Meillä on siirrytty lomatunnelmaan ja ei jakseta stressata mistään.
Ulkona on niin ihanan jouluinen valkoinen maisema, pulkkamäet ja kinokset. Sen puolesta olemme valmiita jouluun.
Siivoukset ovat suloisesti kesken ja leipomukset puolitiessä, mutta tänä vuonna olen jostakin syystä tyynen rauhallinen niidenkin suhteen.
Kaupasta olen ostanut uusia tuttavuuksia ja kokeilen mielenkiinnolla mitä niistä saa aikaan.
Ensimmäisenä kokeiltavien listalta käyttöön pääsi Persmoni tai toisilta nimiltään Sharon tai Kaki. Rakkaalla lapsella on niin monta nimeä? Mutta tämä makea hedelmä tarjosi maustamattoman jogurtin kanssa ihanan aamupalan. Toiseen mokomaan onvielä ainekset valmiina onneksi.
Neuleitakin on putkahdellut puikoilta. Minulla on onni kuulua väittelevien miesten ryhmään. Toiset väittellysukat löysivät kotinsa ja kolmannet neuloin jo valmiiksi, uskon niille löytyvän kohtuu pian käyttöä. Sukissa kulkee ilmakuuro sujuvasti koristamassa sukkaa.
Malli: Oma, Ilmakuuro
Lanka: Novita, 7-veljestä
Puikot: 3,5 mm bambut
Koot: 43 ja reilu 41
Kulutus: 116 ja 114 g
Sukat neuloin aika perussukkamallilla vahvistetulla kantapäällä. Sukkien jujuna kulkee kuvio.
Tänään laskettiin lasten kanssa pulkkamäkeä, koristeltiin kuusi ja herkuteltiin. Päiväuniaikaan laitoin takkaan tulet, pötkähdin lattialle ja luin yhden kesken olevista kirjoista loppuun.
Sarah Blake tarjosi kirjassaan Jos saat tämän kirjeen, mielenkiintoisen näkökulman toiseen maailmansotaan. Eräs reportteri kulkee ja kertoo totuuksia ihmisten elämistä ja tapahtumista. Hän tutustuu matkallaan juutalaisiin ja kuulee heidän tarinoitaan, näkee karuja kohtaloita ja auttaa. Toisaalla lääkäri lähtee kotoaan, auttaakseen tai toisaalta pakoon menneisyyttään.
Näkökulma kirjassa oli eri kuin aiemmin lukemissani. Olen jostakin syystä aina kiinnostunut näistä juuri toiseen maailmansotaan liittyvistä hivenen romantisoiduista kirjoista. Niitä ehkä on määrällisestikin aika paljon ja niihin on helppo varmasti kehittää jos minkälaisia kohtaloita ja juonenkäänteitä. Tämä kirja tarjosi mielenkiintoisia hetkiä, mutta ajoittain ajatukseen tarttuminen vaati toistoja. Ehkä pienissä pätkissä lukeminen teki tehtävänsä tai se oli seuraus. Joka tapauksessa kirjassa kesti tovi. En silti moittisi sitä huonoksi, siinä oli todellakin hetkensä. Lopulta aika surullinen. Mutta sitähän se on, kaikki katoaa aikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti