Kevät ehti hiirenkorville

En meinaa uskoa tätä itsekään. Menikö tässä juuri kaksi kuukautta ennen kuin ennätin tänne blogiin tulla tuulettumaan? Nytkin heräsin kesken unien ja päätin tehdä päivityksen unen odotuttaessa itseään. Tämä yksi asia miksi kesä ei ole minun juttuni, nukun paljon paremmin kun on viileää. Meillä ainakin lämpenevät päivät lämmittävät asunnon melko tehokkaasti. 

Mutta on meillä touhuttukin. Suuret käsityöideat ovat saanut vain viritä takaraivolla, mutta viimeisin työ on edistynyt. Työ on osoittautunut suorastaan huippuvalinnaksi tähän elämän tilanteeseen. Lappusia voi virkata automatkalla, kahvitunnilla, illalla sohvalla ja oikeastaan missä vain. Sen lisäksi sen voi jättää kesken mihin vaiheeseen tahansa ja laatikkoa voi pitää auki siihen saakka kunnes sen nappaa kainaloon.

Parissa päivässä laatikoiden määrä on moninkertaistunut. Ihmettelemme ainoastaan kuinka meille on tavaraa näin paljon kertynytkään.

Tänään meidän pitäisi päästä sinne mistä olemme kauan haaveilleet.

Kaiken lisäksi olin saanut tunnustuksen. Kiitos oikein paljon tästä kunniasta. Minua ihan hävettää, kun blogi on jäänyt ihan retuperälle muiden asioiden jaloissa. Joskopa saan tästä nyt innostusta parantaa tapani. En usko sen tosin olevan ongelma, kunhan saamme itsemme asettumaan uuteen osoitteeseen.

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.

 Tiinu

2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
- Syksy saa minut syttymään ja talvesta nautin, kesästä olen hieman oppinut pitämään lasten kanssa.
- Rakastan pimeää.
- Olen älyttömän optimistinen.
- Olen onnellinen kotona...
- ... siltin nautin työnteosta.
- Elämässä pitää olla kuitenkin vilskettä...
- ... ja innostun aina uusista asioista.

3. Lahjoita tämä sama award 10 parhaalle blogille/bloggaajalle
Tällä kertaa tavoistani poiketen en lahjoita tätä kenellekkään valikoidusti, vaan annan tämän kaikille blogini lukijoille. Kiitos jokaiselle lukijalle ja kommentoijalle, jotka tekevät blogin kirjoittamisesta merkityksellistä. 


Nyt taidan lyödä pääni takaisin tyynyyn. Josko uni ottaisi vielä tullakseen, edessä on pitkä mutta varmasti ihana päivä.

Ajan kuluksi

Aika kuluu kuin itsestään. Touhua riittää siellä sun täällä ja kaikki tuntuu olevan hieman levällään. Hieman on tässä kohdassa ehkä jopa lievä käsite. Toivon kuitenkin pian pääseväni kertomaan suurista suunnitelmistamme. Vielä ei ole kuitenkaan sen aika ja pidän teitä jännityksessä.

Sillä välin näytän kuvan, jonka olen näköjään napannut jo 18. helmikuuta. Siitä saakka olen ollut aikeissa päivittää blogiani, mutta muut asiat ovat vieneet voiton. Ehkä se on jopa juuri näiden pyörylöiden vika.

Olen aivan ihastunut tähän vauvan peiton malliin, jonka löysin Tessin toteuttamana. Alkuperäinen ajatukseni oli virkata tytölle peitto. Sen jälkeen aloin ajattelamaan, että olisihan lapsille molemmille ihana virkata pehmoiset peitot. Toivoisin heidän nukkuvan päiväunet peittojen alla, käpertyvän niihin viluisina iltoina, lukevan tarinoita peittoihin kääriytyneinä ja ottavan peitot mukaansa saavuttaessaan kotoa pois muuton hetken. Nyt siis tilkkujen määrä alkaa lähennellä kohtuullista. Pianon päälle on kertynyt eriväristen valkoisella reunustettujen pyörylöiden kasoja. Pojalle värinä tällä hetkellä on tulossa tuota vihreää, jota kuvassakin on esillä. Tytölle tilasin punaisen sävyjä. Näihin peittoihin aikeissani on laittaa harmaata korosteväriksi. Ja siitäkös innostuin. Tilasin langat vielä yhteen peittoon, eri harmaan sävyjä meille aikuisille. Täysikokoisena peittona suunnittelen tekeväni nämä kaikki.

En tiedä missä vaiheessa kyllästyn. En vielä ainakaan. Jatkan siis virkkaamista ja kerron kuulumisiani taas hetken kuluttua. Uusia kuvia ja sävyjä löytyy, valmiista peitoista en ole vielä varma.

Pienelle

Työkaverini sai pienen tyttövauvan hiljattain ja porukalla halusimme muistaa häntä lahjalla. Poikamme sai ristiäisissä kakun. Samanlaisen, jota olin ihaillut Sinkkuelämää -sarjassa. Kakku oli koottu vaipoista ja sisällä oli vauvalle yllätyksiä. Työkaverini onneksi pitivät ajatuksesta ja pääsin kasaamaan tämmöistä kakkua lahjaksi. 

Kyllä oli harvinaisen mukavaa iltapuhdetta. Lopputuloskin on syötävän suloinen. Toivottavasti työkaverimme ilahtuu perheineen lahjasta.

Netissä oli useita erilaisia toteutuksia vaippakakusta, mutta kaikissa katsomissani vaippoja oli kääritty enemmän tai vähemmän. Halusin vaippojen pysyvän niin koskemattomina kuin mahdollista, jotta ne on vielä mukava pukea vauvalle. Teippasimme vielä vaippapaketit alustan alle, jotta vaipat saa vaikka niihin takaisin säilöön odottamaan käyttöä.

Miehen apu kakun kokoamisessa oli korvaamaton. Ilman hänen pitkiä sormiansa olisin ollut pulassa.

Stockholm-scarf alias Apple

Viime päivät ovat olleet niin kylmiä, että ulkona on näytetty nenää vain pakon edessä. Jopa tämmöinen talven rakastaja alkaa kaivata leudompaa säätä, viimeistään lasten hyppiessä pitkin seiniä pitkän sisälläolojakson jälkeen. Tästä syystä neuleetkin kuvataan sisällä, huivista ei näkyisi pätkääkään ulkona toppatamineiden seasta.

Kaikesta huolimatta viikonloppu on ollut toimintaa täynnä. Lauluhommia on ollut normaalia enemmän, pakkaset hyödynnettiin ja heitimme kaikki patjat ja peitot sun muut pihalle, perheen kanssa olemme touhunneet kaikenlaista ja tänään on vielä nämä presidentin vaalitkin. Suunnitelmista poiketen kävimme antamassa äänemme autolla pikaisesti toisaalta tullessamme. Alkuperäinen suunnitelmamme kun oli ulkoilla lasten kanssa ja käydä samalla äänestämässä. Nythän tulos onkin jo melkein selvinnyt.

Neuleet ovat edenneet tässä muiden touhujen keskellä kohtuullisella vauhdilla. Olen todella ihastunut Stockholm-scarf malliin ja onnellisena sujautan huivin huomenna kaulaan. Neljän kierroksen mallikerta voisi tuntua joskus myös tylsältä, mutta ei tällä kertaa. Nautin jokaisesta hetkestä tätä huivia neuloessani.

Malli: Stockholm-scarf

Ravelryssä: Apple

Lanka: Drops Alpaca

Puikot: 6 mm, Knit Picksit

Kulutus: 130 g

  

Neulepinta on elävä ja lanka herätti ihastutta niin värillään kuin neulottavuudellaan. Väri on kuin omena, kevättä ilmeisesti jo jonkin verran rinnassa. Lankaa jäi vain vajaa kerä jäljelle ja tahtoisin vielä neuloa baskerin ja sormikkaat samaan settiin. Kyseinen väri on vain kaikkialla loppu. Onneksi netin kautta saa nykyään helposti tilattua kaikenlaista.

Malli on ihastuttava, huivista puhuttaessa. Kuvaaminen ei meinannut ottaa kuitenkaan tänään onnistuakseen. Lapset pyöri jaloissa, hiukset on pakkasella sähköiset tai muuten vaan joko huivi tai pää on huonosti. Valoa sentään alkaa olla jo joulunaikaa enemmän. Näissä tunnelmissa jään odottamaan viimeisten äänten laskentaa.

Elämän suola

On niin paljon asioita, joista tulee hyvälle tuulelle. Siihen ei vaikuta puolikuntoinen olotilakaan, saatikka jo parantumaan päin olevat alati kiukuttelevat lapset. Mistähän sekin muuten johtuu, että lasten tervehtyessä he kiukuttelevat kauheasti ainakin meillä? Liekö ilmassa on kamalasti turhautumista, kun ei pääse vielä ulos ja toisaalta ei vielä ehkä jaksa touhutakaan normaaliin tapaan.

Kirjat tuovat paljon sisältöä taikka ainakin sitä suolaa elämään. Meillä vaivaa koko perhettä jonkinlainen kirjahulluus. Kirjoja on kaikista aiheista mistä vain pidämme. Ammattiopuksia löytyy läjäpäin ja romaaneja hirmuisesti, vaikka nyt lasten ollessa pieniä emme niitä ennätäkkään lukea niin paljon kuin haluaisimme. Ja harrastekirjat, niitä on paljon ja ne ei onneksi tästä maailmasta lopu. Eilen tuli viimeisin paketti. Osa kirjoista on jo muutaman viikon takaa.

Päiväkirjaa en ole kirjoittanut vuosiin. Viimeisimpien vuosien kalentereita en kuitenkaan voi missään tapauksessa hävittää, sillä olen sinne kirjannut kaikki tärkeät tapahtumat mm. lasten kasvaneista hampaista kävelyyn lähtöön. Ostin nyt hieman tilavamman ja kauniimman kalenterin tälle vuodelle, Paulo Coelhon Hetkiä. Sopi jotenkin ajatukseen, kun halusin kirjata muistiin hetkiä perheemme arjesta.

Vuoden alku on ollut ihanan energistä aikaa. Olen jotenkin tuntenut heränneeni jälleen henkiin, viime vuoden teema kun tuntui olevan väsymys. Tähän varmasti vaikuttaa mikä lie kolmannen asteen neuloosikin tai miten lie viisaammat tämän hirmuisen neulomisvietin diagnosoisivat. Uusia ideoita vilisee päässä koko ajan ja niitä ilmestyy puikoillekin harva se päivä. Lieköhän tänä vuonna putkahtaa puikoille uusi työ joka päivä. Vielä kun onnistun saamaan ne valmiiksikin. Haastetta kerrakseen.

Tässä parin edellisen päivän uudet aloitukset, puikoilla Dropsin Alpakkaa ja 7-veljestä. Toivottavasti saan kertoa näistä pian enemmän.