Pohjoisen perhosia

Tämän äidin suunnitelmissa on ollut neuloa tyttärelle uusi hihatin vanhan käytyä pieneksi jo ajat sitten. Olemme tainneet ostaa parit langatkin tätä varten, mutta niin työ vain on odottanut tekemistään.

Jos nyt hihattimen suunnitelmatkin niin tämän kesän suunnitelmat nyt ovat menneet hivenen mönkään muutenkin. Säät nyt ovat olleet mitä ovat ja jopa minä, en niin kesäihmisenä, olen jo kaivannut hivenen lämpimämpää säätä. Ja toisekseen tänä vuonna vaivanneet sairastelut eivät ole jättäneet minua rauhaan kesälläkään. Sen mitä olen pystynyt viime viikkojen aikana touhuamaan, olen tehnyt ainoastaan istualtaan tai maaten. Mutta jos jotain huonoa, niin aina on jotakin hyvääkin. Olen istuultaan neulonut ja järjestellyt erinäisiä kasoja. Luonnollisesti sisätiloissa. Ja yhdenkään kesän jäljiltä ei ole ollut kotona näin järjestelmällistä. Neuleita syksyn varallekin on suunniteltu pitkä liuta, osa aloitettukin. Ja sen mitä en ole jaksanut olla istuultaan, olen lukenut pötkötellen. Juoksuhommat ovat olleet jäissä ja se hivenen harmittaa. Nyt olen jo käynyt pienellä kävelyllä ja toiveikkaana katselen juoksutossuja. Pääsisinpä edes käyttämään näitä.

Uudet kumpparit on kuin karamellit.

Meillä oli juhlat pohjoisessa. Juhlavaatteet toki olivat matkassa, mutta tyttärelle löytyi kiva mekko ruokaostosten yhteydessä. Mekko tarvitsi jotain kaveriksi harteille ja niinpä ostimme lankaa ja tämä äitee tikutteli vihdoin toiveissa olleen hihattimen. Tyttö valitsi väriksi mitäs muuta kuin pinkkiä ja toiveena oli, että hihattimessa oli perhonen. Niin kaivoin kassista mittanauhan ja puikot, mietin hetken ja annoin mennä.

Malli: Perhoshihatin, oma
Lanka: Sun, Red Heart
Kulutus: 142 g
Puikot: 4,5 mm Knit Picksit 80 cm kaapelilla

Red Heartin langat ovat olleet puikoillani todella harvoin. Sun sisältää 50 % puuvillaa ja 50 % akryyliä. Aika kivan tuntuinen pinta tästä syntyi ja vaate on helppokäyttöinen kesällä paljaalla iholla. Lanka on paksua, mutta silti neulos ei tunnu niin paksulta kuin lanka antaisi ymmärtää.

Niin saimme juhlat juhlittua. Ja on muuten paljon asioita, joita voi tehdä istuultaan itseä rasittamatta.

Ilta-aurinko

Juhlamalja ilta-auringon loisteessa.

Elämäni valot. Eivät hellittäneet kyselyä ennen kuin pääsivät veneeseen.

Vilautan vielä mitä nyt teemme iltojemme iloksi. Puikoille siirtyy syksyn värit. Lapsille aloitin ensimmäisen pidemmän kirjan, jonka aiomme lukea loppuun. Nostalgista. Muistan hyvin kun luin tämän kirjan itse ehkä neljännen luokan kesällä ensimmäiseltä luokalta saakka säilyneen ystäväni pihalla hänen vieressään makoillen. Enään me ei olla lueskeltu vierekkäin varpaita heilutellen, nykyään juostaan sen edestä.