Tähän on uskottava päivänä, joka alkoi mahdollisimman huonosti ja päättyy käsittämättömän hyvin. Aamulla en ollut varma, riittääkö edes viikonloppu palauttamaan kadoksissa olevia voimiani. Ja kuin salaman iskusta, muutaman hyvän hetken ja hymyn saattelemana olen jälleen elämäni voimissa. Jopa kahdentoista tunnin työpäivän jälkeen.
Näinpä päätin istahtaa sohvalle ja aloittaa tämän vuoden päivitykset tv:n katselun ja neulomisen sijaan. Osaksi säästelen varmaan viimeisiä jaksoja huippuhauskaksi arjen vastapainoksi havaitsemasta sarjasta tai saatan vältellä viittä vaille valmiin paidan viimeisiä kierroksia päättelysyistä. Mutta aloitettava se on tämä päivittelykin tänä vuonna.
Tämän vuoden suunnittelin toteuttavani viime vuoden malliin neuloen, virkaten, lukien ja urheillen. Pian edellisen postauksen jälkeen keksin kuin keksinkin jotakin uutta tälle vuodelle (ideaan törmäsin jossakin netin syövereissä, että en ihan täyttä kunniaa itselleni voi ottaa) ja tavoitteena on tehdä kaksitoista matkaa kuluvan vuoden aikana. Matka voi olla lähelle tai kauas. Paikka voi olla vaikka vanha tuttu. Pääasia on, että siihen sisältyy jotakin uutta. Esimerkiksi uusi vierailukohde, vaikka lankakauppa (piilottelen virnistystäni tässä kohtaa). Ja tästä innostuneena kalenterissa on monenlaisia merkintöjä jo ylhäällä. Toisaalta tämän innoittamana saatan saada matkapäivityksiäkin tehtyä, ne kun ovat jääneet kaiken muun jalkoihin viime vuodet suurista suunnitelmista huolimatta.
Mutta tämän vuoden aikaansaannoksiin...
Joulukääreistä sain jälleen hyvän kirjan: Jojo Moyes, Ole niin kiltti, älä rakasta häntä. Tämä sai kunnian aloittaa vuoden kirjojen osalta. Kirjailija oli minulle uusi tuttavuus ja kun huomasin hänellä olevan muitakin kirjoja, joudun kyllä niihin tarttumaan pikimmiten. Pidin paljon hänen kirjoitustyylistään ja kerrontataidostaan. Yleensä en pidä monitasoisesta kerronnasta, mutta ehkä se onkin vain ollut kirjailijasta kiinni. Tässä kirjassa ei joutunut vaihdoskohdissa tavaamaan tarinaa taaksepäin saadakseen kiinni aikaisemmasta vaan henkilöt ja kerronta soljui painollaan. Kirjaa oli vain luettava eteenpäin ja viimeisillä sivuilla harmitti hirveästi, että se oli lähestymässä loppuaan. Tarina oli tavallaan rakkaustarina, mutta siihen sisältyi paljon muutakin. Mari A on blogissaan kuvannut kirjan mielestäni hyvin. Olen hänen kanssaan samaa mieltä kirjan nimestä, käännös ei ehkä ole täysin onnistunut. Mutta nimi ei kyennyt heikentämään lukukokemusta.
Ei täällä ole kuitenkaan pelkästään luettu. Tyttärelleni neuloin jo monta vuotta sitten alla olevan kypärämyssyn. Hän edelleen pitää siitä ja venyttää myssyn päähänsä harva se aamu (meidän koululainen, aika kuluu niin äkkiä). Olen luvannut neuloa uuden, mutta tämä on kuulemma vielä hyvä.
Myssyn nähtyään siskoni pyysi lapsilleen samanlaisia myssyjä. Toisella tytöistä, kummitytöllämme, on pian syntymäpäivät ja hän sai paketissaan oman myssynsä.
Malli: Kypärämyssy, kirjasta Myssystä sukkiin.
Lanka: Novita Nalle, kahdessa värissä
Kulutus: 82 g
Puikot: Vihon viimeiset 3,5 mm puikot, jotka sattui löytymään kovan penkomisen jäljiltä. Seuraavan kerran sopivan kaupan osuessa kohdalle ostan monta lisäkaapelia ja -kärkiä.
Kypärämyssy on aika kiva neuloa. Mallissa tapahtuu vähän väliä muutoksia ja tuntuu näin edistyvän vauhdilla. Tupsut eivät vain ole minun lempipuuhaani. Tein tämän tupsun ystävän luona hänen neulaansa lainaten ja neulakaan ei kestänyt menossa mukana vaan taipui tässä tahtojen taistelussa. Sievä myssy kuitenkin tupsuineen kaikkineen ja mikä parasta lahjan saaja oli onnellinen.
Ehdottomasti parasta kypärämyssyssä on sen lisäksi, että se suojaa myös kaulan, se että se kasvaa lapsen kasvaessa mukana. Ainaoikea neulepinta yrittää ihan selvästi nostaa kurssiaan puikoillani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti