Inspiraation lähteillä

Parhautta on kipinöivä inspiraatio. Ystävyyssuhteissa nautin siitä, kun keskenämme ideoimme ja löydämme inspiraatiota milloin mihinkin. Tämmöisiä samanlaisia hetkiä virittyy blogimaailmankin kautta. Muutama viikko takaperin pääsin jälleen todistamaan tämän mahdolliseksi. Selailin seurailemiani blogeja, näin tämän ja se oli menoa. Tuntui, että sekuntiakaan ei ollut hukattavaksi. Olisi pitänyt heti päästä tarttumaan puikkoihin.

Malli: Hearty Man Plaid Socks by Kathleen Treanor
Lanka:  Novita, 7-veljestä
Kulutus: 144 g
Puikot: 3,25 mm Knit Pro

Valitsin langaksi 7-veljestä, sillä sitä oli valmiiksi kaapissa. (Nyt tosin joudun toteamaan, että olen yhden lankalaadun kuluttanut loppuun.) Sukissa tämä lanka on usein myös ollut huomattavasti kestävämpi kuin jokin lankaihanuus. Lanka toimi hyvin myös tässä neulepinnassa.

Sukkamalli on ihana, yksinkertainen, kaunis ja mukava neuloa. Ensimmäinen oikeasti hieno miehekäs malli. Mieskään ei valita näistä inspiraation purkauksista, odotti malttamattomana koska saa sukat käyttöönsä.

Elämä näyttää muutenkin asettuneensa uomiinsa. Touhuaminen kulkee tahdilla kirja per käsityö.

Heti edellisen kirjan päätyttyä tartuin jatko-osaan Yrsa Sigurdardottirin Joka toiselle kuoppaa kaivaa. Pidin tästä kirjasta vielä edeltäjäänsäkin enemmän. Lukuhetket olivat niin nautinnollisia, että sen seurauksena joutuu jälleen kärsimään tästä tyhjyyden tunteesta mikä hyvästä kirjasta seuraa. Pakottava tarve olisi saada lukea lisää, mutta kirjoille kun ei ole jatkoa ja suomennettuja teoksia ei ole enempää. Ehkä tartun englannin käännöksiin, islanniksi kun lukeminen ei onnistu. (Kirjasta on enemmän kertonut Sussu Lukemalla koettu -blogissa ja Kirsikka Selasin ainakin -blogissa.)

Näiden kirjojen lukeminen ei onnistu hyvin päinvastaisessa järjestyksessä, mies yritti. Henkilöhahmot kuvataan ensimmäisessä teoksessa, Kolmas merkki, ja tässä toisessa teoksessa näitä henkilöhahmoja ei uudelleen tarkemmin avata. 

Josko seuraavaksi inspiroiduttaisiin pääsiäisestä.

Frjáls - Vapaa

Ei siihen mennyt kuin melkein vuosi. Päätin, että en puhu tästä neuleesta ennen kuin viimeinenkin langanpätkä on päätelty. Kävin neuleen kanssa Islannissakin ja siellä kuvatkin otettiin, toki piilotin langanpäät. Mutta nyt se on todella valmis - vapauttavaa. Hupaisaa katsoa kuvia kun hiuksetkin ehtivät lyhentyä merkittävästi tänä aikana.

Malli: Frjáls, kirjasta Islantilaisia neuleita
Lanka:BC Garn Baby Alpaca
Kulutus: 123 g
Puikot: 4,0 mm Knit Picksit

Ihastuin tähän malliin muistaakseni ensimmäisenä kun Islantilaisia neuleita -kirjan hankin. Jonkin aikaa malli antoi odotuttaa itseään kunnes sopiva lankaidea syntyi. Sitten pääsinkin neulomaan. Itse neulehan valmistui kohtuullisen nopeasti, mutta minulla nyt on tämä luontainen lankojen päättelyheikkous mikä viivästytti työn lopullista valmistumista.

Baby Alpaca on ihanan pehmeää ja sitä oli todella miellyttävää neuloa. Muutaman käyttökerran jälkeen lanka nukkaantuu jo hieman, mikä hieman harmittaa. Paita on kuitenkin todella kevyt ja malli on mukava käytettävyyden kannalta. Tykkään erityisesti näistä islantilaisneuleiden malleista siksi, että ne neulotaan ns. yhtenä kappaleena. Näin ei synny saumoja ja neuleet ovat entistäkin mukavampia käyttää ja viimeistelytöitä on vain vähän.

Kamala kaipuu on takaisin Islantiin. 

Aihepiiriin sopivasti luin juuri loppuun islantilaisen kirjailijan Yrsa Sigurdadóttirin kirjan Kolmas Merkki (kirjailijasta haastattelu). Kirjavinkin sain sattumalta tuttavalta ja tartuin siihen oitis, kirjastossa kirjat odottelivat vapaana lukijaansa. Tapahtumat sijoittuvat Reykjavikiin historianopiskelijan ja lakinaisen opastamana. Minä pidin kirjasta todella. Trilleriksi kevyt ja tarinallisesti mukaansatempaava. (Kirjasta enemmän on kertonut Aamunkajo).  Aion tarttua seuraavaan osaan hetimmiten.

Vauhdilla

Vähintäänkin 100 lasissa. 

Elämästä ei puutu tapahtumia. Arjessa, töissä ja vapaalla tapahtuu niin paljon kaikenlaista, että ei pääse tylsistymään. Vaan onneksi olen aina nauttinut vauhdin hurmasta.

Tähän sopi mainiosti pyyntö neuloa säärystimet vanhan kansan Vauhti-monoihin. Sain mitat ja väritoiveen, joka oli harmaa. Mietin hetken mikä sopisi sekä toiveisiin, että toivojan tyyliin. Sain luvan sisällyttää vähän väriäkin, mikäli valkoinen semmoiseksi lasketaan, ja aloin neuloa.

Malli: Oma, kuvio Védis Jónsdóttirin mallista Ranga (kirjassa Islantilaisia neuleita)

Lanka: Novita, 7-veljestä

Kulutus: 134 g

Puikot: 4,00 mm Knit Picksit, 80 cm kaapelilla, neulottuna samanaikaisesti.

Tykästyin näihin säärystimiin valtavasti. Mielestäni idea onnistui hyvin ja kuvio on kaunis. Vanhalla kunnon 7-veljeksellä nämä onnistuivat varmuudella, kuviokin tulee kauniisti esille. Nurjilla pystyriveillä pinta hieman kuroutuu ja pysyy toivottavasti hyvin jalassa vauhdin pyörteissä.

Vauhti-säärystimien teemaan sopii hyvin, että säärystimet reissasivat mukana monessa paikassa. Kilistelin puikkoja niin kotimaan reissuilla, säärystimet kävivät valmistumassa Keuruulla ja pääsivät ne työreissuillekin mukaan. Kokeilin ensimmäistä kertaa kuljettaa puikot koneeseen matkalla Sveitsiin ja helpostihan ne kulkivat mukana käsimatkatavaroissa.

Matkalla ei ollut paljoa omaa aikaa, kuten työmatkoillani ei yleensä, mutta lentoa odotellessa ehdin hetken pyörähtää Zürichissa. Kaunis kaupunki ja kohtuullisen kallis maa, mutta mahtava kokemus oli kaikkinensa.

Sveitsissä on ihania kahviloita, joissa tiskit notkuvat erilaisia
toinen toistaan näyttävämpiä leivonnaisia.

Ja mitäpä muuta olisin tehnyt, kun neulepuikkoja ei enää jaksanut pitää kädessä, kuin lukenut? 

Ennen lempikirjailihoihini lukeunut Anna Gavalda ei sinne tällä menolla lukeudu kauaa. Parempaa elämää oli helposti luettava, teksti oli isoa. Mutta ajatus sitten harhailikin pomppivan kirjoitustyylin kanssa niin, että monta kertaa meinasin tuskastua. Luin kirjan kuitenkin loppuun ja oli siinä hyvät hetkensä, aika lyhyet sellaiset. (Kirjasta hyvät kuvaukset löytyvät: Kirjakarusellin Anette on kanssani samoilla linjoilla. Tässä kaupungissa tuulee aina-blogin Laura kirjoittaa, kuten voisin itsekin sanoa.) Jäin kaipaamaan sitä vanhaa kunnon Anna Gavaldaa, jonka kirjan pohjalta tehdyn elokuvankin olen katsonut joskus monta kertaa peräkkäin, enkä kyllästy siihen todennäköisesti koskaan.

Anna Gavaldan synnyttämän tyhjyydentunteen jälkeen tartuin ensimmäistä kertaa Mary Higgins Clarkin kirjaan. Kadonneet vuodet veivät minut niin mennessään, että en montaa päivää ehtinyt kuluttaa tämän kirjan parissa. Myönnettäköön, että kirjan kanssa kävi juuri niin miksi joskus jouduin välttelemään lukemista. Taisin yhden yön lukea pitkälle aamutunneille ahmiakseni kirjan loppuun. (Jos haluat tietää enemmän kirjan sisällösstä, esim. Kirjasähkökäyrä-blogin Mai on kuvannut tapahtumia hieman enemmän.).

Uusiin tuuliin, vauhdilla.

Eläkepäiviä odotellessa

Ei kannata otsikon antaa hämätä. Kuulun ikäluokkaan, joka ei taida päästä nauttimaan nykyisen kaltaisesta eläkemallista. Unelmoidahan kuitenkin saa, mummohuumorilla.

Olen jo lukiovuosinani toivonut pääseväni eläkkeelle tai vankilaan, jotta aikaa jäisi kaikelle sille mitä haluaisin tehdä. Vankilan hylkäsin sittemmin huonona ideana, koska tajusin joutuvani luopumaan todennäköisesti neulepuikoista sielläoloajaksi. Ja toisaalta olisin joutunut tekemään sen rikoksen. Nyt siis odotan eläkevuosia.

Teemaan sopivasti jalkojen lämmikkeeksi neuloituivat mitkäs muutkaan kuin sukat. Löysin nämä Novitan sukkalehdessä olleet sukat jo kauan sitten, mutta malli on odottanut uudelleen löytymistä. Vastaavanlaiset sukat näin eräillä joulumessuilla yhden mummon myyntipisteellä. Ihastelin sukkia, mutta kuten ei ole ollut tapana, en ostanut niitä. Tämä sukkapari jäi mieltäni niin kalvamaan, että juoksin illalla takaisin myyntipisteelle, mutta mummoa ei enää ollut siellä. Juuri kun olin ajatellut kerrankin ostaa itselleni sukat. Sitten muistin kyseisen kaapin kätkössä odottavan mallin ja taas passaa tepastella.

Malli: Nappivarsisukat, Minna Metsänen
Lanka: Novita 7 veljästä
Koko: 36-38
Kulutus: 141 g
Puikot: 4,00 mm Knit Picksit 60 cm kaapelilla, kaksi sukkaa kerrallaan

Neuloin sukat ihan perinteisimmästä perinteisimmällä langalla, 7 veljeksellä. Sen olen todennut olevan monessa sukassa kestävämpi kuin kaikenmaailman ihanuuksien. Nyt tarvittiin ihan käyttösukat. Malli on kaunis, mutta pieni ja kapeahko jalkani vaatii seuraavan sukan kohdalla pientä mallimuunnosta.

