Onnen päivä

Aina silloin tällöin on päiviä, jolloin kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Sekamelskakaan ympärillä ei häiritse, kun mieli on niin rauhaisa. Tänään on sellainen päivä.

Tänään olen tavannut pitkästä aikaa parhaan ystäväni. Me olemme olleet ystäviä ala-asteen ensimmäisestä luokasta tarkemmin ensimmäisestä koulupäivästä saakka. Meillä oli samanlaiset housut jalassa ja opettaja kutsui meidät luokan eteen kysyäkseen muilta oppilailta mitä yhteistä meissä oli, siitä se lähti. Mitä vanhemmaksi tässä tulee sitä enemmän alkaa arvostamaan oikeita kunnon ystäviä. Miksi kaikki hyvät ystävät eivät voisi asua samassa kaupungissa? Olisi ihanaa kun voisi tavata vaikka joka päivä.

Minä en varmaan eläisi ilman musiikkia. Se on minulle suunnilleen yhtä tärkeää kuin ilma. Pari päivää sitten mies tohkeissaan ilmoitti minulle aamulla, että Magyar Posse tulee Ouluun. Hän oli huomannut sen yöllä nettiä selaillessaan, oli silti malttanut mielensä eikä herättänyt minua. Olen melkein kaksi vuotta odottanut, että he edes keikkailisivat missä päin tahansa. Ja nyt he tulevat Ouluun...


Tänään ostin liputkin valmiiksi, mutta miten jaksaisin vielä odottaa reilun viikon :) Me ei ollakaan miehen kanssa kaksistaan paljoa liikuskeltu pikku neidin syntymän jälkeen, joten siksikin odotan keikkaa innolla.

Niin ja käsitöitä ... olen tehnyt vähän. Olen saanut listattua jonkin verran mitä lankoja minulta löytyy sekä minkälaisia töitä minulla on kesken. Lisäksi neuloin yhtä hartianlämmitintä ehkä kaksi kierrosta tai neljä korkeintaan. Tämä hartianlämmitin on yksi keskeneräiseksi jääneistä töistä, joten en onneksi ole edelleenkään aloittanut mitään uutta.

Opiskeluhommat ovat työllistäneet sitten käsitöidenkin edestä. Yksi tentti on takana päin. Tuloksesta taikka läpipääsystä ei ole tietoa enkä oikeastaan tällä hetkellä välitäkään tietää ja tulevia hommia taas en aio ennen maanantaita edes ajatella. Tällä hetkellä olen vain onnellinen, että koitos on takana päin. Koko tenttiä edeltävä viikko oli niin kiireinen, että neitokaisen kanssa vietetty aikakin oli yhtä ääneen opiskelua. Jos lapset tuossa iässä voisivat oppia, tämä meidän neiti osaisi jo melkoisen määrän fysiikan kaavoja. Nyt olenkin halaillut häntä koko edellisen viikon edestä. Jos hän osaisi puhua, sanoisi varmaan; "Äiti lopeta jo".

Olen mukana Salainen neuleystävä - tempauksessa ja olen tässä vähän keräillyt ideoita salaisen ystäväni varalle. Nyt taidan jatkaa ideointia.