sunnuntaina, syyskuuta 08, 2013

Kalispera,

hyvää iltaa toivotettuna kreikaksi länsimaalaisessa kirjoitusasussa.




Vietimme perheen voimin viikon Kreetan hemmottelevilla rannoilla ja tavernoissa. Lasten kanssa matkatessa arjesta ei tietenkään täysin irti pääse, mutta kotiaskareista ainakin. Meillä lapset kuitenkin pitävät matkaamisesta kaikenlaisissa vempaimissa, mikä jo yksistään helpottaa matkantekoa. Automatkat pääasiassa nukutaan, ainakin osittain ja lentokoneet sekä laivat ovat parhaita ohjelmanumeroita. Rantaelämäkin tuntuu olevan mieluisaa touhua, kunhan ranta on valittu oikein. Hiekkarantahan se olla pitää. Itse pidin kriteerinä huoneistohotellia, valmista aamiaista ja merinäköalaa. Tästä ei maisema paljoa voisi parantua.




Matkakohde valittiin tällä kertaa täysin periaatteideni vastaisesti. Olen aina ajatellut maailmassa oleva niin paljon nähtävää, että jo aiemmin nähtyä kohdetta tulisi välttää. Agios Nikolaos Kreetalla oli vuonna 2006 kuitenkin meille kovasti mieleen ja joskus olimme ajatelleet käydä siellä toistamiseen. Sen aika oli siis nyt. Oli toisaalta helppoa matkata paikkaan, jossa oli itse kiertänyt jo ristiin rastiin. Tiedettiin minne ei lasten kanssa kannattanut lähteä ja toisaalta mitkä paikat olisivat käymisen arvoisia. Ja tässä mielessä loma onnistuikin hyvin. Kuitenkin matkaajamieleni nauttii suunnattomasti uusien paikkojen näkemisestä ja ympäriinsä kulkemisesta uusia nähtävyyksiä etsien ja tätä jäin hieman tältä matkalta kaipaamaan, vaikkakin matka tehtiin lasten ehdoilla. Uutuuden viehätystä hain sitten kieltä hieman opiskelemalla. Kirjastosta hamstrasin ennen matkaa kreikankielen kirjoja ja sitä tavasin minkä muilta touhuilta ennätin. Enemmänkin olisin halunnut oppia, mutta aika hyvin pääsin alkuun näilläkin opeilla. Lapset innostuivat myös kiittelemään ja toivottelemaan hyviä päiviä Kreikaksi, mikä ihastutti paikallista väestöä.

Kreetan saari on mahtava matkakohde lasten kanssa. Jo pelkästään ruuan vuoksi voisin matkustaa itsekin sinne aina uudelleen ja uudelleen. Lisäksi ihmiset ovat poikkeuksetta olleet hyvin ystävällisiä ja lapsirakkaita, mikä osittain helpottaa lasten kanssa matkatessa. Vaunujen kanssa haasteita, mutta ei ylitsepääsemättömiä esteitä, aiheutti ajoittain pitkät ja jyrkät portaat. Sopivilla reittivalinnoilla ja muutamia portaita vaunuja kantaen kaikki onnistui kuitenkin yllättävän hyvin. Painajaisia näin ainoastaan jyrkistä pudotuksista ja kaiteettomista kävelyteistä näiden pudotusten reunoilla.




Reissuun pakkasin tietysti mukaan vaatteiden lisäksi joskus aiemmin ostetun vielä lukemattoman pokkarin, lompakon, puhelimen ja käsityön automatkoille. Käsityöhön en koskenutkaan, koska menomatkalla ajoin ja paluumatkalla nukuin. Lompakon kanssa pärjäsin hyvin, en kuluttanut edes ihan koko lomabudjettia. Kirjaa luin aina kun ennätin istahtaa tai pysyin hereillä kahlaten ehkä noin kolmanneksen ja puhelimen sain hajalle (ehkä siis hyvä, että ei eletty yli äyräiden). Tässä on tulos iskunkestävyydestä...




Mutta pikimmiten kerron tarinan tämän taustalta...



Ei kommentteja: