Sitä asettaa itselleen tavoitteita ja erilaisia välietappeja saavutettavaksi välillä enemmän, välillä vähemmän. Tämä vuosi on ollut varsinainen tavoitteiden ja itsensä voittamisen vuosi. Ja aika hyvin olen onnistunut. Nyt uskallan sen myöntää.
Yksi suurimmista tavoitteista tälle vuodelle ajoittui tähän viikonloppuun. Tätä tavoitetta aloin havittelemaan jo viime kesänä. Olen kuluttanut lenkkipolkuja. Olen nauttinut vauhdista, välillä tuulesta, välillä sateesta ja välillä musiikista. Huonoja päiviä on ollut vähän, ainoastaan viimeinen kuukausi ennen tätä tavoitteen määräpäivää on koetellut minua sairasteluiden muodossa, mutta nekään eivät minua onneksi kaataneet. Ainoastaan saivat hivenen epävarmaksi onnistumiseni suhteen ja minun on myönnettävä, että jännitin onnistumistani. Välillä epäröin jaksamistani ja välillä tuntui pahalta. En saanut ollenkaan sitä ihanaa tunnetta menooni, mikä normaalisti on yllä lenkkeillessäni. Ehkä siksi, että lähdin hivenen liian lujaa. Ehkä siksi, että taisin jännittää. Tai sen vuoksi, etten saanut musiikkeja soimaan. Pääsin kuitenkin maaliin.
Juoksin ilman musiikkia 21,1 km. Tavoitteeni oli päästä maaliin ja mielellään alle kolmessa tunnissa. Onnekseni voin kipein reisin myöntää, että sen tein. Ja kyllä tuntuu hyvältä. Tämä oli varsinainen palkinto siitä, että olen ilmalla kuin ilmalla itseni laittanut liikkeelle. Palkinto keholleni, koska kyllä se vain tästä nauttii. Vaikkakin tällä hetkellä on hivenen väsynyt.
Matkan varrella törmäsin mahtaviin juoksukavereihin. Tapahtumaan osallistui todellisia konkareita, iäkkäitä tosi naisia ja miehiä melkoisella vauhdilla, muitakin ensikertalaisia ja suurin osa oli todella hyvällä tuulella. Erään iäkkäämmän herran kanssa juoksin viimeiset kilometrit. Ne olivat parhaat kilometrit koko matkasta. Hän oli juossut jo usein, minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Vannon kuitenkin, että ei varmasti viimeinen.
Ajankohta tälle juoksutapahtumalle oli hivenen haastava. En ollut kotona äitienpäiväaamuna. Söin aamiaisen hotellissa ja hyppäsin junaan. Junamatkalla nautiskelin kirjan ja neulomisen merkeissä sekä leppuuttelin jalkoja. Lapset ja mies odottelivat kuitenkin kotona herkkujen ja lahjojen kera. Kahvin kanssa tarjoiltiin melkoisen hieno luomus.
Olen enemmän suolaisten kuin makeiden herkkujen ystävä ja varmaan siitä syystä perhe olikin panostanut voileipäkakkuun. Ohjeistus oli kirjahyllystä löytyvästä Sini Visan Kinuskikissa leipoo kirjasta. Voileipäkakku oli todella hyvä. Ei ollut epäilystäkään mistä kakusta oli kyse, kreikkalaiset maut tulivat hyvin esille. (Kirjan ohje poikkeaa hivenen nettiohjeesta.)
Ja nyt odotellaan kesää. Taimien määrä sen kuin kasvaa.
Tämä on ollut hyvä viikonloppu.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äideiksi toivoville.
2 kommenttia:
Oi, onnittelut saavutuksesta! Minä täytin eilen osallistumistiedot kesäkuun loppuun samaan touhuun... Jännittää todella paljon, eniten tällä hetkellä se, että menossa on flunssa no 257 tältä keväältä ja lenkkeily katkeaa juuri kun saa taas kunnolla kulkemaan :(
Kiitos Maritta.
Onnea koitokseesi. Tulin tuolla juoksennellessani siihen tulokseen, että juoksussa on kuitenkin kyse pitkäjänteisestä työstä. Toivottavasti flunssasi helpottaa ja pystyt juoksemaan oman koitoksesi.
Minä olen syksymmälle suunnitellut uutta vastaavaa tempausta. Viikon olen nyt leppuutellut ja menojalkaa jo kovasti vipattaa =)
Lähetä kommentti