Elämänlanka

Lämpimät säät ovat hetkessä hivauttaneet meidät sisätiloista pihamaalle. Touhua tuntuu olevan joka nurkalla, mutta on ihana saada hetkessä näkyvää aikaiseksikin. Kukat kasvavat kastelemalla ja ruoho lyhenee leikkaamalla. Lasten nukkumaanmenokin tuntuu viivästyvän joka ilta, kun ulkona aika rientää niin nopeasti. 

Erinäisten viimeistelytouhujen lomassa sain valmiiksi tänään viime kesänä kasaamani kasvihuoneen pohjat. Mietimme mille nurkalle tontillamme tuo kasvihuone olisi hyvä sijoittaa. Paikka, jossa se on talvensa viettänyt, osoittautui loputa varsin sopivaksi paikaksi ja kasvihuone saikin jäädä siihen. Muutamia tunteja hartiavoimin työskentelyä ja enää tarvitsee kantaa vain hylly (joka on tosin vielä jossakin kaupassa) ja kasvit sisään.

Tai pohjista tuli mielestäni niin kivat, että voisinhan kantaa sinne vain pöydän ja tuolitkin illanistujaisia varten. Päivällä tuolla tuntuu olevan hivenen turhan kuuma.

Vaikka lasten nukkumaanmeno on hieman viivästynyt, menevät he silti kohtuulliseen aikaan nukkumaan. Ulkona vietettyjen päivien jälkeen en ole enää iltaisin jaksanut suurempia askareita aloittaa ja olenkin kömpinyt kirjan kanssa vällyjen väliin jo hyvissä ajoin. Paljon normaalia aikaisemmin.

Viimeisimpänä luin Victoria Hislopin kirjan, Elämänlanka. Se oli kertomus sodanaikaisesta elämästä Kreikassa. Lähinnä Thessalonikin kaupungissa. Pääosassa on tyttö, jonka käsityötaidot ovat lähes vertaansa vailla. Hän tekee kauniita pukuja ja koruompeleita. Käsityöt tuovat hänelle toisinaan myös lohtua, mielenrauhaa ja iloa. Elämä ei ole helppoa, mutta toivo paremmasta huomisesta ja hyvien asioiden löytäminen vaikeistakin hetkistä saa ihmiset elämään suhteellisen onnellisesti. Ja täytyyhän elämässä olla hieman rakkautta, joku jota odottaa. Tästä kirjasta jäi jälkeen hirvittävän hyvä mieli.

Nyt muistankin, että Hislopin aikaisemmasta kirjasta olen unohtanut kirjoitella kokonaan. Ehkä muistelen hivenen viime kesää tässä joku päivä ja kerron jotakin siitäkin.