Lasten kekkereissä

Lapset täyttivät vuosia hiljattain.  Niin kauan kuin on mahdollista järjestän heille yhteiset syntymäpäiväjuhlat, sillä heidän syntymäpäiviensä välillä on ainoastaan viikko väliä. Kuten aina aikaisemmin, kysyin lapsilta minkälaiset kakut he haluavat syntymäpäivilleen. Olenhan aina leiponut molemmille kuitenkin omat kakut. Toiveena oli auto ja myyrä kakut. Näitä tietysti suunnittelinkin.

Tänä vuonna jouduin kuitenkin myöntämään oman vajavaisuuteni syntymäpäivien järjestelyjen suhteen. Saimme kutsun ystäviemme häihin ja lasten syntymäpäivät olivat suunniteltuna samalle viikonlopulle. Jouduin myymään lapsille uuden, vähemmän aikaa vaativan, kakkuidean ja toteutan nämä heidän toivomansa kakut jossakin toisessa yhteydessä. 

Kakun aseman ajoi tänä vuonna kakkutikkarit. Paistoin kakkutaikinan eilen illalla ja aamulla ajattelin jatkaa valmisteluita. Illalla tämä luomus vaikutti hieman epäilyttävältä ja päätin aamulla heti ensi töikseni leipoa uuden pohjan. Näin teinkin ja sen jälkeen tarkastelin tätä edellisen illan pohjaa. No, se ei vaikuttanutkaan niin huonolta ja siitä aloin tikkareita pyörittelemään. Ja nehän onnistuivatkin. Näinpä toisesta pohjasta muotoutui sitten kääretorttu. Miehen toiveesta tein eilen myös juustokakun, joka omasta päästä summanmutikassa väsättynä onnistui varsin hyvin. Omasta toiveestani valmistettiin vielä lämpimiä leipiä. (Lapset katsoivat hieman epäilevin ilmein ilmoittaessani ensimmäiseksi tarjolla olevan leipiä. Suurin osa lapsista kuitenkin kiltisti leivät söivät ja hyvinpä makeat upposivat vielä sen jälkeenkin.)

Kakkutikkarin ohjetta muokkasin sen verran, että kaakaon määrää pienensin huomattavasti. Arvasin näiden olevan joka tapauksessa melkoisen äkkimakeita, kuten olivatkin. Vehnäjauhoja olisi mielestäni puolestaan saanut olla sitten hieman enemmän. Mutta appelsiini tuorejuusto maistui kakussa mahtavasti (Olen aina miettinyt mihin ihmeeseen tätä tuorejuustoa voi käyttää. Selvisi sekin.) Valmistaminen oli helppoa, mukavaa ja nopeaakin. Pallukoiden kannattaa antaa olla kohtuullisen kauan jääkaapissa, ne lämmitessään meinaavat mennä tikusta läpi.

Nyt sitten kaikkea, paitsi näitä kakkutikkareita, on jäljellä aivan mahdottoman paljon. Pojat työpailla tulevat todennäköisesti olemaan onnellisia, sillä aion kantaa nuo jäljellä olevat (lähes kokonaisen kääretortun ja yli puolikkaan juustokakun) heille maanantaiaamun iloksi. 

Kaiken kaikkiaan viikonloppu on ollut mitä onnistunein. Ystäviemme häät olivat yhdet parhaista häistä, mihin olen itse osallistunut. Tunnelma oli katossa koko ajan, Espoon kartano oli ympäristönä idyllinen, tarjoilut todella maittavia ja juhlissa soittanut bändi mitä loistavin. Nyt hieman väsyttää, mutta se ei haittaa.