Lomapäivät kotioloissa muotoutuvat enemmän ja vähemmän touhun täyteisiksi. Jopa tämmöiset mahdottoman kuumat kesäpäivät.
Minua aivan hävettää kuinka lasten leikkimökkiprojekti on venynyt mahdottoman pitkäksi, mutta viimeisiä maalauksia viedään.
Huomenna vetäisen lattian toiseen kertaan maalilla ja josko sitten lapset pääsevät mökkiänsä sisustamaan. Syntymäpäivälahjaksihan mökki lapsille hankittiin ja syntymäpäivät ovat elokuussa, joten sinänsä se valmistuu aivan oikeaan aikaan. On se silti vienyt melkoisesti aikaa.
Lasten mentyä päiväunille päätin ottaa kuitenkin myös hieman omaa aikaa. Olen tullut siihen tulokseen, että nuorimman lapsen lähestyessä kolmea ikävuotta äidin on myös mahdollista lukea. Näin omalla kohdallani on ainakin käynyt molempien lasten kanssa. Nyt ahmisin kirjoja kaiken aikaan, kuten ennen. Nyt vuorossa on Cecilia Samartinin Nora & Alicia. Kirja on ollut yöpöydälläni odottamassa lukemista pitkään. Ostin sen heti kauppoihin ilmestymisen hetkillä. Aikaa lukemiselle ei vain ole tuntunut löytyvän. Kirjailijan aikaisemman teoksen Señjor Peregrinon ahmin aikoinaan lähes kertaistumiselta ja odotukset uudemmalta teokselta ovat olleet suuret. Alku lähti tahmeasti liikkeelle, johtuen varmasti sivun parin etenemisestäkin aluksi, mutta nyt olen jälleen koukussa. Kolmasosa kirjasta on jäljellä, toivottavasti se täyttää odotukset.
Kaiken touhun keskellä luonto pukkaa satoaan. Mietin mitä näille tekisin. Menisivätkö pakkaseen tällaisenaan vai muuttaisinko hyytelöksi?
Tuntuu ihan, että lomahan loppuu sittenkin kesken. Onneksi vielä on muutama päivä jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti