Palasia

Paljon on tapahtunut sitten maaliskuun. Monta kertaa olen ollut ottamassa konetta syliini tehdäkseni päivityksen, mutta aina on ollut niin paljon kaikkea. Kesälläkin liian kuuma =)

Nyt kun kesä on kääntynyt syksyyn, minä alan tuntea herääväni. Kertoilen paikoitellen ikävästä kesästä, sen parhaat puolet. Ensimmäistä kertaa eläessäni en ole tehnyt ainoatakaan käsityötä kesän aikana, en edes ensimmäistä korjausommelta.

Kaikki ei mahdu yhteen postaukseen, aloitan yhdestä kakusta ja kirjoista.

Pitkään luonnoksena ollut tekstini alkoi näin: Ihastustani Islantiin on välillä taannutettava jollakin. Tätä voi yrittää vaikka maailman parhaalla skyr-kakulla. En tosin tiedä paransiko vai pahensiko tämä ihastuttava kakku tilannetta.

Kakku oli hyvää. Raikasta ja pohja oli makeaa, aika kiva kombinaatio.

Tässä välissä kävi niin, että ostin vahingossa jo matkan ja parin viikon päästä matkaamme iki-ihanaan Islantiin =)

---

Alkukesästä odotin Italian matkaamme. Tunnelmaa kohotin sopivalla lukemisella, Italian oppaiden lisäksi tietenkin. Annakaisa Iivarin kirja, Juhannus italialaiseen tapaan oli mielestäni hauska ja mukavan kepeää kesäajan luettavaa. Mm. Norkku on avannut kirjaa enemmän.

Lasten kanssa omatoimimatka Italiaan onnistui hyvin. Ajelimme ympäriinsä aika paljon, vaihdoimme paikkaa välillä. Nautimme hyvistä ruuista ja ihanasta ilmasta. Voin suositella.

Matkan jälkeen tiesin joutuvani leikkaukseen. Vaikka kesällä en kyennyt tekemään juuri mitään, pakollisen liikkumattomattomuuden seurauksena, ehdin lukea.

Pitkään hyllyssä odottanut Tatiana de Rosnayn kirja Mokka vei mennessään. Jos olisin tiennyt tämän olevan niin hyvä, en olisi odottanut sekuntiakaan. (Jos haluat tietää enemmän sisällöstä katso Susan kirjablogi.) Tämän kirjan nappasin aikanaan ohimennen kirjaston hyllystä vain ja ainoastaan kirjan kansikuvan perusteella. Tämä on juuri niitä hetkiä miksi rakastan lukemista. Et tiedä mitä haet, et tiedä mitä löydät. Joskus ei onnistu ollenkaan, toisinaan aivan täydellisesti. Ja lopulta et tiedä mihin se johtaa.

Mokan luettuna suuntasin oitis kirjastoon hakeakseni lisää Rosnayn kirjallisuutta. Vapaana oli Avain. Täydellinen lukukokemus sekin, vielä edeltäjäänsäkin parempi. (Susa on kirjoittanut tästäkin)

Ja kuinka minua harmittikiaan. Ahmin kirjan hetkessä ja suuntasin taas kirjastoon, vapaana oli Nimeni on Sarah. En tutustunut siihen yhtään sen enempää aikaisemmin ja pettymyksekseni jouduin toteamaan, että kyse oli samasta kirjasta kuin Avain. Kirjasta on tehty myös elokuva, jossa mielestäni ei saatu toistettua täydellisesti kirjan tunnelmaa. Näistä kahdesta valitsisin ehdottomasti kirjan.

Sitten tein varauksen viimeisestä kirjastossamme olevasta Rosnayn kirjasta, viimeinen kesä. Tämä oli teoksista mielestäni heikoin, mutta erittäin luettava. Ehkä Avain jätti vain niin suuret odotukset, että aluksi Viimeinen kesä ei ottanut otteeseensa. Loppua kohden kuitenkin tarina vei entistä enemmän mukanaan ja jätti jälkeensä ehdottomasti tyytyväisen lukijan. Susa on kirjoittanut tästäkin hyvin.

Nyt kun olen saanut tämän luonnoksena pitkään olleen postauksen vietyä loppuun voin jatkaa tätä blogi elämää. Nyt syksyllä olen neulonut. Palaan pian takaisin.