Pöllöjä naisille

Olin pidemmän aikaa suunnitellut naisten pöllö-sukkia useiden lasten sukkien jälkeen. Suunnitelmat venyivät ja venyivät kunnes tein sellaiset tilauksesta.

Naisten pöllö-sukat puoleen sääreen ulottuvalla hieman rypyttyvällä ja laskeutuvalla varrella sekä vahvistetulla kantapäällä harmaan ja valkoisen väreissä. Silmät langasta vastaväreissä. Pöllöt katselevat maailmaa eri suuntiin. Tässä olisikin syy neuloa neljän sukan satsi parin sijaan. Neljä sukkaa, joissa jokaisessa pöllö kuikuilisi eri ilman suuntaan. Aamulla voisi sitten valita mihin suuntaan haluaisi pöllöjen sinä päivänä katselevan.

Malli: Oma, Naisten Pöllö-sukat kärjestä neuloen
Lanka: Novita, 7-veljestä
Puikot: 3,5 mm bambut, joista yksi koki kovia matkan varrella. Tämän myötä olen tullut tulokseen, että neljällä puikolla matka taittuu paljon nopeammin. Ehkä.

Kantapää aiheutti eniten päänvaivaa tässä projektissa. Minulla on paha tapa ratkoa mieltä askarruttavia asioita unissani ja niin tein tälläkin kertaa. Nukkuessani keksin idean, jota aamulla heti kokeilin. Yhden kerran kantapää vaati purkua ja onnistuin.

Pöllöä muutin aikaisemmasta isommaksi, jotta se erottuu hyvin varresta. Toisessa sukassa pöllö katselee eteenpäin ja toisessa sukassa pöllö tiirailee ohikulkijoita.

Seuraavaksi suunnitteilla jotain miehille. Olisikohan idea valmis ensi yön jälkeen.

Kakkara

Pientä näpertelyä arjen alkuun.

Aiemmin virkkaamani pienet kukat, joihin sain idean Virkkaa, neulo ja kirjo jämälangasta -kirjasta, ovat odottaneet kiinnitystä pinneihin. Hiljainen yhtiökumppanini ts. mieheni aukaisee käsitöihin liittyvissä asioissa suunsa lähinnä lankakaupassa mikäli ostoskorini on täysi, epäillen mahdanko juuri tarvita kaiken hamuamani langan. Kuivatellessani huovuttamiani palleroita mies tuumasi pienimpien pallojen sopivan kakkaroihin. Ja niinhän ne sopivatkin.

Muutamat pinnit pääsevät joululahjakoriin, sinisen pinnin omin itselleni. Taidan kokeilla vielä uusia väriyhdistelmiäkin.

Tänään kuitenkin neulon. Ilta kun on käsitöiden luvattua aikaa. Suuret suunnitelmat jäävät usein kuitenkin keskeneräisiksi, sillä ilta on myös aikaa jolloin ystäviemme kanssa kerkeämme rupatella puhelimessa lastemme mentyä nukkumaan. En siis suinkaan hankkinut handsfreetä helpottamaan autolla ajoa, vaan nyt voin nauttia kuulumisien vaihdosta niin lähellä kuin kaukana asuvien ystävieni kanssa ja neuloa samalla. Toimii, yksi sukka tuli juuri valmiiksi.

Pimpula pampula

Minulla on pitkät hiukset, ollut lähes aina. Kerran leikkasin hiukseni lyhyiksi, niskaan saakka. Kuinka ihanalta tuntuikaan merituuli kesällä niskassa. Pitkät hiukset tuntuvat kuitenkin kotoisammilta vaikka unelmoinkin lyhyestä kiharasta sormilla sekoitettavasta mallista.

Hiuksia pidän harvoin enää valloillaan. Etenkin talvella niskaan syntyvät takut ovat työläitä irrotella ja toisaalta töissä taikka lasten kanssa touhutessa avoinna olevat hiukset ovat touhujen tiellä. Niinpä heti ensimmäisenä aamulla sutaisen hiukset sökerölle tai poninhännälle. Kaipasin kampaukseen pientä piristystä mallia muutamatta.

Erimuotoisista ja värisistä puupalikoista sekä kuminauhasta (27 cm per pampula) syntyi veikeitä pampuloita. Itse ihastuin etenkin neliskulmaisiin pompuloihin. Näinkin pienessä työssä on kuitenkin haasteensa. Tyttöni ihastui puupalikoihin niin, että meinasi koko homma jäädä tekemättä. Lopulta tyttö etsi palikoista pareja ja pujoitti ne kuminauhaan minun pyöräyttäessä niistä pampuloita. Mukavaa yhdessä puuhastelua näin isänpäivänä.

Niityllä lunta...

... hiljaiset kadut...

Näin hyräilin sunnuntaina hyväntuulisena katsellessani ulos hentoisen lumipeitteen peittämää kaunista maisemaa ja kuvaillessani juuri virkkaamiani kukkasia. Olotila vaihtui hyvin nopeasti ja kukkaset jäivät pölyyntymään moneksi päiväksi ikkunalaudalle kun vauvelimme sairastui yllättäin ja jouduimme päivystyksen kautta sairaalaan. Onneksi selvisimme säikähdyksellä ja tulimme kotiin hyvävointisen vauvan kanssa pari päivää sitten.

