Arvontaa

Niin kääntyi kesä elokuuhun ja on arvonnan aika. 

Onnettarena arvonnassa toimi tyttäreni pojan menestyksekkäällä häirinnällä. Palikkalaatikosta kuitenkin saatiin arvonnan voittaja selvitettyä.

Onnea Sirutin arvonnan voitosta. Lähettäisitkö yhteystietosi minulle sähköpostilla, jotta saan laittaa yllätyksiä postin kannettavaksi.

Loman jälkeen

Loman jälkeen olo on jotenkin irtonainen. Työpöydän ääressä tuntuu kuin siitä olisi ollut poissa ties kuinka kauan ja ajatukset harhailevat jossakin aivan muualla. Äkkiä ne ajatukset onneksi kuitenkin kasaantuvat ja työt alkavat sujumaan.

Ilokseni pääsen pian esittelemään kahdet valmistuneet sukat. Olemme kesälomalla istuneet autossa lukemattomia tunteja ja olen vihdoin saanut tartuttua jälleen puikkoihin. Näistä kerron enemmän pienen kuvaustuokion jälkeen tuonnempana.

Vaikka loma oli lyhyt ennätimme touhuta monenlaista. Yksi huoneista vaati ehdotonta ehostusta ja jouduimme toteamaan materiaalivalinnan vaikeuden. Kuinka jo pelkästään valkoista maalia voi olla niin montaa eri sävyä? Mieleisen tapetin löytymisestä puhumattakaan. Nyt remontti on tehty ja viimeiset sisustukselliset seikat vain vaativat hiomista.

Vihdoinkin tilan tarjotessa mahdollisuuden lankojen lajitteluun ja järjestelyyn yritän tehdä sen kunnolla. Langoilla puljaaminen on kyllä terapeuttista puuhaa. Eri värit ilahduttavat silmää ja eri langat virittävät päähän uusia ideoita.

Ja siinä missä minä järjestelen lankojani mies sisustaa omassa sopessaan. Meille on löytynyt suorastaan uusi yhteinen harrastus, koti-ideoiminen.

Nyt odotan ilmojen viilentymistä, jotta saan pitää takassa tulia ja toteuttaa uusia ideoita.

Näissä merkeissä muistutan vielä parin tunnin päästä päättyvästä arvonnasta. Käythän laittamassa kommentin mikäli haluat osallistua.

Tervetuloa meille

Istun iltaa kynttilän valossa ja katselen ulos. Täällä on ihana vesisateinen kesäilta. 

Yksi elämäni suurimmista haaveista on toteutunut. Meillä on nyt oma koti, jossa on pihaa lapsilla temmeltää ja minulla työntää sormeni multaan. Ensimmäinen käsitöitä sisältävä laatikko on vasta kannettu sisälle, mutta sieltä ne kantautuvat varastosta pikku hiljaa. Pihalla vapaa-aika kuluu nyt kuin itsestään ja neuleet saavat odottaa vuoroaan. Blogi saattaa silloin tällöin sisältää jatkossa myös kodin laittoa koskevia aiheita aikaisempaa enemmän, tämä postaus nyt ainakin. 

Pieniä yksityiskohtia:

Poikamme ristiäisissä ollut koriste on päässyt edustustehtävään, toivottamaan vieraat tervetulleeksi.

Saimme ystäviltämme lahjan, jossa Onnea uuteen kotiin -kyltti toimitti kortin tehtävää. En raaskinut sitä laittaa heti minnekkään laatikon syövereihin. Kyltti on päässyt koristamaan WC:tämme.

Mieheni puolestaan täytti vuosia ja sain oivan idean. Hän sai lahjaksi Block-valaisimen muiden lahjusten ohella. Lahjan valintaan saattoi hieman vaikuttaa mieltymykseni kyseiseen valaisimeen. Ilman tätä hienoa veruketta se olisi kyllä jäänyt hankkimatta. Onneksi mieskin tuntui pitävän valaisimesta. Ennen kuin se pääsee arvoiseensa paikkaan joudumme vielä remontoimaan hieman seinäpintoja. Siihen saakka nautimme valosta katsomatta ympärille sen tarkemmin.

Touhut pihalla ovat kuitenkin vieneet kaikelta voiton. Ristiriitaisin tuntein tosin. Ulkona ollessani tunnen tarvetta touhuta sisällä ja päin vastoin. Niinpä meillä on kaikki ollut pitkään oikeastaan iloisesti sekaisin. Olemme purkaneet sitten tavaroita pitkälti lasten mentyä nukkumaan. Ehtiihän tuota vielä nukkua! Vaikka todellisuudessa kesäloman lähentyessä olemme tainneet simahtaa koko porukka ja juhannuksen jälkeen emme ennen viime viikonloppua tainneet laittaa yhtään ainoaa tavaraa enää paikoilleen.

Pihalla olemme kuitenkin touhunneet ja satoa näyttäisi tulevan ihan mukavasti. Jo useampi kurkku on kasvanut hyvän kokoiseksi, tomaatit pyöristelevät poskiaan ja mansikat punertuvat muiden kasvien ja yrttien ohella.

Pikkuinen isäntämmekin kulkee tontilla maanomistajan elkein, kädet taskussa ja kumisaappaat jalassa.

Tämä taisi olla 200:s postaus tämän blogini aikana. Olisikohan tuo ihan ensimmäisen blogiarvonnan aika? 

Josko sovimme näin! Arvontaan osallistuvat kaikki tähän postaukseen nimimerkillä kommentoineet. Sovitaan näin extempore käynnistetyn arvonnan osallistumisajan loppumiseksi heinäkuun viimeinen päivä, silloin kun lomani loppuu. Suoritan arvonna elokuun ensimmäisenä päivänä arjen jo pyörähdettyä käyntiin. 

Kevät ehti hiirenkorville

En meinaa uskoa tätä itsekään. Menikö tässä juuri kaksi kuukautta ennen kuin ennätin tänne blogiin tulla tuulettumaan? Nytkin heräsin kesken unien ja päätin tehdä päivityksen unen odotuttaessa itseään. Tämä yksi asia miksi kesä ei ole minun juttuni, nukun paljon paremmin kun on viileää. Meillä ainakin lämpenevät päivät lämmittävät asunnon melko tehokkaasti. 

Mutta on meillä touhuttukin. Suuret käsityöideat ovat saanut vain viritä takaraivolla, mutta viimeisin työ on edistynyt. Työ on osoittautunut suorastaan huippuvalinnaksi tähän elämän tilanteeseen. Lappusia voi virkata automatkalla, kahvitunnilla, illalla sohvalla ja oikeastaan missä vain. Sen lisäksi sen voi jättää kesken mihin vaiheeseen tahansa ja laatikkoa voi pitää auki siihen saakka kunnes sen nappaa kainaloon.

Parissa päivässä laatikoiden määrä on moninkertaistunut. Ihmettelemme ainoastaan kuinka meille on tavaraa näin paljon kertynytkään.

Tänään meidän pitäisi päästä sinne mistä olemme kauan haaveilleet.

Kaiken lisäksi olin saanut tunnustuksen. Kiitos oikein paljon tästä kunniasta. Minua ihan hävettää, kun blogi on jäänyt ihan retuperälle muiden asioiden jaloissa. Joskopa saan tästä nyt innostusta parantaa tapani. En usko sen tosin olevan ongelma, kunhan saamme itsemme asettumaan uuteen osoitteeseen.

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.

 Tiinu

2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
- Syksy saa minut syttymään ja talvesta nautin, kesästä olen hieman oppinut pitämään lasten kanssa.
- Rakastan pimeää.
- Olen älyttömän optimistinen.
- Olen onnellinen kotona...
- ... siltin nautin työnteosta.
- Elämässä pitää olla kuitenkin vilskettä...
- ... ja innostun aina uusista asioista.

3. Lahjoita tämä sama award 10 parhaalle blogille/bloggaajalle
Tällä kertaa tavoistani poiketen en lahjoita tätä kenellekkään valikoidusti, vaan annan tämän kaikille blogini lukijoille. Kiitos jokaiselle lukijalle ja kommentoijalle, jotka tekevät blogin kirjoittamisesta merkityksellistä. 


Nyt taidan lyödä pääni takaisin tyynyyn. Josko uni ottaisi vielä tullakseen, edessä on pitkä mutta varmasti ihana päivä.

Ajan kuluksi

Aika kuluu kuin itsestään. Touhua riittää siellä sun täällä ja kaikki tuntuu olevan hieman levällään. Hieman on tässä kohdassa ehkä jopa lievä käsite. Toivon kuitenkin pian pääseväni kertomaan suurista suunnitelmistamme. Vielä ei ole kuitenkaan sen aika ja pidän teitä jännityksessä.

Sillä välin näytän kuvan, jonka olen näköjään napannut jo 18. helmikuuta. Siitä saakka olen ollut aikeissa päivittää blogiani, mutta muut asiat ovat vieneet voiton. Ehkä se on jopa juuri näiden pyörylöiden vika.

Olen aivan ihastunut tähän vauvan peiton malliin, jonka löysin Tessin toteuttamana. Alkuperäinen ajatukseni oli virkata tytölle peitto. Sen jälkeen aloin ajattelamaan, että olisihan lapsille molemmille ihana virkata pehmoiset peitot. Toivoisin heidän nukkuvan päiväunet peittojen alla, käpertyvän niihin viluisina iltoina, lukevan tarinoita peittoihin kääriytyneinä ja ottavan peitot mukaansa saavuttaessaan kotoa pois muuton hetken. Nyt siis tilkkujen määrä alkaa lähennellä kohtuullista. Pianon päälle on kertynyt eriväristen valkoisella reunustettujen pyörylöiden kasoja. Pojalle värinä tällä hetkellä on tulossa tuota vihreää, jota kuvassakin on esillä. Tytölle tilasin punaisen sävyjä. Näihin peittoihin aikeissani on laittaa harmaata korosteväriksi. Ja siitäkös innostuin. Tilasin langat vielä yhteen peittoon, eri harmaan sävyjä meille aikuisille. Täysikokoisena peittona suunnittelen tekeväni nämä kaikki.

En tiedä missä vaiheessa kyllästyn. En vielä ainakaan. Jatkan siis virkkaamista ja kerron kuulumisiani taas hetken kuluttua. Uusia kuvia ja sävyjä löytyy, valmiista peitoista en ole vielä varma.