Menneenä viikonloppuna touhusimme perheen voimin kaikenlaista pientä, mikä mukavalta tuntui. Nämä kotiviikonloput alkavat keittiöstä ja päättyvätkin sinne. Siinä välissä tehdään sitten mielen mukaan muita juttuja.
Keittiössä puuhailujen keskellä päätin kokeilla pitkään suunnitelmissa ollutta mustikkapiirakkaa Kinuskikissan mukaan. Yleensä pidän ihan perinteisestä mustikkapiirakasta, mutta eihän sitä tiedä senkään paremmuutta ellei kokeile jotakin muuta.
Toteutin piirakan muuten ihan Kinuskikissan kirjan ohjeen mukaisesti (pohja hivenen suurempi kuin tässä ohjeessa), mutta vaihdoin vehnäjauhot tattari- ja kaurajauhoihin. Laitoin myös kirjan ohjeen mukaisesti valkosuklaakoristelun piirakan päälle.
Piirakka oli herkullinen. Itse olen vain niin surkea makeiden syöjä, että tätä kykenin syömään vain pienen palaisen. Omaan makuuni perinteinen mustikkapiirakka vie voiton, perhe piti tästä todella paljon. Parasta piirakassa oli pohja. Sitä kokeilen uudelleen.
Sunnuntaiaamuna lukaisin loppuun jo viime vuonna lukulistalla olleen Pauliina Rauhalan Taivaslaulun. Olen tyytyväinen, että sain kirjan luettua loppuun ja pääsen seuraavan opuksen kimppuun. Koin tämän kauhean raskaaksi teokseksi. Toki on hyvä käsitellä elämää raadollisemmastakin näkökulmasta, mutta oman elämän hektisyyden keskellä haen lukemiselta irtiottoa arjesta. Tämän teoksen myötä jollakin tasolla painauduin vain pahemmin arjen syövereihin. Toisaalta ajatus omassa elämässä hyvin olevista asioista nosti myös päätään.
Kirjasta oli jonkinlaisia ennakkokäsityksiä, koska onhan se saanut paljon julkisuutta ja kirjan lukeneilla on ollut hyvin paljon toisistaan eriäviä mielipiteitä. Siinä mielessä kirja on erittäin onnistunut, se on herättänyt kovasti mielipiteitä. Kirja kertoo nuoresta parista, heidän sitoutumisestaan toisiinsa ja siihen mihin uskoo. Se on tarina rakkaudesta, välittämisestä, yhteen hiileen puhaltamisesta, väsymisestä ja ehkä oikein elämisestä. Mielestäni se oli myös tarina hirvittävästä kapeakatseisuudesta, niin uskoon liittyvästä kuin siitä riippumattomastakin näkökulmasta.
Kunpa auttavan käden tarjoaminen olisi enemmän sääntö kuin poikkeus.
Kirjan kansien sulkeuduttua kädet siirtyivät neulepuikoille. Yksi projekti valmistui. Ihan itsenikin yllätin ja päättelin langanpätkätkin ihan viimeistä myöten. Kastelin ja levitin. Nyt odotellaan vain, että neulos kuivuu ja pääsee näytille. Eilen illalla aloitin uuden projektin. Odotan ihan innolla, että ennätän taas tähän tarttua.
Katsotaanpas mitä alkanut viikko tuo tullessaan. Ainakin ensimmäinen vuoden kahdestatoista matkasta on suunnitteilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti