Mennyt viikonloppu oli kaunis ja tapahtumarikas. Aivan joskus pistää ihmetyttämään kuinka kauniita asioita ympärillä onkaan, kunhan huomaa pysähtyä katsomaan. Todellisuudessa aina ei ihan ehdi pysähtyä, mutta jos on nopea saa kuvan ja voi katsella tarkemmin vaikka kotona. Tästä olkoon todistusaineistona Kannuksen kaunis liikenneympyrä. Tämä sietäisi saada vaikka jonkinlaisen palkinnon. Syysauringonpaisteessa suloisuudessaan lähes pysäyttävä.
Perheen voimin nautittiin viikonloppuna ulkoilusta, hyvästä seurasta ja maittavista eväistä. Ohjelmassa oli niin kaverisynttäreitä kuin ystäväperheen tapaaminenkin. Lauantaipäivä oli kaunis aamusta iltaan.
Sunnuntai olikin sitten sitäkin utuisempi. Koko päivänä ei pirttiin paljoa valoa ulkoa kajastanut, mutta viime viikolla alkanut nurkkien hämmentäminen sai jatkua hyvällä mielin märästä ulkoilmasta johtuen. On hämmentävää kuinka helposti kaikenlaisia pikku kasoja kertyy sinne sun tänne. Ja kuinka paljon näiden kasojen kätköstä löytyykään käsityötarvikkeita, hukassa olevia ohjeita, puuttuvia puikkoja ja lankakeriäkin. Siivoaminen onkin aika inspiroivaa, olen jo päättänyt mitä seuraavaksi neulon. Joskopa saisin ensin kuitenkin pääteltyä nämä tässä vaiheessa löytämäni valmiit, mutta vain päättelemättömät työt.
Järjestelyn lomassa valmistui jotain jo kauan suunnitteilla olluttakin. Muutama vuosi sitten ostin kankaan olohuoneen taulua ajatellen. Mies kasasi kehikon taululle ja minä nidoin kankaan kehikkoon. Kankaan taakse on piilotettu akustiikkalevyjä, jotta korkean huonekorkeuden aiheuttamaa kaikua saataisiin vähän vaimennettua.
Tästä sitä on hyvä aloittaa ajatusten suuntaaminen jouluun. Minä olin pari viikkoa sitten viikon työreissussa ja tyttö oppi sinä aikana lukemaan. Ensimmäinen tärkeä kirjoitustehtävä on suoritettu. Veljensä puolesta tyttö kirjoitti myös oman kirjeen joulupukille. Tässä kirjeessa on kaksi kohtaa, kun hänen oma paperi on ääriään myöten täynnä. Antoi kuulemma joulupukille vähän vaihtoehtoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti