Juhannuksen alla innostuin kaivamaan ompelukoneen esiin todella pitkän tauon jälkeen. Löysin kätköistäni erilaisia kankaita (ja viime muuttoja muistellessani voin kertoa, että niitä on kasapäin vielä löytymättä). Piirsin kaavoja ja aloin surruuttaa. Nyt ihmettelen vain kuinka olen kyennyt pitämään näin pitkän ompelutauon. Lasten vaatikaapit huutavat onneksi täytettä. Tämä on kaikessa hyödyllisyydessään niin mukavaa puuhaa.
Etsiskellessäni sopivia malleja omista kirjoista ja lehdistä muistin myös kirjat, jotka olen vielä jättänyt hankkimatta. Pikainen visiitti kirjaston sivuilla paljasti, että suuri osa etsimistäni kirjoista oli lainattavissa. Niinpä kannoin selkä vääränä kaikenlaisia opuksia juhannuksen ratoksi.
Yksi näistä kirjoista on Kirsi Etulan ja Sunna Valkeapää-Ikolan Mekkotehdas. (Näyttävät pitävän myös blogia.) Tyttö on valikoinut kirjasta mieleisensä, äiti aloitti työt mieleisestään. Kätköissä on odottanut mielestäni ihastuttava Pöllö-kangas ja valikoin tälle parhaaksi sopivaksi malliksi Orelman. Aika nopea ommeltava ja kankaan kuvioille on riittävästi mekossa tilaa.
Ompelin isoimman koon mukaan mekon tytölleni ja laitoin koristukseksi nappeja ohjeen mukaisesti kaula-aukolle. Eräs pienempi tyttö tulee saamaan toisen mekon lahjaksi myöhemmin kesällä. Siihen ajattelin virkkailla mahdollisesti vielä koristeeksi pieniä kukkia. Taskut jätin mekkoihin vielä tekemättä. Saattavat olla liikaa näin kuviollisessa kankaassa. Pilkkukangas kuitenkin edelleen odottaa ompeluaan mikäli tulen muuttamaan mieleni.
Lasten kuvaaminen on vain hupaisaa hommaa. Mikäli yrittää ottaa kuvaa pelkästä mekosta, pää täytyy saada välttämättä mukaan. Mikäli yrität kuvata mekkoa edestä, pyöritään kuin väkkyrä. Ja koko ajan tyttö on liikkeessä. Niinpä kuvia tuli otettua melkoisen monta, muutama on ehkä vähemmän tärähtänyt.
Ompelemisiin!
1 kommentti:
Hauskoja mekkoja ja tyttäresi selvästi tykkää omastaan! =)
Lähetä kommentti