keskiviikkona, helmikuuta 22, 2017

Paluu

Kevättä, neulontaa, ulkoilua... Töitä.

Minä en kertakaikkiaan ole ikinä ollut kevätihminen, mutta mistä kummasta kumpuaa nyt tämä kaihoisa ikkunan katselu ja silmissä kiiltävä kaipuu keväthangille. Sinne olisi päästävä. Mutta ensin on tehtävä työt ja niin mukavia kuin ne tällä hetkellä ovatkin, ei minulla ole ollut aikaa mihinkään muuhun. Tähän on tehtävä parannus.




Neulontaa. Viittaan edelliseen, mutta kaiken henkisen ja fyysisenkin jaksamisen uhalla kaivoin pusseja ja aloitin tikuttelun, hiljalleen vaikka rivi kerrallaan. Islannista ostamani langat ovat huudelleen pusseista ja minä olen kiristellyt solmuja pussien suulla. Tähänkin on tehtävä parannus, tarviihan tytär villapaidan. Poikakin kävi kaihoisasti kysymässä, että mitä hänelle voisin neuloa.




Lukenut sentään olen, siinä rajamailla töiden ja silmien sulkeutumisen välillä. Tämä on ainoa asia missä olen pystynyt uppoutumaan täysin toiseen maailmaan, irrottautumaan kaikista listalla olevista tehtävistä, joihin ei kertakaikkiaan ole aika riittänyt vaikka kuinka olen tehnyt. Välillä ihan rivi illassa, välillä vähän enemmän.

Victoria Hislopin Paluu oli jälleen teos, josta jäi niin ihanat jälkitunnelmat. Tykkään Hislopin tyylistä kirjoittaa romaania oikeista paikoista historiaa mukaillen. Hienoisena romantikkona tässä kirjassa jäi kuitenkin kaihertamaan, että olisin halunnut tietää mitä jatkossa tapahtui tarinan sisällöllisesti. Hislopin aikaisemmissa kirjoissa oli muistaakseni vähän samanlainen töksähtävä loppu, mutta ei se ole vähentänyt kirjojen erinomaisuutta. Jos haluat tutustua kirjaan enemmän esim. Ulla on blogissaan avannut tapahtumia. Havenasta voi myös tarkastella tapahtumia. Tämä kirjaluotsi Havena on minullekin ihan uusi tuttavuus, vaikuttaa lupaavalta uusien kirjojen metsästyksessä.





Uusien kirjojen, joiden ei siis tarvi olla uutuuksia vaan minulle lukemattomia, löytäminen on haastavaa. Vaikka kirjasto on pullollaan toinen toistaan mielenkiintoisemman oloisia kirjoja, kuinka sieltä seasta löytää ne parhaat. Suositukset ovat toki yksi vaihtoehto, mutta suosituskin on aina jonkun henkilökohtainen mielipide teoksesta sillä hetkellä. Paikallinen kirjastomme oli keksinyt oivan menetelmän saattaa kirjat ja lukijat yhteen. Ystävänpäivää ennen oli paketoituna kirjoja ja ne oli määritelty yhdellä sanalla. Nappasin kirjat sekä itselle että miehelle, kaunosieluiselle ja hevarille. Hevariin upposi täysin, omani kanssa vielä pinnistelen. Aika hyvä onnistumisprosentti kuitenkin.

Ja sitten taas tuulta päin, lounas on syöty ja blogiteksti päivitetty. Työt kutsuu. Tarkentaakseni kuitenkin kerron, että teen juuri sitä mitä nyt olen halunnutkin tehdä. Muistutuksena kuitenkin sanottakoon itselle vielä, että nämä muutkin asiat ovat tärkeitä.

Mukavia kevätpäiviä!

Ei kommentteja: