Keskikesän juhlan kunniaksi olen käyttänyt hivenen lankaa. Kasvihuoneessa. Viime päivien suurin huoli kasvien suhteen on ollut, että ne pysyvät riittävän lämpimänä. Alkuviikosta kun maa oli valkoinen ja tuuli vihmoi ytimiä myöten. Mutta kasvit voivat hyvin. Ovat paistatelleen kynttilänvalossa ja kurkkujen lehdet kasvavat melkoista vauhtia ja kaipaavat jo kiikkumaan. Yritin löytää jotakin lankaa kurkkujen tueksi, mutta ainoa mitä löysin oli 7-veljestä sukkalanka. Mutta kurkut tuskin valittavat.
Muiden kesäaskareiden lomassa olen lukenut. Tämän kertainen kirja, Nina Banerjee-Louhijan Värikierre, tarttui käteeni kirjaston uutuuksien hyllystä aikaisempia lainoja palautellessani. Kirja vaikutti lupaavalta, mutta osoittautui melkoiseksi pettymykseksi. Kirjan sivut tuntuivat junnaavan paikallaan, vaikka kirjassa ei ollut edes kovin paljoa sivuja kaikenkaikkiaan. Itse tarinan idea oli sinänsä hyvä, mutta tarina ei vain ottanut tuulta purjeisiin. Pidän ehkä suorempiviivaisesta kirjoitustyylistä mikä osaltaan saattoi latistaa lukukokemusta. Mutta paljon kun lukee, kohdalle ei voi sattua ainoastaan täydellisiä lukukokemuksia.
Juhannuksen tiimellyksessä olen istunut ompelukoneen äärellä useita tunteja. Tämä taitaa olla ensimmäinen juhannus ihan perheen kesken kotona ja toisaalta onkin ollut mukava vain olla ja puuhastella mitä on sattunut huvittamaan. Näinpä nyt on leikattuna liuta hamekankaita. Yksi mekko on jo silittämistä vaille valmiina odottamassa kuvausta.
Tytär halusi kuitenkin kuvattavan vielä edellisessä postauksessa esitellyn paidan. Paita on ollut kovalla käytöllä. Vielä kun vain ilmat lämpenisivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti