maanantaina, toukokuuta 19, 2014

Elämänlanka

Lämpimät säät ovat hetkessä hivauttaneet meidät sisätiloista pihamaalle. Touhua tuntuu olevan joka nurkalla, mutta on ihana saada hetkessä näkyvää aikaiseksikin. Kukat kasvavat kastelemalla ja ruoho lyhenee leikkaamalla. Lasten nukkumaanmenokin tuntuu viivästyvän joka ilta, kun ulkona aika rientää niin nopeasti. 

Erinäisten viimeistelytouhujen lomassa sain valmiiksi tänään viime kesänä kasaamani kasvihuoneen pohjat. Mietimme mille nurkalle tontillamme tuo kasvihuone olisi hyvä sijoittaa. Paikka, jossa se on talvensa viettänyt, osoittautui loputa varsin sopivaksi paikaksi ja kasvihuone saikin jäädä siihen. Muutamia tunteja hartiavoimin työskentelyä ja enää tarvitsee kantaa vain hylly (joka on tosin vielä jossakin kaupassa) ja kasvit sisään.




Tai pohjista tuli mielestäni niin kivat, että voisinhan kantaa sinne vain pöydän ja tuolitkin illanistujaisia varten. Päivällä tuolla tuntuu olevan hivenen turhan kuuma.




Vaikka lasten nukkumaanmeno on hieman viivästynyt, menevät he silti kohtuulliseen aikaan nukkumaan. Ulkona vietettyjen päivien jälkeen en ole enää iltaisin jaksanut suurempia askareita aloittaa ja olenkin kömpinyt kirjan kanssa vällyjen väliin jo hyvissä ajoin. Paljon normaalia aikaisemmin.




Viimeisimpänä luin Victoria Hislopin kirjan, Elämänlanka. Se oli kertomus sodanaikaisesta elämästä Kreikassa. Lähinnä Thessalonikin kaupungissa. Pääosassa on tyttö, jonka käsityötaidot ovat lähes vertaansa vailla. Hän tekee kauniita pukuja ja koruompeleita. Käsityöt tuovat hänelle toisinaan myös lohtua, mielenrauhaa ja iloa. Elämä ei ole helppoa, mutta toivo paremmasta huomisesta ja hyvien asioiden löytäminen vaikeistakin hetkistä saa ihmiset elämään suhteellisen onnellisesti. Ja täytyyhän elämässä olla hieman rakkautta, joku jota odottaa. Tästä kirjasta jäi jälkeen hirvittävän hyvä mieli.

Nyt muistankin, että Hislopin aikaisemmasta kirjasta olen unohtanut kirjoitella kokonaan. Ehkä muistelen hivenen viime kesää tässä joku päivä ja kerron jotakin siitäkin. 

sunnuntaina, toukokuuta 11, 2014

Elämän etappeja

Sitä asettaa itselleen tavoitteita ja erilaisia välietappeja saavutettavaksi välillä enemmän, välillä vähemmän. Tämä vuosi on ollut varsinainen tavoitteiden ja itsensä voittamisen vuosi. Ja aika hyvin olen onnistunut. Nyt uskallan sen myöntää.

Yksi suurimmista tavoitteista tälle vuodelle ajoittui tähän viikonloppuun. Tätä tavoitetta aloin havittelemaan jo viime kesänä. Olen kuluttanut lenkkipolkuja. Olen nauttinut vauhdista, välillä tuulesta, välillä sateesta ja välillä musiikista. Huonoja päiviä on ollut vähän, ainoastaan viimeinen kuukausi ennen tätä tavoitteen määräpäivää on koetellut minua sairasteluiden muodossa, mutta nekään eivät minua onneksi kaataneet. Ainoastaan saivat hivenen epävarmaksi onnistumiseni suhteen ja minun on myönnettävä, että jännitin onnistumistani. Välillä epäröin jaksamistani ja välillä tuntui pahalta. En saanut ollenkaan sitä ihanaa tunnetta menooni, mikä normaalisti on yllä lenkkeillessäni. Ehkä siksi, että lähdin hivenen liian lujaa. Ehkä siksi, että taisin jännittää. Tai sen vuoksi, etten saanut musiikkeja soimaan. Pääsin kuitenkin maaliin.




