lauantaina, joulukuuta 25, 2010

Joulupäivänä

Tänä vuonna en ole neulonut paljoakaan joululahjoja. Muutamat virkatut pinnit pääsivät sujahtamaan kääröihin ja tein erilaisia koruja lahjoiksi, jotka pakkasin jo ennen kuvaamista tällä kertaa. Mies olisi saanut keskeneräisen työn jonka olisin neulonut joulunaikana loppuun, kuten joskus aikaisemminkin. Hän arvasi sen kuitenkin jo ennen paketointia, niin jätin toistamatta tämän vitsin. Olihan noita paketteja kuitenkin riittämiin.



Joulukukat teimme tänä vuonna tyttären kanssa yhdessä. Olen useampaan otteeseen ihastellut sytykeruusuja ja keräillyt kanamunakoteloita valmiiksi. Appiukko sai ison "kimpun" ruusuja syntymäpäivänsä kunniaksi ja muutamille sukulaisille paketoimme ruusuja joulupusseihin. Näillä ruusuilla testaamme sitten mökillä, toimivatko ne oikeasti. Kauniita niistä tuli joka tapauksessa. Apuna käytin mm. Risulinnun ohjeita.

Näin äiti-ihmisenä joutuu toteamaan, että todellinen joulurauha pääsee valloilleen vasta joulupäivänä. Niin paljon kuin rakastankin kaikkea jouluaskartelua ja ruuan laittoa makuineen ja tuoksuineen, joulupäivänä tästä kaikesta saa vain nauttia. Kaikki kun on jo valmiina. Lapset viihtyvät uusien lelujen parissa ja iloitsevat suunnattomasti herkuista, joita saa syödä pitkin päivää. Tyttö kysyy silti joka herkun kohdalla: "Äiti saanko syödä yhden herkun?" Muutaman kerran luvan saatuaan on tokaissut leveän hymyn kera:"Oi kiitos äiti?" Suloista. Ei meillä oikeasti niin kova kuri ole, mutta herkkuja syödään normaalisti vain kerran viikossa etenkin jos karkeista puhutaan.

Tänä aamuna sain nukkua pitkään, pääsin valmiiseen aamiaispöytään ja nautin joka jouluisesta lahjastani. Miehen kanssa yllätetään joka joulu toisemme kirjalla. Tänä vuonnakin mies onnistui. Paketista löytyi minulle tuntemattoman kirjailijan Maria Cecilia Barbettan Muodistamo Los Miragros. Hyvältä vaikuttaa. Mukavan erikoinen kuvituksineen kaikkineen.







Toinen käsityöaiheinen lahja oli jo yllä vilahtanut ompelutarvikerasia, johon voin kätkeä tarvikkeita. Rasia onkin niin kaunis, että sen voi pitää vaikka pöydällä käden ulottuvilla.




Kunhan malttaisin jättää kirjan pöydälle odottamaan näytämme nenäämme ulkona, jotta jaksamme jatkaa herkuttelua ja uni maistuisi hyvin ensi yönäkin.

Tonttujen joulutunnelmaa.


perjantaina, joulukuuta 24, 2010

maanantaina, joulukuuta 13, 2010

Pakkasilla

Joulutouhut edistyy tohinalla pakkasia pidätellessä. Pikku ukkeli nukkuu vain pieniä pätkiä sisätiloissa, mutta onneksi naureskelee silti pääasiassa hyväntuulisena katsellessa muiden touhuilua.




Muumi piparkakkutalo oli tarkoitus rakennella jo viime vuonna. Tänä vuonna vietämme joulun kotosalla ja menemme nauttimaan pohjoisen pimeydestä ja rauhasta pian joulun jälkeen. Niinpä piparkakkutalokin oli kiva rakentaa jo hyvissä ajoin silmän iloksi. Tytär pitää kuria piparkakkutalon ympärillä. Sen saa kuulemma syödä vasta sitten, kun joulupukki tulee.

keskiviikkona, joulukuuta 08, 2010

Tule joulu kultainen

Jouluvalmistelut ovat hyvällä mallilla. Tänä vuonna olen tehnyt valmisteluja nautiskellen ja pyrin vain nauttimaan tunnelmasta. Pienten lasten kanssa kun ei aina tiedä mitä milloinkin ehtii tehdä. Olen jopa ylpeä itsestäni, että olen sivuuttanut ajatuksen saavani yksin tehdessä enemmän aikaiseksi nopeammin ja olemme esikoisen kanssa touhunneet suurimmaksi osaksi yhdessä. Maanantaina pipareiden leipominen ottikin lähes koko päivän, mutta valmista tuli ja tyttö oli silmin nähden onnellinen.

Tunnelman virittämistä en ole koskaan muutenkaan tarvinnut talven tullen. Tämä on joka vuosi sitä parasta aikaa. Heti iltojen pimetessä ja ilmojen kylmetessä herään suorastaan henkiin. Ihmetellen luinkin aamulla Kalevan uutisointia, jonka mukaan talven pimeys ja kylmyys rasittavat.

