Puhumisen auttavaa voimaa ei pitäisi unohtaa koskaan. Eilen hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa sain aikaisemmin mainitsemani kirjoneulelapaset valmiiksi. Kuvia lisään myöhemmin, sillä ilman akkuja kameralla ei tule minkäänlaisia kuvia vaikka niin kauniisti asettelin lapaset esille puiston penkille aamulla. Mies on tainnut pihistää kaikki akut mukaansa pohjoiseen =)
Malli: Muunnelma mallista Irboska, Aino Praaklin kirikindad II kirjasesta
Lanka: Gjestalin Maija, valkoista ja harmaata
Puikot: 3,5 mm bambut
Lapaset neuloin Salaisen neuleystäväni lähettämillä Maija-langoilla ja Irboska kuviomallilla, josta jätin pois kämmenpuolen sekä peukalon kuvioinnin, shakki-ruudukon ja ranteesta joustinneuleen sijaan neuloin pitsimäisen. Lapaset onnistuivat mielestäni tosi hyvin ja kuviosta tuli melko siisti vaikka en kuljettanutkaan harmaata lankaa koko ajan mukana vaan siirsin sitä edestakaisin lapasen päälypuolella, ainoastaan puikkokoko olisi saanut olla hieman pienempi.
Maija-lankaa minulla on pikkuinen pussillinen vaatehuoneen syövereissä. Ostin sitä viime talvena sukkia varten, jotka odottavat vieläkin aloittamista. Näin ollen tämä lanka oli uusi tuttavuus ja ehdottomasti tulen neulomaan tästä enemmänkin jatkossa. Lanka näyttää kerällä melko ohuelta, mutta neulottaessa se on ihanan pehmeää ja neuloksesta tulee muhkean näköistä. Vielä jos tämä lanka kestää hyvin käyttöä, tästä tulee suosikkilankani tällaisia pieniä lämpimiä käyttöneuleita ajatellen.
5 kommenttia:
Onpas sievät - ja nopeasti tikutellut!
Kiitos Hety =)
Todella kauniit ja varmasti lämpimätkin!
Hyvä että inspiraatiota löytyi elokuun paketista, syyskuuta jo suunnitellaan...
Nätit ja ihanan perinteiset. Kirjoneuleen tekeminen on aika haastavaa, että siitä saa noin tasaista!
Kiitos sny inspiroinnista, tänään ulkoilutin lapasia oikein urakalla ja kyllä olivat lämpimät. Innolla odotan mitä keksit seuraavaksi.
Kiitos Limeadine. Kirjoneuleen tekeminen on kyllä mukavaa, mutta hetken tauon jälkeen ensimmäiset kierrokset ovat kyllä kaikkea muuta kuin tasaisia tai siltä se ainakin itsestä tuntuu. Onneksi jälki paranee aina loppua kohti.
Lähetä kommentti