Kukkien virkkailu ja ideointi oli hetkittäin hyvää ajanvietettä sairaalassa ja sainkin niitä valmiiksi melkoisen kasan. Kukkia oli helppo virkata vaikka kierros kerrallaan aina kun pystyin.

Ninuskan ohjeella virkkasin isoimmat ruusut. 60 aloitusketjusilmukalla ruususta tulee minusta juuri sopivan kokoinen kaunis kukka. Osaan ruusuista kiinnitin taakse hakaneulan ja osaan hiuslenkin, jotta kukan saa kiinnitettyä kätevästi hiuksiin tai vaikka huiviin.

JaanaMaa -blogista löytämääni ohjetta testasin, mutta tämä kukka oli mielestäni puolestaan liian pelkistetty. Kukka kuvan vasemmassa laidassa.

Suhteellisen pienillä muunnoksilla sain toteutettua mieleiseni kukkasen. Kukka on kohtuullisen pieni menettämättä kuitenkaan kukan elävyyttä. Lisäksi halusin kukkaan selkeät terälehdet. Testasin myös eriväristä kiinteäsilmukkakierrosta uloimmaksi kierrokseksi, ei ollut hyvä. Kukka menetti tällöin juurikin nuo selkeät terälehdet.

Nyt minulla on kasapäin erikokoisia ja erivärisiä kukkia. Käyttötarkoituksiakin olen keksinyt jo useita. Isot pinnit saivat ainakin yhdet kukkaset koristeekseen.

Tästä ne jouluvalmistelut sitten alkaa.

Kuuran kukkia

Aamulla maa oli ihanasti kuurassa. Katot ovat valkoiset ja ilma raikas. Tämä on sitä parasta aikaa vuodesta minun maun mukaan.

Eilen illalla aloin testailemaan kukkien virkkaamista. Malleja on tullut vastaan matkan varrella useita, mutta en ole osannut päättää mikä niistä olisi paras. Niinpä päätin kokeilla jokaista ohjetta ja valitsen niistä sitten mieluisimman.

Virkkaa ja kirjo jämälangasta -kirjassa on mukavan pikkukukan ohje. Kukka valmistuu nopeasti ja näihin saa tuhottua helposti pienetkin määrät jämälankoja. Tyttäreni ihastui kukkiin oitis ja lupasinkin virkata hänelle kukkia vaaleanpunaisena. Kukat sopivat hyvin pinneihin ja ehkä erivärisiä pieniä kukkia yhdistelemällä saisi kauniin kaulanauhan. Tätä ehkä kokeilemme huomenissa jos illalla saisin virkattua pikkuisia kukkia lisää.

Isommat kukat virkkasin Ninuskan ohjeistuksen mukaan. Yhden virkkasin suoraan ohjeiden mukaan. Seuraavat kukat virkkasin hieman pienempinä 60 ketjusilmukalla. Pidän hieman ilmavammista kukista. Petroolin sininen lanka on jäänyt yli omasta Mustikka-bolerostani. Yhden kukan kiinnitän ainakin hiusrenksuun ja saan näin kauniin kukan hiuksiin boleron kaveriksi.

JaanaMaa -blogista löytämäni versio pääsee kokeiluun vielä tänä iltana.

Villapalloilua

Olen huovuttanut pieniä juttuja silloin tällöin, harvakseltaan. Villoja olen ostanut ison laatikollisen verran kivojen värien vastaan tullessa. Tänään innostuin sitten kokeilemaan kauan mielessä ollutta pallojen huovuttamista käsissä pyörittelemällä. Tähän saakka olen huovuttanut pallerot langasta pesukoneessa mikä on toiminutkin ihan hyvin. Ainoastaan kokoa on ollut hankala tällöin määrätä.

Jäin villapalleroiden pyörittämiseen koukkuun. Vähän väliä mietin, että vieläkö pyöräyttäisin yhden satsin eri värisiä palleroita. Ehkä kuitenkin annan pitkin poikin pöydillä pyörivien palleroiden kuivua ensin rauhassa ja tyydyn niiden ihasteluun. Mitä pienempiä villapallot ovat, sitä söpömmiltä ne näyttävät.

Ihanaa värien leikkiä tämäkin. Aina näköjään kannattaa kokeilla jotain uutta.

Edit:

Muistiin itselle:
- Maltti on valttia
- Riittävästi saippuaa ja vettä
- Mitä kevyemmin pyörittää sitä parempi tulee
- Jos meinaa tulla ryppyjä, pallukka saippuaveteen lillumaan ja pyörittele hetken kuluttua lisää

Ta-Daa

Ja käsien levittelyä. Itse haluaisin ainakin aarteet talteen. Eilen juuri tajusin, että vauvasta ei ole yhtään videokuvaa.

Musta tuntuu: Arvonta: Voihan VIDEOKAMERA!