Mahdoton neulomisvimma kutittelee, mutta vielä on laatikoita purettavana. Itseni tuntien, mikäli jätän laatikoiden purkamisen kesken ne odottelevat purkua vielä ensi vuonnakin. Poika tarvitsisi kuitenkin jo lämmikettä kaulaan, uutta pipoa ja lapasiakin. Samoin tyttö. Itsestä nyt puhumattakaan. Etenkin kun näyttää uhkaavasti siltä, että olen saamassa monen vuoden haaveeni toteen. Reilu viikko täytyy nyt vielä kuitenkin elellä jännityksessä. Siispä menen ja jatkan pahvilaatikoiden parissa.
torstaina, syyskuuta 08, 2011
keskiviikkona, elokuuta 31, 2011
Muutto...
...on ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa. Jotakin on hieman neulottukin, mutta valmiiksi ei paljoakaan. Kuvia olen puolestani ottanut reilulla kädellä pitkin kesää, mutta nyt kamerakin on hukassa laatikoiden syövereissä. Asiaa puolestaan olisi paljonkin, mutta tähän palaan kun saan istua rauhassa järjestyksen keskellä.
Tein muutamia lankahankintoja vielä ennen osoitteenmuutosta ihan piristysmielessä. Olen juuri sellainen äiti, jolle lapset tulevat todennäköisesti huutamaan "Äiti, älä, mua hävettää!". Minä pillitin pitkin muuttopäivää, etenkin viedessäni ja hakiessani lapsia päiväkodista. Hoitotädit ovat olleet ihania ja vanhempi lapsi on saanut kivoja kavereita. En kuitenkaan pystynyt tarjoamaan lapsilleni sitä pysyvyyttä, jota en itsekään saanut ja jota ehkä olisin toivonut. Avoimin mielin kuitenkin tulevaa katsellaan. Tänään käytiin kirjastossa, jossa oli ihanat pienet lehtimalliset korokeistuimet. Pienin oli innoissaan. Huomenna vierailen potentiaalisessa ehdokkaassa työpaikaksi. Tiedä vaikka pian taas muutetaan, mutta josko nyt kuitenkin ensin purkaisimme nämä laatikot.
Ensi kerralla sitten kuvien kera kätten töitä.
Tein muutamia lankahankintoja vielä ennen osoitteenmuutosta ihan piristysmielessä. Olen juuri sellainen äiti, jolle lapset tulevat todennäköisesti huutamaan "Äiti, älä, mua hävettää!". Minä pillitin pitkin muuttopäivää, etenkin viedessäni ja hakiessani lapsia päiväkodista. Hoitotädit ovat olleet ihania ja vanhempi lapsi on saanut kivoja kavereita. En kuitenkaan pystynyt tarjoamaan lapsilleni sitä pysyvyyttä, jota en itsekään saanut ja jota ehkä olisin toivonut. Avoimin mielin kuitenkin tulevaa katsellaan. Tänään käytiin kirjastossa, jossa oli ihanat pienet lehtimalliset korokeistuimet. Pienin oli innoissaan. Huomenna vierailen potentiaalisessa ehdokkaassa työpaikaksi. Tiedä vaikka pian taas muutetaan, mutta josko nyt kuitenkin ensin purkaisimme nämä laatikot.
Ensi kerralla sitten kuvien kera kätten töitä.
maanantaina, elokuuta 08, 2011
Tunnustus
Lankakeijulta sain tunnustuksen. Tämä oli todella mukava ja innostavakin yllätys. En ole ennättänyt päivitellä blogia enkä neuloakaan siinä määrin kuin olisin tahtonut. Kiireen syistä kertoilen teille sitten tuonnempana.
Tunnustukseen kuuluu, että pitää kertoa seuraavat kolme asiaa:
Lempiväri: Mustaa käytän eniten ja pidänkin siitä, mutta onkohan se väri kuitenkaan laisinkaan. Musta kaipaa jotakin väriä rinnalleen ja tämän hetken suosikki on ehkä turkoosi, lila ja harmaa. Pidän oikeastaan kaikista muista väreistä paitsi keltaisesta.
Lempiruoka: Pidän ruuasta ja syön nauttiakseni, joten yhtä lempiruokaa ei ole minulla olemassa. Yksi suuri suosikkini on kuitenkin mieheni valmistama kinkku-aurajuusto-sipulipasta lisuikkeineen kaikkineen.
Minne haluaisin matkustaa: New Yorkiin, Pariisiin, Lontooseen ja Tallinnaan muiden muassa. Nämä matkat tulevat olemaan luksusmatkoja miehen kanssa kaksistaan aikanaan ja todennäköisesti juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Tallinnaan tosin lähdemme koko perheen voimin.
Tunnustus kuuluu tietenkin jakaa myös eteenpäin ja tämän saavat tällä kertaa he, jotka ovat piristäneet pikaisia hetkiäni tietokoneella. Seuraan blogejanne tiiviisti, vaikka en usein ennätäkkään kommentoimaan. Yritän parantaa tapani.
Villaviidakossa törmää kauniisiin käsitöihin elämän makuisesti.
Herkku ja koukku tarjoaa ihania matkakertomuksia herkuttelun lomassa.
Pujoliivin siskosten neuleet ja tarinat koukuttavat.
Villakeränen blogi on myös elämää käsitöiden ympärillä.
Lempiväri: Mustaa käytän eniten ja pidänkin siitä, mutta onkohan se väri kuitenkaan laisinkaan. Musta kaipaa jotakin väriä rinnalleen ja tämän hetken suosikki on ehkä turkoosi, lila ja harmaa. Pidän oikeastaan kaikista muista väreistä paitsi keltaisesta.
Lempiruoka: Pidän ruuasta ja syön nauttiakseni, joten yhtä lempiruokaa ei ole minulla olemassa. Yksi suuri suosikkini on kuitenkin mieheni valmistama kinkku-aurajuusto-sipulipasta lisuikkeineen kaikkineen.
Minne haluaisin matkustaa: New Yorkiin, Pariisiin, Lontooseen ja Tallinnaan muiden muassa. Nämä matkat tulevat olemaan luksusmatkoja miehen kanssa kaksistaan aikanaan ja todennäköisesti juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Tallinnaan tosin lähdemme koko perheen voimin.
Tunnustus kuuluu tietenkin jakaa myös eteenpäin ja tämän saavat tällä kertaa he, jotka ovat piristäneet pikaisia hetkiäni tietokoneella. Seuraan blogejanne tiiviisti, vaikka en usein ennätäkkään kommentoimaan. Yritän parantaa tapani.
Villaviidakossa törmää kauniisiin käsitöihin elämän makuisesti.
Herkku ja koukku tarjoaa ihania matkakertomuksia herkuttelun lomassa.
Pujoliivin siskosten neuleet ja tarinat koukuttavat.
Villakeränen blogi on myös elämää käsitöiden ympärillä.
lauantaina, heinäkuuta 16, 2011
Sininen vai sininen
Uusin projekti kutkuttelee koukeroillaan. Varsinaisesti en pääse vielä työn kimppuun, sillä olen päättänyt neuloa puikoilla olevat bex-sukat loppuun. Tämä vaatii kaiken tahdonvoimani, mutta periksi en anna. Tällä hetkellä pelkään ainoastaan, että lanka ei ihan riitä loppuun saakka ja toista kerää minulla ei ole varastossa. Katsotaan kuinka käy.
Suunnitelmiahan voi aina tehdä tulevan varalle, vaikka ei ihan vielä työhön tarttuisikaan. Arvon minkä langan ottaisin. Aluksi kokeilen Muskatilla, sillä siitä löytyi ihanat värit. Enää täytyy päättää, että valitsenko sinisen vaiko sinisen. Vai tekisinkö molemmista väreistä?
Suunnitelmiahan voi aina tehdä tulevan varalle, vaikka ei ihan vielä työhön tarttuisikaan. Arvon minkä langan ottaisin. Aluksi kokeilen Muskatilla, sillä siitä löytyi ihanat värit. Enää täytyy päättää, että valitsenko sinisen vaiko sinisen. Vai tekisinkö molemmista väreistä?
keskiviikkona, heinäkuuta 06, 2011
Suloisimmat sukat
Ostin hiljattain alennusmyynnistä kirjan Suloisimmat Sukat. Yleensä kannatan alkuperäisteoksia, mutta alennusmyynneissä sitä on kai mieleltään heikompi. Päätin ottaa projektikseni testailla eri malleja, kuluttaa lankaa ja valmistautua hyvissä ajoin loppu vuoden juhlaan.
Ensimmäisenä puikoille pääsi malli angee, jossa varressa ja jalkaterän päällä on väljää palmikkoa. Mallikerta oli helppo muistaa ja sukat neuloutuivat ohuesta langasta huolimatta melko vauhdilla. Tässä kohtaa lainaan Johnny Deppin kommenttia elokuvasta Pieni suklaapuoti: Malli oli hyvä, mutta ei lempimallini.
Ensimmäisenä puikoille pääsi malli angee, jossa varressa ja jalkaterän päällä on väljää palmikkoa. Mallikerta oli helppo muistaa ja sukat neuloutuivat ohuesta langasta huolimatta melko vauhdilla. Tässä kohtaa lainaan Johnny Deppin kommenttia elokuvasta Pieni suklaapuoti: Malli oli hyvä, mutta ei lempimallini.
Malli: angee, Cookie A., Suloisimmat sukat
Lanka: Austermann, Step
Puikot: 2,5 mm
Kulutus: 74 g
Lanka: Austermann, Step
Puikot: 2,5 mm
Kulutus: 74 g
Langaksi valitsin varastoista vanhaa tuttua ja hyväksikin todettua Step-sukkalankaa. Keltainen sävytys sopi mielestäni hyvin näihin sukkiin ja henkilölle kenelle sukat ovat todennäköisesti menossa.
Heti ensimmäisten sukkien valmisttua siirryin seuraavaan pariin. Vuorossa on malli bex. Tässä pääsee sanonta "hitaasti, mutta varmasti" todelliseen merkitykseensä. Todellakin valmista syntyy, mutta mitään en ole neulonut ikinä näin hitaasti vaikka mielestäni pidän puikoista kiinni melkein koko ajan. Onneksi en aloittanut näitä 23. joulukuuta vaan nyt. Sinnikkäästi aion saada työn etenemään loppuun saakka. Aluksi en ollut ihan varma sopiiko sinisävyinen Step-lanka palmikkokuvioon, mutta työn edetessä värikin alkaa istumaan paremmin. Lankaa en ainakaan tässä vaiheessa enää vaihda.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)