Onneksi syksy on joka vuosi

Varmasti joka vuosi henkäilen samaa asiaa, mutta kyllä on tänä vuonnakin ihana kun on syksy. 

Sisäinen kelloni juoksee lukuvuosiryhmillä kalenterivuoden sijaan ja aina tässä vaiheessa vuotta suunnitellaan uutta ja unelmoidaan. Koulut ja harrastukset käynnistyvät. Ilmat viilenevät ja saa hyvällä omallatunnolla vetäytyä vällyjen väliin kirjan tai käsitöiden kanssa. Ja kaikki on niin kaunista, tuuli vihmoo ja vettä sataa. Ihanaa aikaa.

Olen tänä vuonna neulonut itselleni oikein motivaatiosukat, väikkärisukat. Joskopa näiden lämmittämänä saan paljon aikaiseksi. Ystävälleni neuloin aikaisemmin samanlaiset hänen valmistuttuaan ja malli jäi mielen päälle. Aika mukava malli neuloa. Hassua on, että tämä ei ole ollenkaan minulle ominaista tyyliä. Niin se mieli tekee välillä tepposet.

Malli: Sinikan sydänsukat, 
Lanka: Novita, 7-veljestä
Kulutus: 203 g
Puikot: 3,5 mm Knit Pro, kaapelilla

Lankana käytin sukissa vanhaa tuttua seiskaveikkaa. Näiltä sukilta lämmön lisäksi toiveena oli kestävyys. Sukkien ei tarvitse mahtua kenkiin, nämä on tarkoitettu ihan kotikäyttöön. Yhden kuvion jätin sukan varresta neulomatta ja jalkaterää sovelsin myös. Jalkani koko on 36, näin saa tehdä lähes joka mallin kanssa. Mukavasti istahti kuviot kuitenkin tässäkin mallissa.

Tässä pohdiskelin, että mitä sitä tuli kesän aikana tehtyä. Ei paljon käsitöitä, eikä paljon muutakaan ajattelin. Varastot ja vaatehuone tuli siivottua ainakin. Onneksi puhelimessa on kamera ja sillä tulee vielä otettua silloin tällöin kuviakin. Muistelin, että muutaman kirjan luin ja kuvia selatessani yllätyin. Yhdeksän kirjaa on luettuna ja päivittämättä, joukossa on muutama todellinen helmikin. Kerronpa näistä enemmän pikimmiten.

Haaveilua keväthangilla

Aika kiva kevät. Vaikka säät ovat vaihdelleet laidasta laitaan, viime viikonlopulle sattui jälleen aivan mahtavat ulkoilukelit. Niin lapset kuin aikuisetkin nauttivat.

Ulkoilun päälle on niin ihana käpertyä viltin väliin kirja kainalossa. Viimeisimpänä lukukokemuksia on kartuttanut Jojo Moyesin Jos olisit tässä. Pettämätöntä Moyesin tuotantoa. Kirja jatkoi tarinaa kirjan Kerro minulle jotain hyvää tapahtumista ja olikin mukava tietää mitä Louisa Clarkin elämä eteni. Kirjassa on monenlaista juonenkäännettä ja tapahtumaa. Moyes onnistuu mielestäni todella hyvin kuljettamaan useampaa tarinaa rinnakkain sekoittamatta lukijaa. Kirjasta on kertonut enemmän mm. Krista. 

Minä olen viime aikoina kyllästynyt odottelemaan kirjojen suomennoksia. Aina kun löytyy jokin hyvä kirjailija, kirjat loppuvat kesken ennen kuin pääsee vauhtiin. Niinpä kun vanhenin, lahjoin itseäni. Nyt on hetkeksi luettavaa.

Mies ja tytär ilahduttivat minua puolestaan voileipäkakulla. Kakku on tehty Kinuskikissan Kreikkalaisen voileipäkakun ohjeella. Todella hyvää.

Mukava kevät. Mitähän tuleva viikonloppu tuo tullessaan. Edessä on ainakin pitkähkö automatka, että ehtisi vaikka tikutella.

Paluu

Kevättä, neulontaa, ulkoilua... Töitä.

Minä en kertakaikkiaan ole ikinä ollut kevätihminen, mutta mistä kummasta kumpuaa nyt tämä kaihoisa ikkunan katselu ja silmissä kiiltävä kaipuu keväthangille. Sinne olisi päästävä. Mutta ensin on tehtävä työt ja niin mukavia kuin ne tällä hetkellä ovatkin, ei minulla ole ollut aikaa mihinkään muuhun. Tähän on tehtävä parannus.

Neulontaa. Viittaan edelliseen, mutta kaiken henkisen ja fyysisenkin jaksamisen uhalla kaivoin pusseja ja aloitin tikuttelun, hiljalleen vaikka rivi kerrallaan. Islannista ostamani langat ovat huudelleen pusseista ja minä olen kiristellyt solmuja pussien suulla. Tähänkin on tehtävä parannus, tarviihan tytär villapaidan. Poikakin kävi kaihoisasti kysymässä, että mitä hänelle voisin neuloa.

Lukenut sentään olen, siinä rajamailla töiden ja silmien sulkeutumisen välillä. Tämä on ainoa asia missä olen pystynyt uppoutumaan täysin toiseen maailmaan, irrottautumaan kaikista listalla olevista tehtävistä, joihin ei kertakaikkiaan ole aika riittänyt vaikka kuinka olen tehnyt. Välillä ihan rivi illassa, välillä vähän enemmän.

Victoria Hislopin Paluu oli jälleen teos, josta jäi niin ihanat jälkitunnelmat. Tykkään Hislopin tyylistä kirjoittaa romaania oikeista paikoista historiaa mukaillen. Hienoisena romantikkona tässä kirjassa jäi kuitenkin kaihertamaan, että olisin halunnut tietää mitä jatkossa tapahtui tarinan sisällöllisesti. Hislopin aikaisemmissa kirjoissa oli muistaakseni vähän samanlainen töksähtävä loppu, mutta ei se ole vähentänyt kirjojen erinomaisuutta. Jos haluat tutustua kirjaan enemmän esim. Ulla on blogissaan avannut tapahtumia. Havenasta voi myös tarkastella tapahtumia. Tämä kirjaluotsi Havena on minullekin ihan uusi tuttavuus, vaikuttaa lupaavalta uusien kirjojen metsästyksessä.

Uusien kirjojen, joiden ei siis tarvi olla uutuuksia vaan minulle lukemattomia, löytäminen on haastavaa. Vaikka kirjasto on pullollaan toinen toistaan mielenkiintoisemman oloisia kirjoja, kuinka sieltä seasta löytää ne parhaat. Suositukset ovat toki yksi vaihtoehto, mutta suosituskin on aina jonkun henkilökohtainen mielipide teoksesta sillä hetkellä. Paikallinen kirjastomme oli keksinyt oivan menetelmän saattaa kirjat ja lukijat yhteen. Ystävänpäivää ennen oli paketoituna kirjoja ja ne oli määritelty yhdellä sanalla. Nappasin kirjat sekä itselle että miehelle, kaunosieluiselle ja hevarille. Hevariin upposi täysin, omani kanssa vielä pinnistelen. Aika hyvä onnistumisprosentti kuitenkin.

Ja sitten taas tuulta päin, lounas on syöty ja blogiteksti päivitetty. Työt kutsuu. Tarkentaakseni kuitenkin kerron, että teen juuri sitä mitä nyt olen halunnutkin tehdä. Muistutuksena kuitenkin sanottakoon itselle vielä, että nämä muutkin asiat ovat tärkeitä.

Mukavia kevätpäiviä!

Parillisia ja parittomia

Jojo Moyes on yksi mukaansa tempaavimmista kirjailijoista jonka tiedän. Hän onnistuu kirjasta toiseen, kun myös kirjassa Parillisia ja parittomia. Heli Naski on onnistunut myös suomennoksessaan tekemään tekstistä sulavaa (päivä päivältä alan nähdä kääntäjien työn merkityksen kirjallisuuden suosion pysymisessä tai kasvamisessa). Olin onnekas sattuessani kirjastoon juuri, kun uusi kirja nostettiin hyllyyn. Kauaa ei tarvinnut varausten laittajien odotella, luin kirjan kahdessa päivässä. Se vei täysin mennessään.

3/2017

Kirja on elämänmakuinen. Joissakin kohdissa mietin, että onko tämä perinteinen tarina köyhästä naisesta ja rikkaasta miehestä. Kyllä tämä kuitenkin oli enemmänkin kertomus valinnoista, päämääristä ja periksiantamattomuudesta. Tykkäsin todella.

Jos haluat lukea enemmän Gummeruksen sivulta löytyy perustietoa tai Kirsi Ranin kirjoittamana hänen blogissaan.  

Läpi yön

Stig Saterbakkenin kirja Läpi yön veti minut mukaansa täydellisesti. Kirja jätti myös monia asioita pyörimään mielen päälle pidemmäksi aikaa.

Minua todella harmittaa, että tämä norjalainen kirjailija oli päätynyt tekemään itsemurhan ja emme saa luettavaa enää häneltä tämän enempää. Suommennoksia toki toivon lisää vielä tulevan. Joissakin paikoin mietin lukiessani, onko hän ajatellut ja tiennyt tulevasta jo.

2/2017

Kirjasta ja kirjailijasta voi lukea enemmän Kiiltomadosta Vesa Rantaman kirjoittamana.

Minulle tämä lukukokemus oli tyhjentävä ja toisaalta valaiseva kokemus. Pidin tästä erilaisesta kerrontatyylistä.