Sukkien lämmittäessä jalkoja ehtii lukemaankin. Eräs ystäväni hykerteli yhteisellä reissullamme Ehtoolehdon mummeleiden jutuille ja suositteli lukemaan. Ajatus muhi aikansa, kunnes kirjastossa Ehtoolehdon Pakolaiset odotteli hyllyssä. Minna Lindgren on mahtavasti saanut tuotua kirjassa esille monenlaisia vaiheita mummojen elämästä ja miksi ei pappojenkin. Moni asia nauratti kirjassa kovasti ja samalla asian tiedostaa täydeksi todeksi. Tosin oli tapahtumissa niin värittyneitä kohtia, että ihan jokaisella niitä ei tapahdu tosielämässä, mutta kylläpä kirjailija sai tirskahtelemaan useamman kerran oikein kunnolla. (Esimerkiksi Amma on avannut kirjan sisältöä mukavasti. Samoin Annika.)

Jatketaan sanonnan mukaan: Eteenpäin, sano mummo lumessa.

Vuoden aloitus pakkasen paukkeessa

Minä niin alan toistamaan itseäni. En voinut tirskumatta antaa miehelleni jouluna erästä pehmoista pakettia. Olin kyllä ajatellut hänelle neuloa jos jonkinlaista joulukääröihin, mutta kuten useana aikaisempanakin vuonna, aika loppui kesken. Annoin siis paketissa kaksi kiekkoa islantilaista ihanaa lankaa. Ja kyllä minulla oli tälläkin kertaa hauskaa. Hieman skeptiseen sävyyn mies tuumi, että milloinkahan nämä muuttuvat neuleeksi. Eipä siis auttanut kuin pikimmiten tarttua puikkoihin ja tikutella pipo pään lämmikkeeksi.

Kyllä täytyy sanoa, että tämä islantilainen villa on niin miellyttävää neuloa. Paksuhkosta langasta saa valmista vauhdilla ja lanka on niin pehmeää. Pintaneulekin näkyy yllättävän hyvin. Olen siis tähän melko tyytyväinen. 

Malli: Oma

Lanka: villaa Islannista

Kulutus: 59 g

Puikot: 4,5 mm 

Mututuntumalla luodut silmukat ja neuleen edetessä tehty suunnitelma myös onnistui. Pipo on sopiva ja mieskin tyytyväinen. Mahdollisesti lisään kankaan vielä vuoreksi, niin viimakin pysyy pipon ulkopuolella.

Pitäisiköhän itsellekin neuloa samanmoinen.

Muutoin alkuvuoden lomailusta otin kaiken irti, osan ajasta touhusin kuin viimeistä päivää ja osan ajasta makasin pitkin pituutta kirjan lumoissa. Tämän vuoden lukukuurin sai kunnian aloittaa Gabrielle Zevinin Tuulisen saaren kirjakauppias. Tämä oli joululahja mieheltäni. Olemme koko yhdessäoloajan ostaneet toisillemme kirjat joululahjaksi ja edelleen hän onnistui yllättämään minut positiivisesti.

Tuulisen saaren kirjakauppias oli mukavasti erilainen, kappaleet oli nimetty muiden kirjojen mukaan ja niihin oli lyhyehköjä viittauksia. Tarina pyörii kirjakauppiaan ympärillä, jonka elämä kokee melkoisia muutoksia muutaman tapahtuman seurauksena. Sidokset saareen ja sopivien ihmisten kohtaaminen tuo sisältöä elämään. Kun ympärillä on asioita, joista pitää, elämä maistuu paremmalta. 

Toiset ovat kirjasta todella pitäneet (Leena Lumi), toiset vähän vähemmän (Lumiomena). Itse pidin kirjasta, loppua kohti sain irti enemmän. Pienen yhteisön elinympäristössä on aina jotakin kiehtovaa ja tarinoissa, joissa ihmiset löytävät toisensa ja tarkoituksen elämälleen, on jotakin koukuttavaa. Loppu oli minustakin hieman liian helppo, liian arkinen, jotenkin tavallinen. Silti kirja oli hyvä ja omalla tavallaan erilainen.

Tällä oli hyvä aloittaa vuosi.