perjantaina, kesäkuuta 27, 2014

Huppari pienen pojan mieleen

Tytölle kun aloin ompelemaan mekkoa, poika kysyi heti mitä hänelle ompelisin. Ajattelin aloittaa hupparista. Pojan hupparit alkavat laidasta lukien käymään liian pieniksi ja nämä tuntuvat olevan pikku miehen lempivaatteita näin kesällä. Liika lämpö kun ei ole päässyt haittaamaan ja huppari on helppo vain vetaista päälle lämmikkeeksi.

Kaivoin kaapista viime kesänä Ottobresta hamstraamaani ohuehkoa college kangasta. Ostin hieman kangasta sekä resoria toisessa värissä. Pojalle annoin vaihtoehdoksi liskon tai pöllön kuvan aplikointia varten ja lisko miellytti häntä enemmän. Sitten ryhdyin hommiin.




Malli: Dinosaur huppari, Ottobre kesä 3/2014 malli 22 (dinosauruksen kuva vaihdettu liskoon)
Kangas: Ohut college
Koko: 116 cm


Huppari oli helppo ommella. Pidin kaavassa hupun osuudesta, eteen ei tule laisinkaan saumaa. En mittoillut mitään sen enempiä etukäteen ja hupparista tuli sopivan istuva. Voisin ommella toisenkin samalla kaavalla. Edellisestä aplikoinnista on kyllä hurjan pitkä aika, mutta ihan liskoltahan tuo näyttää. Poika on onnellinen ja se on tärkeintä.




Kuvattava pysyy kohtuullisen hyvin paikallaan juuri ennen nukkumaanmenoa. Paita on hivenen reilu, mutta kyllä poika sen pian täyttää kasvaessaan.

Ja en voinut vastustaa laittamasta tätä kuvaa...




Ei haittaa vaikka lunta tulisi tälläkin viikolla. Olen valmis vaikka jo talveen. Eilen illalla kannoimme liiterin täyteen puita. Aivan voin jo melkein haistaa juuri paistetut karjalanpiirakat ja muut herkut nenässäni. 

Odotan tulevaa talvea toisaalta jopa innoissani. Olen päässäni kääntänyt tappion voitokseni. En ole tällä hetkellä töissä täysiaikaisesti ns. taloudellisista syistä. Vielä olen onneksi saanut säilyttää kuitenkin työpaikkani. Nyt minulla on silloin tällöin aikaa pysähtyä, tehdä kotihommat sinä aikana kun muu perhe ei ole paikalla ja yhteinen aika voidaan käyttää sitten yhteisiin asioihin. Lisäksi tyttö lähtee syksyllä kouluun ja voin olla enemmän läsnä hänen uudessa elämänvaiheessaan. Ja hänen koulussaoloajallaan, niinä päivinä kun en ole töissä, voin lämmittää leivinuunin ja leipoa. Muistan edelleen päivät jolloin äiti oli ollut kotona koulupäiväni aikana ja kotiin tullessa ovella jo haistoin tuoreen pullan. 

Ei kommentteja: