Pulled pork ja oheistoimintaa

Koko talven olen onnistunut välttelemään flunssaa, mutta nyt se vei mennessään. Urheilut olen joutunut perumaan yhden toisensa perään. Alkuärsytyksestä päästyäni käänsin tämän hyödyksi toisella saralla. Koti on puhdistunut, sohvaa olen kuluttanut enemmän kuin pitkään aikaan käsitöitä värkkäillessä, leivinuuni on lämmennyt ja sitä myöten ruokaa olisi lähes kokonaiselle komppanialle.

Pulled pork on ollut suunnitelmissa jo pidempään, mutta on aina vain jäänyt tekemättä. Ruoka on tuntunut jotenkin kamalan työläältä. Lisäksi minulla on hivenen hankala suhde possun lihaan. Perjantaina lämmitettiin leivinuuni ja leivoin isoja perussämpylöitä hampurilaisia varten. Vehnäjauhojen lisäksi laitoin ainoastaan vehnäleseitä, jotta leipä ei veisi makua muilta aineksilta.

Lauantaiaamuna uunissa oli juuri sopiva lämpö possulle. Liha oli uunissa kaiken kaikkiaan kuutisen tuntia ja kyllä se olikin mureaa. Suorastaan suli suuhun. Ohjeita oli tarjolla monenlaisia, mutta päädyimme valmistamaan ruuan Sikke Sumarin ohjeistuksella. Yritän tässä saada mieleen miten makua kuvailisin. Enkä keksi sanaa, se oli todella hyvää. Mehevää ja maukasta. Hyvää sellaisenaan ja ihanaa leivän välissä. Harvoin sanon possunruuista, että haluan sitä toistekin. Tätä haluan.

Tänään jälleen lämpeni leivinuuni. Yritin oikein käydä hieman urheilemassakin, mutta juoksukunnosta ei ollut vielä tietoakaan. Jälleen hyvä syy viettää päivä keittiössä. Apukokkeja alkaa ainakin olla riittämiin ja yllättävän paljon ovat jo avuksikin.

Tänä vuonna tuntuu, että laskiainen ei vain tule vaikka kuinka odotan. Näinpä päätin, että nyt on laskiaispullan aika ainakin. Litran pullataikina, isoja pullia, kermavaahtoa ja hilloa. Nam.

Maku 1/2014 lehdestä testasin myös Kinuski-puolukkapiirasta. Ollakseni rehellinen myönnän, että kaikkien ruokienkin jälkeen en pystynyt tätä enää maistamaan kuin lusikallisen. Pohja oli maukas, kaurahiutaleet sopii mielestäni hyvin piirakkapohjaan. Kinuskista huolimatta piiraan maku ei ollut ylimakea.

Iltaisin olen sitten aloittanut lähinnä uusia töitä. Monta vuotta marinoituneet ontelokuteet ovat vihdoin alkaneet muuttua matoksi. Tämä on mukavaa väkertämistä, edistyy ainoastaan vain muutaman kierroksen kerrallaan. Isolla puikolla virkkailua ei voi tehdä kovin paljoa kerrallaan.

Ja tällaista aloitin vielä eilen illalla. Nämä on minusta ihastuttavia. Odotan innolla lopputulosta.

Olen ollut hyvin kärsivällinen kaikkien kokkailujen ja leikkien kanssa. Mutta kyllä nyt todellisuudessa illansuussa alkaa tuntumaan tältä. Kukaan ei usko mitään, jääkiekkoa ei kuule ja yritän samalla päivittää blogia ;)