Tämä vuosihan sujuu lähes laulaen tai vihellellen, miten asia nyt halutaankin ilmaista. Kirjalistalla helmi- ja maaliskuiden kirjat vaihtoivat paikkojaan. Lista ei ollut kuitenkaan tarkoitettukaan täsmällisesti noudatettavaksi, ainoastaan toteutettavaksi vuoden 2014 aikana.
Mutta viimeksi luettuun kirjaan.
Miika Nousiainen on kirjassaan onnistuneesti kuvannut yksinäisen miehen elämää, hänen haaveitaan ja niiden toteutumista. Jos minulla joskus on tilaisuus jutella Nousiaisen kanssa, kysyn mistä hän keksi tämän kirjan päähenkilön ruotsalaisuuden ihainnoinnin. Sinänsä siinä ei ole mitään erikoista, onhan aina puhuttu ruotsalaisten tai ainakin suomenruotsalaisten paremmuudesta, vaikka itse en ole koskaan vaivautunut ajattelemaan asiaa siltä kannalta. Ihmiset ihmisinä. Näkökulma kirjassa on vain semmoinen, että itse en olisi tätä keksinyt.
Useammin kuin kerran kirjaa lukiessani ratkesin tirskahtelujen kautta hersyviin naurunpurkauksiin. Kommelluksia miehen matkalla suomalaisesta ruotsalaiseksi. Mahtavia hetkiä, juuri niitä miksi nautin lukemisesta.
Tarinoilla yleensä, kuten varmaan tälläkin, on kuitenkin jotakin kerrottavaa. Ehkä oikeasti tulisi miettiä matkan varrella mitä haluaa, miksi haluaa, ehkä pitäisi myös pysähtyä miettimään mistä on valmis luopumaan jonkun tietyn unelman tai jopa päähänpinttymän vuoksi.
Kysymys kuitenkin kuuluu, että ilman tätä kokemuksen tuomaa oppia, kuinka pitkälle asiat on mahdollista pohtia tai ymmärtää etukäteen. No, ehkä Nousiainen kirjottaa tästä seuraavassa kirjassaan. Tiedä häntä.
Jatkan lukemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti