Taivasten vanki

Takassa on tuli. Seuraava kirja on köllöttelyä vaille valmis, mutta ensin tahdon päästää tämän kirjan vapauteen.

Ystävänpäiväviikonloppuna sain yllättävän paljon viettää aikaa kirjan kanssa. Joko tästä syystä tai kirjan omasta vetovoimasta johtuen sivut kääntyivät kiihtyvään tahtiin. Viime yönä en voinut enää sulkea silmiäni ennen kuin sain kirjan päätökseen.

Carlos Ruiz Zafón, Taivasten vanki. Lukukokemus, joka nosti täydellisesti pintaan sen tunteen, jonka vuoksi otan huononkin kirjan jälkeen aina uuden kirjan käteeni. Nautinto. Tavoittelemisen arvoinen tunne. 

Tällä hetkellä olen onnellinen, että en ole törmännyt tähän kirjailijaan aikaisemmin. Minulla on vielä sarjan muut kirjat lukematta. Kirjat voi kirjailijan mukaan lukea haluamassaan järjestyksessa. Toki jokainen sitten omaa oman  mielipiteensä mikä lukujärjestyksen olisi täytynyt olla. Minusta ajatus on kuitenkin mukava. Tapahtumissa on aina monta näkökantaa, tapahtumaa ja tarinaakin. Taivasten vangista mikäli haluat tietää enemmän mm. Kirjakolo-blogissa on avattu teosta hyvin.

Viikonloppuna ehdittiin nautiskella lukemisen lomassa myös hyvistä eväistä, lauantai taisi mennä lähes Kinuskikissa-teemalla. 

Hyydytetty Katkarapukakku oli mielestäni todella hyvää ja parani vain yön yli muhittuaan. Ensi kerralla ehkä kokeilen savukalan lisäämistä tuomaan hieman suolaisuutta.

Viime aikoina useassa paikassa vastaan tullut Smoothie-kakku ei puolestaan saanut minun makunystyröitä heräämään. Makumieltymykseni makean suhteen tosin onkin astetta haasteellisempi. Perhe kyllä kakusta tykkäsi. Tein kakun lähes ohjeen mukaisesti, mansikoiden määrä jäi hivenen alle ohjeen suosituksen ja siitä syystä väri jäi myös hailakaksi. Mutta aina on hyvä kokeilla uusia ohjeita.

Nyt kuitenkin kirja kutsuu. Katkarapukakkuakin olisi vielä pala maisteltavaksi.