Saimme viikonloppuna ihanan talvikelin. Heti torstaina ajoimme ostamaan pojalle rattikelkkaa ja viikonloppuna onkin laskettu mäkeä. Yhden päivän pidempi viikonloppu tuntui suorastaan juhlalta. Aivan kuin viikonloppu olisi ollut viikon mittainen. Lyhtykin paloi ulkona taukoamatta.
Käytin ajan paljouden hyödykseni perjantaina muun perheen laskiessa mäkeä ja siivosin. Pesin urakalla niin petivaatteita kun muutakin pyykkiä siivoilun lomassa ja siinä heitin koneeseen myös tyttären villahousut. Kauniit mutta ikävästi nyppyyntyneet. Tämän neulekokemuksen jälkeen en Puro-lankaa ole ottanut puikoilleni. Jotakin lankaa oli kuitenkin heti illasta puikoille etsittävä, sillä nämä kauniit vaikkakin nyppyiset villahousut ovat nyt hyvin hyvin pienet. Suorastaan hupaisat. Tyttö ei huolinut niitä enää edes nukelle. Niinpä tartuin jo varastossa olevaan lankaan ja yritän harrastaa lankalakkoilua hieman näin alkuvuodesta (viime vuonna se tosin päättyi hirvittävään langan osto määrään maaliskuussa, mutta ajattelin ottaa riskin). Jos en jatkossa tiedä mitä neuloa, heitän pari vanhaa neuletta koneeseen ja katson huopuuko ne päästäkseni neulomaan uusia niiden tilalle.
Nyt puikoilla on 7-veljestä, takuulla konepesua kestävä lankaa. Tytär toivoi mahdollisimman paljon raitoja valittuaan värit. Haluamansa pitää. Oikeastaan ihana raidoittaa intuitiolla. Pakko vain myöntää, että tyttö on kasvanut. Ei valmistu enää villahousut päivässä, kohtuu nopeasti kuitenkin.
Tämä työ jäi kesken. Eteisen pöydälle virkkailen liinaa. Ohje on epäselvä, mutta kyllä tästä vielä liina tulee. Kerron liinasta enemmän sen valmistuttua.
Mieheni on saanut joka joulu neulomuksia mitä ihmeellisimmissä muodoissa riippuen joulua edeltävän ajan kiireellisyydestäni. Kerran olin neulonut vain kierroksen ja paketoin tekeleen puikkoineen päivineen (nyt juuri muistan, että ne on tekemättä edelleen. Silloin olin tosin raskaana ja väsynyt, josko saisin pitkän ajan sillä verukkeella anteeksi). Tänä jouluna en ehtinyt edes siihen saakka, joten suunnitelmia olen jo tehnyt mieheni paketille. Paketti sisälsi kaksi vyyhtiä Erämiehen sukkalankaa sekä viestin, jossa pyysin kertomaan toiveita sukasta. Minkä pituisen varren hän haluaa, onko sukka parempi kuviolla tai palmikolla jne. Kyllä niistä vielä sukat tulee.
Pidemmittä puheitta taidan siirtyä villahousujen pariin, jotta tyttär saa luopua varavillahousuistaan.
2 kommenttia:
Kivoja neulomuksia/virkkauksia siis taas tulossa sieltä :-) Ja tuo pampula-keeppihän on ihana, ja ihanan pirtsakka väri, sopii sinulle!
Kiitos Tiinu =)
Lähetä kommentti