12 matkaa vuodessa, Islanti ja vuorenhuippu

Haaveeni tälle vuodelle on tehdä 12 matkaa, uusiin tai vanhoihin paikkoihin, kunhan koen jotakin uutta. Huhtikuussa matkustimme miehen kanssa Islantiin ja uutta ei tarvinnut etsiä, sydämeni jäi sille tielle.

Eräänä pimeänä alkuvuoden iltana tämä Islannin matka alkoi toteutumaan, matkat varattiin ja pian jo suunniteltiin kohteita missä haluamme käydä. Nähtävää ja koettavaa olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta matkan tarkoituksena oli myös levätä. Merkkailimme karttaan paikkoja, joita haluaisimme nähdä, ja päätimme reissussa sitten lähteä aina kulkemaan silloin milloin huvitti sopivaan kohteeseen kelin ja mielen mukaan. Tämä todettiin erittäin toimivaksi ja rentouttavaksi tavaksi ainakin Islannissa, siellä kun sää saattaa muuttua nopeastikin. Yksi tämän vuoden kirjoista oli Mondo, Islanti. Aika kiva opus luettavaksi ja taustojen selvittelyksi.

Matkaanhan täytyy varautua oikein varustein. Itselleni neuloin aikaisemmin keväällä islantilaisneuleen ja miehelle halusin tehdä myös oman. Sairastuin pahimmoilleen ennen matkaa ja lääkkeiden vaikutuksen vahvistuessa minun neuletahti kiihtyi ja sain kuin sainkin paidan valmiiksi, paita ehti muutaman tunnin jopa levätä kostutettuna ennen matkalle lähtöä. Loput kuivateltiin rauhassa Islannissa.

Malli: Strýta, Vuorenhuippu kirjasta Islantilaisia neuleita
Lanka: Álofosslopi
Kulutus: 818 g
Puikot: 4,5 ja 6 mm Knit Picksit

Paita on neulottu aidoista islantilaisista langoista. Minä pidän lankojen rouheasta olemuksesta sekä neulottavuudesta. Todistettavasti muutama kerä kotiutui tältäkin matkalta. (Mies ihmetteli lähtiessä miksi olemme menossa kahdella matkalaukulla. Eihän hän voinut tietää, että hänen laukkunsa oli tulossa takaisin lähes täynnä lankoja.)

Islannissa suosittelen ehdottomasti vuokraamaan auton mikäli mielii enemmän liikkua. Me vuokrasimme omamme suoraan kentältä ja huruuttelimme hotellille. Majoituimme hotelli Odinsvessa Reykjavikin keskustassa, johon oli helppo kulkea autolla ja josta oli lyhyt etäisyys keskustaan. Saimme aluksi huoneen ravintolan yläkerrasta toisesta kerroksesta, mutta yläkerran huone oli vapaana ja saimme vaihdettua sinne. Maisema oli täydellinen ja huone viihtyisä. 

Näkymät hotellihuoneen ikkunoista.

Itse Reykjavik oli kodikas ja keskusta-alue tuli tutuksi helposti kävellen. Koko kaupunki oli täynnä mahtavia pieniä yksityiskohtia. Ja ihmiset olivat kaikkialla niin hyväntuulisia. Olisin voinut seisoa jossakin risteyksessä vaikka kuinka kauan tuulen tuiverrettavana ja nauttia vain tunnelmasta.

Jotain neulottua

Monet patsaat oli viimeistelty kaulaliinoilla.

Idyllinen järvi Reykjavikin keskustassa.

Viikinkimuistomerkki Reykjavikissa.

Näkymä Hallgrímskirkjan tornista keskustaan.

Yksi monista patsaista Reykjavikissa.

Ihmeellisintä matkan päällä autolla ajeleskellessa oli se, että maisema saattoi vaihtua kuin silmänräpäyksessä toisenlaiseksi. Tätä on hankala kuvailla ja kuvat eivät kerro kuin puoli totuutta. Kaunista kaikkinensa.

Kiersimme tietenkin yhden kuuluisimmista nähtävyyksistä, kultaisen kierroksen. Kierros on kohtuullisen lyhyt noin 300 km ja siellä jo pääsee näkemään Islannin luonnon ihmeellisyyksiä. Þingvellir on historiallisesti kuuluisa Islannin parlamentin kokoontumispaikka. Lisäksi paikka sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen erkaantumiskohdassa.

Haukadalurissa näkee kuuman lähteen, jonka mukaan kaikki kuumat lähteet ovat saaneet nimensä, Geysirin. Se ei ole kovin aktiivinen, mutta Strokkur pitää turistit tyytyväisenä. Kyllä luonto on ihmeellinen.

Strokkur purkautumassa.

Kauniita kuumia lähteitä.

Gullfoss oli todella vaikuttava kahdesta putouksesta muodostuva vesiputous.

Yhtenä päivänä kiersimme saaren eteläreunan. Matkaa päivälle kertyi 800 km, mikä otti koko päivän, mutta oli sen arvoinenkin. Matkan varrella oli useampia paikkoja joita olisimme halunneet käydä, mutta halusimme myös pysähtyä rauhassa niissä paikoissa, joihin pysähdyimme. Jätimme jotakin siis myös ensi kertaan.

Matkalla oli vesiputouksia.

Seljalandsfoss. Putouksen taakse pääsisi kiertämään. Tällä kertaa kaikki oli jääriitteessä. Kuin satumaa.

Skógafoss
Mondossa mainittiin, että tämä paikka pysäyttää.
Se on totta.

Todistettavasti olin siellä.
Mitähän on sateenkaaren päässä?

Portti Islantiin.

Jäälaguuni.

Meren puolelle paenneet jääkokkareet mustalla hiekalla.

Ja maisemia matkan varrelta.

Ajoimme melkoisen myräkän edellä auringonpaisteessa. 

Meidän maantiekiitäjähän se sieltä kurkkaa. Pääteillä pääsee hyvin kulkemaan perusautolla ja kaupungin kapeilla kujilla pieni auto on plussaa. Sisämaahan tarvittaisiin järeämpi menopeli.

Tämä matka oli mahtava. Mihinkään muualle ei ole jäänyt niin suurta kaipuuta kuin Islantiin.