Joulukortteihin sain tänä vuonna uuden idean ja idea osoittautuikin toimivaksi.




Nyt saan kulutettua ne pienemmätkin lankakerät, jotka jäävät korien pohjille. Muutaman harjoittelukappaleen jälkeen sydämet alkoivat saada kauniita yksilöllisiä muotoja ja eriväriset langat soveltuivat hyvin erilaisille korttipohjille. Yllä oleva harmaa lanka eri sävyisellä harmaalla pohjalla oli minusta kaunein.

keskiviikkona, marraskuuta 24, 2010

Pöllöjä naisille



Olin pidemmän aikaa suunnitellut naisten pöllö-sukkia useiden lasten sukkien jälkeen. Suunnitelmat venyivät ja venyivät kunnes tein sellaiset tilauksesta.




Naisten pöllö-sukat puoleen sääreen ulottuvalla hieman rypyttyvällä ja laskeutuvalla varrella sekä vahvistetulla kantapäällä harmaan ja valkoisen väreissä. Silmät langasta vastaväreissä. Pöllöt katselevat maailmaa eri suuntiin. Tässä olisikin syy neuloa neljän sukan satsi parin sijaan. Neljä sukkaa, joissa jokaisessa pöllö kuikuilisi eri ilman suuntaan. Aamulla voisi sitten valita mihin suuntaan haluaisi pöllöjen sinä päivänä katselevan.




Malli: Oma, Naisten Pöllö-sukat kärjestä neuloen
Lanka: Novita, 7-veljestä
Puikot: 3,5 mm bambut, joista yksi koki kovia matkan varrella. Tämän myötä olen tullut tulokseen, että neljällä puikolla matka taittuu paljon nopeammin. Ehkä.




Kantapää aiheutti eniten päänvaivaa tässä projektissa. Minulla on paha tapa ratkoa mieltä askarruttavia asioita unissani ja niin tein tälläkin kertaa. Nukkuessani keksin idean, jota aamulla heti kokeilin. Yhden kerran kantapää vaati purkua ja onnistuin.




Pöllöä muutin aikaisemmasta isommaksi, jotta se erottuu hyvin varresta. Toisessa sukassa pöllö katselee eteenpäin ja toisessa sukassa pöllö tiirailee ohikulkijoita.




Seuraavaksi suunnitteilla jotain miehille. Olisikohan idea valmis ensi yön jälkeen.

maanantaina, marraskuuta 15, 2010

Kakkara

Pientä näpertelyä arjen alkuun.

Aiemmin virkkaamani pienet kukat, joihin sain idean Virkkaa, neulo ja kirjo jämälangasta -kirjasta, ovat odottaneet kiinnitystä pinneihin. Hiljainen yhtiökumppanini ts. mieheni aukaisee käsitöihin liittyvissä asioissa suunsa lähinnä lankakaupassa mikäli ostoskorini on täysi, epäillen mahdanko juuri tarvita kaiken hamuamani langan. Kuivatellessani huovuttamiani palleroita mies tuumasi pienimpien pallojen sopivan kakkaroihin. Ja niinhän ne sopivatkin.




Muutamat pinnit pääsevät joululahjakoriin, sinisen pinnin omin itselleni. Taidan kokeilla vielä uusia väriyhdistelmiäkin.

Tänään kuitenkin neulon. Ilta kun on käsitöiden luvattua aikaa. Suuret suunnitelmat jäävät usein kuitenkin keskeneräisiksi, sillä ilta on myös aikaa jolloin ystäviemme kanssa kerkeämme rupatella puhelimessa lastemme mentyä nukkumaan. En siis suinkaan hankkinut handsfreetä helpottamaan autolla ajoa, vaan nyt voin nauttia kuulumisien vaihdosta niin lähellä kuin kaukana asuvien ystävieni kanssa ja neuloa samalla. Toimii, yksi sukka tuli juuri valmiiksi.

sunnuntaina, marraskuuta 14, 2010

Pimpula pampula

Minulla on pitkät hiukset, ollut lähes aina. Kerran leikkasin hiukseni lyhyiksi, niskaan saakka. Kuinka ihanalta tuntuikaan merituuli kesällä niskassa. Pitkät hiukset tuntuvat kuitenkin kotoisammilta vaikka unelmoinkin lyhyestä kiharasta sormilla sekoitettavasta mallista.

Hiuksia pidän harvoin enää valloillaan. Etenkin talvella niskaan syntyvät takut ovat työläitä irrotella ja toisaalta töissä taikka lasten kanssa touhutessa avoinna olevat hiukset ovat touhujen tiellä. Niinpä heti ensimmäisenä aamulla sutaisen hiukset sökerölle tai poninhännälle. Kaipasin kampaukseen pientä piristystä mallia muutamatta.




Erimuotoisista ja värisistä puupalikoista sekä kuminauhasta (27 cm per pampula) syntyi veikeitä pampuloita. Itse ihastuin etenkin neliskulmaisiin pompuloihin. Näinkin pienessä työssä on kuitenkin haasteensa. Tyttöni ihastui puupalikoihin niin, että meinasi koko homma jäädä tekemättä. Lopulta tyttö etsi palikoista pareja ja pujoitti ne kuminauhaan minun pyöräyttäessä niistä pampuloita. Mukavaa yhdessä puuhastelua näin isänpäivänä.

perjantaina, marraskuuta 12, 2010

Niityllä lunta...

... hiljaiset kadut...

Näin hyräilin sunnuntaina hyväntuulisena katsellessani ulos hentoisen lumipeitteen peittämää kaunista maisemaa ja kuvaillessani juuri virkkaamiani kukkasia. Olotila vaihtui hyvin nopeasti ja kukkaset jäivät pölyyntymään moneksi päiväksi ikkunalaudalle kun vauvelimme sairastui yllättäin ja jouduimme päivystyksen kautta sairaalaan. Onneksi selvisimme säikähdyksellä ja tulimme kotiin hyvävointisen vauvan kanssa pari päivää sitten.

Kukkien virkkailu ja ideointi oli hetkittäin hyvää ajanvietettä sairaalassa ja sainkin niitä valmiiksi melkoisen kasan. Kukkia oli helppo virkata vaikka kierros kerrallaan aina kun pystyin.




Ninuskan ohjeella virkkasin isoimmat ruusut. 60 aloitusketjusilmukalla ruususta tulee minusta juuri sopivan kokoinen kaunis kukka. Osaan ruusuista kiinnitin taakse hakaneulan ja osaan hiuslenkin, jotta kukan saa kiinnitettyä kätevästi hiuksiin tai vaikka huiviin.

JaanaMaa -blogista löytämääni ohjetta testasin, mutta tämä kukka oli mielestäni puolestaan liian pelkistetty. Kukka kuvan vasemmassa laidassa.




Suhteellisen pienillä muunnoksilla sain toteutettua mieleiseni kukkasen. Kukka on kohtuullisen pieni menettämättä kuitenkaan kukan elävyyttä. Lisäksi halusin kukkaan selkeät terälehdet. Testasin myös eriväristä kiinteäsilmukkakierrosta uloimmaksi kierrokseksi, ei ollut hyvä. Kukka menetti tällöin juurikin nuo selkeät terälehdet.

Nyt minulla on kasapäin erikokoisia ja erivärisiä kukkia. Käyttötarkoituksiakin olen keksinyt jo useita. Isot pinnit saivat ainakin yhdet kukkaset koristeekseen.







Tästä ne jouluvalmistelut sitten alkaa.

lauantaina, marraskuuta 06, 2010

Kuuran kukkia

Aamulla maa oli ihanasti kuurassa. Katot ovat valkoiset ja ilma raikas. Tämä on sitä parasta aikaa vuodesta minun maun mukaan.

Eilen illalla aloin testailemaan kukkien virkkaamista. Malleja on tullut vastaan matkan varrella useita, mutta en ole osannut päättää mikä niistä olisi paras. Niinpä päätin kokeilla jokaista ohjetta ja valitsen niistä sitten mieluisimman.



Virkkaa ja kirjo jämälangasta -kirjassa on mukavan pikkukukan ohje. Kukka valmistuu nopeasti ja näihin saa tuhottua helposti pienetkin määrät jämälankoja. Tyttäreni ihastui kukkiin oitis ja lupasinkin virkata hänelle kukkia vaaleanpunaisena. Kukat sopivat hyvin pinneihin ja ehkä erivärisiä pieniä kukkia yhdistelemällä saisi kauniin kaulanauhan. Tätä ehkä kokeilemme huomenissa jos illalla saisin virkattua pikkuisia kukkia lisää.

Isommat kukat virkkasin Ninuskan ohjeistuksen mukaan. Yhden virkkasin suoraan ohjeiden mukaan. Seuraavat kukat virkkasin hieman pienempinä 60 ketjusilmukalla. Pidän hieman ilmavammista kukista. Petroolin sininen lanka on jäänyt yli omasta Mustikka-bolerostani. Yhden kukan kiinnitän ainakin hiusrenksuun ja saan näin kauniin kukan hiuksiin boleron kaveriksi.



JaanaMaa -blogista löytämäni versio pääsee kokeiluun vielä tänä iltana.

torstaina, marraskuuta 04, 2010

Villapalloilua

Olen huovuttanut pieniä juttuja silloin tällöin, harvakseltaan. Villoja olen ostanut ison laatikollisen verran kivojen värien vastaan tullessa. Tänään innostuin sitten kokeilemaan kauan mielessä ollutta pallojen huovuttamista käsissä pyörittelemällä. Tähän saakka olen huovuttanut pallerot langasta pesukoneessa mikä on toiminutkin ihan hyvin. Ainoastaan kokoa on ollut hankala tällöin määrätä.




Jäin villapalleroiden pyörittämiseen koukkuun. Vähän väliä mietin, että vieläkö pyöräyttäisin yhden satsin eri värisiä palleroita. Ehkä kuitenkin annan pitkin poikin pöydillä pyörivien palleroiden kuivua ensin rauhassa ja tyydyn niiden ihasteluun. Mitä pienempiä villapallot ovat, sitä söpömmiltä ne näyttävät.

Ihanaa värien leikkiä tämäkin. Aina näköjään kannattaa kokeilla jotain uutta.

Edit:

Muistiin itselle:
- Maltti on valttia
- Riittävästi saippuaa ja vettä
- Mitä kevyemmin pyörittää sitä parempi tulee
- Jos meinaa tulla ryppyjä, pallukka saippuaveteen lillumaan ja pyörittele hetken kuluttua lisää

keskiviikkona, marraskuuta 03, 2010

Ta-Daa

Ja käsien levittelyä. Itse haluaisin ainakin aarteet talteen. Eilen juuri tajusin, että vauvasta ei ole yhtään videokuvaa.

Musta tuntuu: Arvonta: Voihan VIDEOKAMERA!

sunnuntaina, lokakuuta 31, 2010

Pientä lämmikettä

Sunnuntaina on mukava touhuilla perheen kesken. On aikaa laittaa ruokaa, syödä rauhassa ja ulkoilla askartelun lomassa. Tänä sunnuntaina aikaa oli vielä tunti enemmän. Liekö juuri siksi lapsia ei meinattu saada nukkumaan ollenkaan.




Viilenevät ilmat innostavat neulomaan pientä lämmikettä lapsille ja jatkoin värileikittelyä villapöksyjen jälkeen. Ajatusta vaativien töiden ohella on toisinaan ihana neuloa jotain todella helppoa, mihin ei tarvitse uhrata juuri ajatustakaan. Sen kun nautin vain neulomisesta.



Malli: Putkilo
Lanka: Novita Puro (Luumupuu ja Kanervikko)
Puikot: 6,0 mm Knit Picksit




Loin 75 silmukkaa ja neuloin kaksi kierrosta eri värejä vuorotellen. Värit vaihtelivat kauniisti, vaikka jäljellä olevat kerien loput olivatkin melko tummia väreiltään.

Kaapissa olevat Purot on nyt kulutettu loppuun. Taidan lankavarastojen hieman vielä pienennyttyä palata tämän langan pariin.

perjantaina, lokakuuta 29, 2010

Väriterapiaa

Pienimuotoinen väsymys meinasi vaivata tätä neulojaa kuluvan viikon alkupuolella. En arvannutkaan kuinka paljon veikeät värit voivat piristää.

En ole aikoihin harrastanut raitaneulontaa. Joitakin vuosia takaperin tulin raidoittaneeksi ilmeisesti liikaakin, kyllästymiseen saakka. Raitatauko loppui kuitenkin tähän. Sopivasti ilmojen viiletessä.




Malli: Villapöksyt Nurjat-blogin Jonnan ohjein
Lanka: Novita Puro (Luumupuu ja Kanervikko)
Puikot: 6,0 mm sukkapuikot ja 40 cm Knit Picksit


Neuloin pöksyt enempiä ajattelematta ohjeiden mukaisesti ja ne valmistuivatkin äkkiä. Villahousujen neulominen on jostakin syystä ollut minulle aina hankalaa, ehkä työn tylsyyden vuoksi. Oikeasti en tiedä miksi. Näitä pöksyjä oli helppo kokeilla aina matkan varrella oikean koon arvioimiseksi. Nautin vain uusien väriyhdistelmien näkemisestä. Joskus todellakin pitäisi etsiä ihan uusia väripareja normaalisti silmää hivelevien värien tilalle. Näillä monivärilangoilla raidoitettaessa näitä erilaisia väripareja syntyy itsestään. Olen neuleen edetessä ihastellut miten sievästi eri värit sopivat yhteen. Juuri tällaista väriterapiaa olin vailla piristykseksi arkeen.

Novitan Puro oli lankana minulle uusi kokemus. Lanka tuntuu käsiin ihanan pehmeältä ja neulepinta on tasainen muutamia langassa olevia möykkyjä lukuunottamatta. Olen kuullut langan nyppyyntyvän helposti. Jään odottamaan miten lanka kestää kulutusta.

Kulutusta nämä pöksyt todennäköisesti tulevat saamaankin. Tyttö on viime aikoina seurannut Peppi Pitkätossua tarkkaavaisesti (kuten myös housujen valmistumista). He ovat kuulemma yhtä vahvoja, hiukset tulee usein letittää samalla tavalla ja onhan Pepillä oltava raitahousut. Projekti on todella onnistunut äidin nauttiessa neuloessa ja tyttären ollessa silmin nähden onnellinen valmiista neuleesta. Äidin sydän sulaa tytön rutistaessa kovasti ollessaan uusista pöksyistään niin onnellinen.



Nautin itse vielä hetken värien leikistä ja tikuttelen loput langat kauluriksi. Yritän tätä nykyä käyttää langat niin loppuun kuin mahdollista. Josko lankavarastoja saisi hieman pienemmiksi.

tiistaina, lokakuuta 12, 2010

Kuulostaa tutulta

En usein edes lue Fingerporia. Tämä kuitenkin huvitti suuresti ja kuulosti melkoisen tutulta. Minun omasta mielestäni hyvässä järjestyksessä olevat kaappini eivät näytä miehen silmään samalta. Todellisuudessa järjestys on kamala, mutta jotenkin itse vain tiedän missä mikäkin tavara sijaitsee. Ainakin ne eniten käytössä olevat.

Yöllä oli satanut lunta ja nautin talven tulosta todenteolla. Nyt käperryn kuitenki viltin alle neulomaan ulkoilun ja valokuvaamisen sijaan. Kiirettä pukkaa viimeisimmän projektin parissa ja yritän pysyä kiireen yläpuolella. Ulkoilen sitten vähän myöhemmin.

sunnuntaina, lokakuuta 10, 2010

Miehekästä

Minun unelmasormikkaista tuli miehelle täydellisesti istuvat kynsikkäät. Lopputulos olisi täydellinen mikäli tämä olisi ollut suunnitelmani. Tämä ei minua enää kuitenkaan harmita, sillä säästyin purkamiselta ja mies on tyytyväinen.




Malli: Knotty (Ravelry)
Lanka: Ramilanka (80 % villa, 20 % rami)
Puikot: 2,5 mm Knit Picksit




Ohje oli selkeä ja suorastaan odotan, että pääsen omien sormikkaitteni pariin. Sormikkaina malli on naisellinen, mutta mielestäni kynsikkäinä malli on hyvinkin miehekäs. Omiin sormikkaisiini aion käyttää samaa lankaa, mutta vahingosta viisastuneena olen jo tarkastanut neuletiheyden. Ei mieskään monia kynsikkäitä ehdi tänä syksynä kuluttaa.

Miehen sain vihdoin patistettua kuvattavaksi parin päivän maanittelun jälkeen. Muutamien kuvien jälkeen, joiden jokaisen välissä mies tokaisi kuvailun jo riittävän, tyttö vetaisi kynsikkäät käteensä ja sanoi nyt olevan hänen vuoronsa. Tomerasti tuumasi isällensä kuinka kädet kuuluisi asetella. Suloista.




Viikonloppuna kävin myös kauan odottamillani Kädentaito messuilla. Saalis jäi odotettua laihemmaksi, vaikka useamman kassin kotiin kannoinkin. Tarjolla oli paljon erilaisia taidonnäytteitä, toinen toistaan kiinnostavampia. Minä odotin messuilta enemmän vain tarjontaa uusien lankojen ja muiden oheistarvikkeiden osalta ja tältä osin tarjonta oli aikaisempia vuosia huomattavasti latteampaa. Silti messuilla kannatti käydä. Ennestään jo ylitsepursuava nappilaatikko täyttyi ainakin entisestään mitä ihanimmista napeista.




Nappien mukanaan tuomaat uudet ideat saavat vain odottaa hetkisen. Laskelmat ja suunnitelmat uusien pöllö-sukkien parissa vievät nyt aikani. Pieniä mutkia tuli vain nyt matkaan. Suunnitelmaan olen tyytyväinen ja neulonta maistuu. Epähuomiossa istuin vain puikkoni päälle, joka porautui reiteeni ja meni lähes poikki. Tähän hätään en nyt löytänyt saman paksuista puikkoa ja mies teki pientä ensiapua puikolleni. Eiköhän tällä selviä huomiseen saakka.


maanantaina, lokakuuta 04, 2010

Eeeiiii...

Pidän päästä ja huudan äänettömästi!

Nyt jo onneksi hymyilyttää, aluksi ei ollenkaan.

Juhlat on juhlittu (joista kerron hieman myöhemmin jotain vielä lisää) ja muut velvollisuudet hoidettu tällä erää. Muutaman arkipäivän olin suunnitellut kuluttavani mukavien ja rentojen hommien merkeissä. Eilen aloitin kiireetöntä neulontaa ihan itselle. Suunnittelin jo laittavani otsikon nimeksi Just for me. Mutta ei. Kiireetön neulonta muuttui hätähuudoksi. En varmasti pura tätä työtä ja ei, tämä ei tule nyt minulle.

En tehnyt mallitilkkua, myönnetään. Enkä ole laskenut tälle ihanalle langalle tiheyttä aikaisemmista neuleista. Myönnän senkin. Aloin vain neuloa ja ajatus oli niin ihana. Kauniit syyssormikkaat itselle mallista, jota olen Ravelryssä ihastellut pitkään. Ehkä pipokin samaan syssyyn.




Sovitus ja jo melkein ennen sitäkin tajusin, että sormikas on ihan liian suuri. Melkein mitä muuta tahansa olen valmis tekemään, mutta purkaa en haluaisi. Onneksi miehellä on isot kädet. Hän saa nyt kynsikkäät. Todella kauniit kynsikkäät! Olen kyllä luvannut neuloa hänelle sellaiset jo pari vuotta sitten, joten tulee sekin lupaus pidettyä vihdoinkin.

Kynsikkäiden jälkeen teen ehkä vähän laskelmia ja neulon itselleni vihdoin sitten ne sormikkaat. Sopivat sellaiset. Ja eihän tässä onneksi ole kiire minnekkään.

Kero


On nimi uudelle pikku miehen asukokonaisuudelle, jonka suunnittelin itse Kerolle.




Näillä pikkuisen oli mukava viettää juhlapäivää. Sukat lämmittivät jalkoja ja pitivät housunlahkeet paikallaan.



Pipo valahti sopivasti välillä silmille ja uni vain maittoi paremmin. Pipon malli on onnistunut. Pipo pysyy hyvin päässä ja pikku mies ei saa pyöriteltyä sitä pois päästään helposti.




Mallit: Oma (slipoveri, myssy ja sukat)
Lanka: Marks & Kattens, Avanti Cotton (100 % puuvilla)
Puikot: 3,25 mm Knit Picksit (sukkapuikot ja pyöröt 40 cm siimalla)

Ohjeistusta neuleisiin on kirjoitteilla. Nyt on aikaa testailla vielä viimeisiä mielen päällä olevia juttuja.

Kuten meillä on tapana, kakku kuvasti juhlaa tai ainakin juhlakalua. Nimi on pojalle ollut tiedossa jo pitkään. Nyt olemme saaneet onneksemme nimelle myös kantajan. Pohjoisen poika.



Kävikö siinä niin, että kun nyt en päässyt tuntureille toin tunturin luokseni?

keskiviikkona, syyskuuta 29, 2010

Mitä äiti edellä, tyttö perässä

Kävi niin, että menetin myssyni. Sain sen takaisin luvattuani neuloa tytölle samanlaisen.




Tein myssystä samanlaisen kuin omani, mutta silmukkamääräksi laskin nyt 74 silmukkaa. Koko oli tytölle juuri sopiva ja pipo istui kuin valettu. Tyttö oli pipostaan selvästikin onnellinen.

Pikku herra alkoi huutamaan kovasti kuvaushetkellä. Ehkä hänkin olisi halunnut oman piponsa. Sellainen on jo neulottu, eri mallilla tosin. Juhlakalun juhlavaatteet viikonlopun ristiäisiä varten vaativat vielä vain pientä viimeistelyä.

sunnuntaina, syyskuuta 26, 2010

Onnea on syksy

- Hyvä syy pukea ylle kaikkea villaista ja monta kerrosta vaatteita.
- Sade ja puista putoavat lehdet.
- Kirpsakat aamut.
- Pimenevät illat.
- Raikas, hyväntuoksuinen ilma.
- Hyvin tuulettuvat vaatteet, kuten oma olokin ulkoilun jälkeen.


Lämmikettä olen neulonut tämänkin syksyn kunniaksi. Valmista on syntynyt niin itselle kuin lapsillekin. Tuntuu, että kaikki puikot on varattuna johonkin työhön. Asusteita ja joitakin vaatekappaleita voin neuloa valmiiksi. Isompia neuleita ei innosta niin paljon tehdä kun en ole ystävystynyt peilin kanssa vielä vauvan syntymän jälkeen riittävästi.




Malli: Wurm muokattuna
Lanka: Drops Nepal (65% villa, 35 % alpakka)
Kulutus: 109 g
Puikot: 5,0 mm Knit Picksit 40 cm siimalla


Wurmiin ihastuin Ravelryssä jo aikaa sitten. Tätä makkaraksi kutsumaani neulosta olen käyttänyt sukan varressa ja jostakin syystä se häiritsi minua hieman pipon mallissa, vaikka valmiit pipot näyttävätkin tosi hyviltä. Jaanan muokkaus sai mieleni lämpenemään uudemman kerran mallille, mutta minulla on hieman eripurainen suhde nurjan neuloksen kanssa ja puikkoihin tarttuminen antoi vielä hieman odotuttaa itseään. Kävin paikkakuntamme uudessa lankakaupassa katsastamassa lankatarjontaa ja Drops Nepalin väri vei mennessään. Muokkasin hieman lisää mallia ja tässä tulos.




Nepal oli ensikosketukseni Dropsin lankoihin mikäli oikein muistan. Lankaa oli mukava neuloa. Neulepinta oli tasaista ja väri hiveli matkalla silmää. Lisää tällaista. Prosessi oli vain yllättävän hidas. Iltaisin on meinannut tulla uni ennen kuin olen ennättänyt tarttua puikkoihin. Perhe kun saatiin toipumaan flunssasta sairastuin itse. Nyt onneksi olemme voiton puolella.

Lasten lämmikkeeksi olen neulonut palmikkolapaset. Edellisiä on kulutettu tehokkaasti ja Lanetin eduksi on luettava kyllä langan kestävyys. Lapaset ovat kestäneet tytön kaikki ulkoaskareet niin kauan kuin ne vain käsiin mahtuivat ja pitkään niitä on venyteltykin.




Malli: Oma
Lanka: Novita, Nalle Colori
Puikot: 3,5 mm


Olen ollut malliin tyytyväinen. Pidän tästä lettipalmikosta. Se sopii niin moneen, niin lapsille kuin aikuisillekin.

Nyt puikkojen pariin. Tytön pää kaipaa vielä lämmikettä.

Sunnuntai

Viikonpäivistä lauantai on aina ollut minulle mieluisin. Nykyään se on sitä entistä korostuneemmin perheen kasvaessa. Lauantaina on enemmän aikaa kaikelle ja kaikille. Vauvakin oli eilen rauhallisempi kuin olisi voinut koskaan edes toivoa. Silti sunnuntai on päivistä touhukkain. Alkava arki saa touhuamaan, mutta silti kaiken saa tehdä rauhassa koska on vielä vapaa päivä.

Tänään on leivottu tyttären kanssa. Ensi viikolla on vauvelin ristiäiset ja yritän ennakoida valmisteluissa. Leipominen luonnistui yllättävän hyvin sillä tyttö halusi jo alkuhuumassa rakentaakin isän kanssa legoilla. Näin nautittiin hyvässä hengessä myös valmiista pikkuleivistä lounaan päälle. Kohta lähdemme nauttimaan äärettömän kauniista syyssäästä ja samalla reissulla kuvaan jotakin valmiiksi saamaani.

Kävelyreissumme alkupäämääränä on Prisma. Olen miettinyt vanhentumistani, sillä eilisellä kauppareissulla ostin ristiäisiin vaatetusta. Olen aina ajatellut mummoni ostavan vaatteet marketista. Mikä ei tietysti pidä paikkansa ainakaan enää nykyään, jostakin syystä sellainen mielikuva on iskostunut vain päähäni. Minä toisaalta kuulun ihmisiin, joka ennemmin ompelee tai neuloo vaatteet alusta loppuun kunhan niitä ei tarvitse kaupassa sovitella. Joka tapauksessa eräs hame jäi mieleni syövereihin ja aion tänään kipittää samaiseen kauppaan sen ostamaan.

Eilisellä kauppareissulla minulle tuntematon naisihminen ilahdutti päivääni. Olin pukenut Sylvin ylleni ja hän ihasteli takkiani ja tuli kysymään mistä langasta olen sen tehnyt. Tulin tästä todella iloiseksi ja suosittelin ohjetta lämpimästi.

Markettien kunniaksi on luettava myös kohtuullisen hyvät lehtihyllyt. Eihän sieltä kaikkein parhaita neulelehtiä löydy, mutta kattavasti muuta luettavaa. Olen lopettanut lähes kaikki lehtitilaukseni ja ostan mielellään eri lehtiä luettavaksi aina silloin tällöin. Viimeksi muukaani tarttui Kotiliesi. Siellä mainostettiin sukkakampanjaa ensi vuoden varusmiehille. Tähän voisin vaikka osallistua.

Nyt tartun puikkoihin kahvikupin ja kampanisun kera. Josko minulla olisi iltapäivällä enemmänkin esiteltävää valmiiden töiden saralla.

lauantaina, syyskuuta 18, 2010

Hahtuvaa

Kiekko jos toinenkin on muuttanut muotoaan vauvojen hahtuvamyssyiksi ja -pöksyiksi. Mitä pienempiä kappaleita syntyy sitä suloisempia neuleet ovat valmiina.



Olen neulonut sekä Pirtin kehräämön että Määkylän puodin hahtuvista. Värisävyt ovat kauniita enkä osaa sanoa pidänkö enemmän luonnonväreistä vai meleeratuista. Suloista syntyy molemmista. Odotan jo innolla Kädentaitomessuja, jotta pääsen hypistelemään uusia lankoja sekä täydentämään varastoja hahtuvienkin osalta.




Mallina neuleissa olen käyttänyt Ruskovillan ohjeistusta hahtuvatuotteille (samantapaisia malleja löytyy tosin monesta muustakin lähteestä). Myssyn solmimista ja pöksyjen kuromista varten olen punonut nyörit sopivan värisestä villalangasta.

Hahtuva on mukavaa neulottavaa, vaikka nykyään tartunkin helpommin pienempiin puikkoihin. Pääasia hahtuvan kohdalla on, että se kohtuudella irtoaa kiekosta eikä katkeile matkan varrella. Yksi kiekko osoittautui aivan mahdottomaksi.

Sanonta "Suutarin lapsella ei ole kenkiä" uhkaa pitää paikkansa meidänkin taloudessa. Vielä yritän vakuuttaa sitä virheelliseksi ja aion neuloa hahtuvaista lämmikettä meidänkin vauvalle hyvin pian.

Viikonlopun kevennykseksi. Mietin onko edellisen kappaleen vertauskuva kirjoitettu oikein ja netti kertoo nykyään kaiken. Tosin tällä kertaa en löytänyt faktoja miettimääni, mutta enemmän ja vähemmän hyvin vastaavia vertauskuvia. Ja ei kun neulomaan.

maanantaina, syyskuuta 13, 2010

Markkinatunnelmia

Useamman kerran olen puhunut syksyisistä markkinoista. Aikaisemmin olen ollut nauttimassa tunnelmasta asiakkaana, tänä vuonna siirryin markkinapöydän toiselle puolelle.

Koko viikon seurailin säätä ja lauantai-iltana olin toiveikas sen suhteen. Olimme vuokranneet pöydän yhdessä Virpin kanssa. Sunnuntaina aamutuimaan sääennustukset olivat kuitenkin niin sateen täyttämät, että Virpin ei kannattanut siirtää itseään ja tuotteitaan Rovaniemeltä Ouluun. Näin touhuilimme markkinoilla perheen voimin. Mies kierteli kaunista markkina-aluetta esikoisen kanssa ja vauveli nukkui lähes koko ajan auttaen näin eniten äitiä.

Loppujen lopuksi päivä oli onnistunut. Lähdimme aamulla markkinapaikalle ajatuksena ainakin maksaa pöytä. Siinä lähdön tiimellyksessä kotiin jäi niin kahvit kuin kamerakin. Lopulta poistuimme paikalta kuitenkin vasta tuntia ennen markkinoiden loppumista. Sadekaan ei häirinnyt meitä läheskään siinä määrin kuin aamulla lupailtiin. Muutamaan otteeseen ripsutteli vain pieniä pisaroita. Kävijämäärään sateinen päivä ehkä vaikutti, mutta mukavasti ihmisiä oli kuitenkin liikkeellä. Seurakaan ei olisi paljon paremmaksi voinut muuttua. Viereisten pöytien myyjättäret pitivät siitä huolen. Ihastuttavia ihmisiä.

Jotain mistä en ole teille vielä kertonutkaan.




Erilaiset helmet, huovutetut pallot, vaijerit, lukot sun muut ovat etsineet tietänsä toistensa luo. Olen tehnyt erilaisia kokeiluja, havainnut osan hyviksi ja osan kehityskelpoisiksi. Tässä yksi koruista.

lauantaina, syyskuuta 04, 2010

Värien inspiroimana

Olen saanut käsittämättömän paljon aikaiseksi. Vain värien inspiroimana.

Nautin vauvan kanssa laiskoista päivistä. Kysyin ystävältäni, että kauanko voin jatkaa tätä laiskottelua sinkkuelämän katselun ja virkkailun lomassa. Saman tien tajusin, että olin sinäkin päivänä pessyt monta koneellista pyykkiä ja astiat, imuroinut, järjestellyt muuten kotia, hoitanut vauvaa ja virkannut aina ennättäessäni muun lomassa. Niin kauan kuin tämä tuntuu laiskottelulta annettakoon anteeksi ja aion jatkaa. Sinkkuelämän tuotanto kun ei ole päässyt vielä edes puoliväliin.




Aikaisemmin tänä vuonna olen maininnut tekeväni jotakin syksyisiä markkinoita silmällä pitäen. Ne koittavat ensi viikolla ja virkkailu on tuottanut tulosta myös markkinapöytään. Olen tuhonnut koko 7-veljestä varastoni ja muutin ne vauvan peitoiksi ja patalapuiksi. Viimeiset valkoiset kerät säästin pöllösukkia varten.






Taitavan kälyni ansiosta minulla on iso pino hillankukka-lappusia kiinnitettäväksi valmiisiin töihini. Kuinka onnelliseksi voikaan tulla lankojen valkkailusta ja lappujen kiinnittelystä?





Ensimmäistä peittoa aloin virkata ennen vauvan syntymää ja se oli minulla sairaalassakin mukana. Tämän mieheni haluaa säästää pojallemme, on kuulemma väritykseltäänkin kreikkalainen. Monet Kreikkaan liittyvät asiat kun ovat sydäntämme lähellä.




Nyt nähdessäni 7-veljestä lankakerän, näen sen vauvanpeittona. On aika ehkä vaihtaa mallia.

Altocumulus piristi päivääni tällaisella.



Tässä tuli ohjeet
1. Pass this award to five bloggers who you love and inspire you
2. List 3 things you love
3. Show a picture you love and explain why


Kaikista blogeista valinta on hankala. Nyt valitsin ne, jotka viime päivien pikaisten selailujen aikana ovat onnistuneet tuottamaan jonkinlaisen ihastuksen tunteen kuvien, juttujen tai kauniiden käsitöiden muodossa.

1. Haaveiden hahtuvat
2. Hyvänneuleentie 7
3. Pujoliivi
4. JaanaMaa
5. Ninuska

Kolme rakastamaani asiaa lyhykäisyydessään:

1. Perhe. Olen todella onnellinen pojasta, joka täydensi toiveeni. Olen aina halunnut sekä tytön että pojan. Parasta on lupsakat vapaapäivät perheen parissa.

2. Syksy. Onneksi kirpsakat päivät tulevat joka vuosi.

3. Touhuaminen. Rakastan musiikkia, nautin käsitöistä ja piristyn liikunnasta. Valmiiksi saamisen tunne tuottaa paljon nautintoa.

Valitsemani kuva kertoo missä haluaisin olla. Syksy tunturissa, mielessäni olen siellä päivittäin. Tänä syksynä saan nauttia pienestä pojasta enemmän ja tuntureista vähemmän.




Nautimme syyspäivistä tämän pienen karhuherra Paddingtonin kanssa.