Juoksin ilman musiikkia 21,1 km. Tavoitteeni oli päästä maaliin ja mielellään alle kolmessa tunnissa. Onnekseni voin kipein reisin myöntää, että sen tein. Ja kyllä tuntuu hyvältä. Tämä oli varsinainen palkinto siitä, että olen ilmalla kuin ilmalla itseni laittanut liikkeelle. Palkinto keholleni, koska kyllä se vain tästä nauttii. Vaikkakin tällä hetkellä on hivenen väsynyt.

Matkan varrella törmäsin mahtaviin juoksukavereihin. Tapahtumaan osallistui todellisia konkareita, iäkkäitä tosi naisia ja miehiä melkoisella vauhdilla, muitakin ensikertalaisia ja suurin osa oli todella hyvällä tuulella. Erään iäkkäämmän herran kanssa juoksin viimeiset kilometrit. Ne olivat parhaat kilometrit koko matkasta. Hän oli juossut jo usein, minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Vannon kuitenkin, että ei varmasti viimeinen. 

Ajankohta tälle juoksutapahtumalle oli hivenen haastava. En ollut kotona äitienpäiväaamuna. Söin aamiaisen hotellissa ja hyppäsin junaan. Junamatkalla nautiskelin kirjan ja neulomisen merkeissä sekä leppuuttelin jalkoja. Lapset ja mies odottelivat kuitenkin kotona herkkujen ja lahjojen kera. Kahvin kanssa tarjoiltiin melkoisen hieno luomus. 




Olen enemmän suolaisten kuin makeiden herkkujen ystävä ja varmaan siitä syystä perhe olikin panostanut voileipäkakkuun. Ohjeistus oli kirjahyllystä löytyvästä Sini Visan Kinuskikissa leipoo kirjasta. Voileipäkakku oli todella hyvä. Ei ollut epäilystäkään mistä kakusta oli kyse, kreikkalaiset maut tulivat hyvin esille. (Kirjan ohje poikkeaa hivenen nettiohjeesta.)

Ja nyt odotellaan kesää. Taimien määrä sen kuin kasvaa. 




Tämä on ollut hyvä viikonloppu.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äideiksi toivoville.

sunnuntaina, toukokuuta 04, 2014

Lunta sataa ja aurinko paistaa, taitaa tulla kesä.

Leppoisa sunnuntai alkaa kääntymään iltaan. 

Päivän suunnitelmiin tuli pienoisia muutoksia aamulla (tai oikeammin aamupäivällä, kun lapset antoivat nukkua paljon normaalia pidempään) katsoessani ikkunasta ulos. Maa oli valkeana ja taivaan täydeltä tuprutteli edelleen lunta. Vain muistoissa oli kevään ensimmäiset grillaukset perjantailta, vaikka nekin saimme kylmän tuulen vuoksi syödä sisällä.




Grillikausi aloitettiin paellalla.


Käänsimme sään kuitenkin voitoksemme ja nautiskelimme varhaista lounasta kaikessa rauhassa sisällä, katsoimme elokuvan ja minä neuloskelin eilen aloittamaani kesäneuletta.




Neuloskellessani mietin mitä tekisimmekään kesälomalla. Ja siitäkös innostuin. Lomamatkoissa kun mielestäni yksi parhaista puolista on niiden suunnittelu. Siinä vierähtikin sitten loppupäivä. Nyt on suunniteltu pohja matkalle, jossa on erilaisia vaihtoehtoja matkareiteille ja kohteille. On kirjattu erilaisia hotellivaihtoehtoja, pääsylippujen hintoja ja lautta-aikatauluja. Lasten toiveita, ruokapaikkoja ja käsityöliikkeitäkään en ole unohtanut. 




Satakoot lunta siis tämän päivän rauhassa. Jatkan neulomista, katson ehkä toisen elokuvan, laitan hoitolaukut aamuksi valmiiksi ja nautiskelen tämän lupsakan päivän loppuun.