldoa. Kuluneen viikon aikana vauvaviestejä on tullut kolme ja tämä pitää minua kiireisenä puikkojen parissa. Onneksi nyt on enemmän aikaa.

Tora Frosethn Little sister´s dress on ollut pitkään neulottavien listalla. Ensimmäinen on neulottu ja näitä tulen neulomaan vielä useita. Jos en tarpeeseen niin ihan huvin vuoksi. Malli on mahtava ja loppu tulos niin suloinen. Tätä varten minun tulee kuitenkin hankkia lyhyempi pyöröpuikko, sillä liian pitkällä pyöröpuikolla neulepinta jäi hieman epätasaiseksi ja pitkä siima hankaloitti muuten niin nautinnollista neulomista.




Malli: Little sister´s dress by Tora Froseth (Ravelry)
Lanka: Novita, Nalle
Puikot: 3,0 mm


Otin työn autoon matkallamme Kuopion seudulle. Kaapista nappasin sopivan väristä Nalle-lankaa ja nämä liian pitkät pyöröt lyhyempien puutteessa. Nalle toimi mekossa hyvin, ainoastaan silmukkamäärät tuli laskea uudelleen, sillä ohjeessa oli käytetty ohuempaa lankaa. Tämä ei tuottanut kuitenkaan ongelmia neulottaessa. Juuri sopivan väriset napit löytyivät omista varastoista helposti, hamstraan aina kaikki kauniit etenkin vihreät napit mitkä vastaan tulevat.




Valmiiksi sain myös huivin itselleni. Jouduin totisesti pakottamaan itseni neulomaan tämän huivin loppuun, mutta valmiiksi sain kuitenkin. Pidän huivista ja väristä, mutta tämän huivin neulominen oli ehkä tylsintä mitä olen koskaan tehnyt.




Malli: Tekstiiliteollisuuden huivimalli
Lanka: Sandnes Mini Palet
Puikot: 8,0 mm
Kulutus: Alle kerä.




Mini Palett on miellyttävän tuntuista lankaa ja huivi on kevyt ja ilmava. Paksuilla puikoilla neulominen ei ole vain koskaan ollut hyväksi käsilleni. Jostakin syystä ranteeni tahtovat kipeytyä ja se saattaa olla myös yksi syy neulomisen tuskaisuuteen tämän huivin kohdalla. Tästä syystä ihmettelenkin, että miksi pöydällä odotteleva seuraava työ on 8 puikoilla neulottava.

Lenkkimohairia

Jouluksi haaveilemani lenkkimohairmekko on ollut valmiina muutaman päivän, mutta pettymyksen vuoksi en ole saanut sitä kuvattua. Haaveissani mekko oli niin ihana. Todellisuus olikin ihan toisenlainen..




Malli: Mekko, oma
Lanka: Kauhavan Kangas-Aitan Esito-Lenkkimohair
Puikot: 6,0 mm Knit Picksit


Aloitin neulomisen Kauhavan Kangas-Aitasta saamani ohjeen mukaan. Alkumetreillä muutin kuitenkin suunnitelmia ja halusinkin tunikasta mekon. Se päätös sinänsä oli hyvä sillä luulenpa, että olisin pettynyt tunikaan vielä enemmän. Toisaalta jos kuitenkin päätän tämän säilyttää saattaisi mekko toimia paremmin tunikana.

Lenkkimohairneulos on mukavan näköistä, mutta melko paksua ja näin päälle puettuna ei miellytä minua. Sängyllä pötköttelevään mekkoon olen kyllä tyytyväinen, joten täytyyköhän minun kehystää tämä työ? Lenkkimohairneuloksen purkaminenkin saattaa kuitenkin olla melkoinen operaatio, joten taidan yrittää tulla tämän kanssa hetken toimeen ja venyttää helmaa toistamiseen josko löytäisimme yhteisen sävelen joulun aikana.

Onneksi on piristystä tiedossa, kohta lauletaan kauniita joululauluja.