Vihaiset linnut

Viikonloppu on hurahtanut vauhdikkaissa merkeissä. 

Ensimmäistä kertaa suuntasimme nenämme kohti Sotkamoa ja Vuokattia. Yksi syy tähän valintaan oli pohjoisen vastaaviin kohteisiin verrattuna huomattavasti lyhyempi etäisyys. Tästä olimmekin onnellisia etenkin tänään sunnuntaina, kun matkan teko ei vienyt koko päivää. Kuten olemme yleensä tottuneet.

Koko reissun kohokohta kylpylän lisäksi oli Angry Birds-puisto. Ja siellä olikin tekemistä jos monenlaista. Kiipeilytelineitä oli varmasti riittävästi. Erilaisia urheilupisteitä oli myös varmasti jokaisen makuun. Vielä meidän lapset olivat osaan liian pieniä, mutta muutaman vuoden päästä uutta tekemistä löytyy jälleen. Useampi tunti tälläkin kertaa vierähti, vaikka kaikkia pisteitä ei testattukaan. Eikä tekeminen olisi loppunut vielä.

Ja todistettavasti äiti oli mukana. Todellisuudessa tuo autoajelu taisi viedä niin äidin kuin lastenkin sydämen. Ajelua ei olisi kukaan malttanut lopettaa. Perheen pieninkin hurruutteli kuin vanha tekijä.

 Oikeastihan tämä puistoilu tarkoitti tätä:

Kuopus ilmoitti aina mennessään: " Noniin äiti, nyt mennään". Mutta äiti nautti varmasti yhtä paljon kuin lapsetkin.

Paluumatkalla minua meinasi huvittaa, kun jälleen tuli mieleen valokuvata. Ilmeisesti nykyään parhaiten on aikaa kuvailuun juuri pelkääjän paikalla matkan päällä. Nytkin olin varautunut matkalle kaikella mahdollisella. Vaipat ja maissinaksut ovat lasten kasvaessa laukusta pois jäädessään jättäneet tilaa muutamalle omalle lisäaskareelle. Neuleitakin piti olla nyt mukana kaksin kappalein. Toinen on tyttären toiveesta ja hänen valitsemastaan langasta syntyvä kaulaliina, jota voi neuloa vaikka pimeässä. Toinen on Islantilaisia neuleita-kirjasta malli Vapaa. Kirjana kulkee nyt mukana Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen. Hupaisa opus.

Vielä näin sunnuntai-illan päätteeksi tein sen, mikä aina tahtoo jäädä tekemättä. Maija-paidasta on päätelty kaikki langanpäät ja napit ovat paikallaan. Kunhan satun valon kanssa yhtä aikaa kameran lähettyville, otan tästä parempia kuvia ja kerron enemmän.

Tästä on hyvä siirtyä taas arkeen. Reissussa on mukavaa, mutta kyllä kotona on mukavampaa. Tämän päiväni pelasti naapuriparkkiruudussa lähtöä tekevä perhe ja perheen isä. Lapset kiukuttelivat heillä autossa ja isällä oli hermot hieman kireällä. Minun oli pakko kiittää häntä, koko "keskustelu" kun kuulosti niin tutulta. Itse kun olin haukkaamassa happea ja leppuuttamassa hermoja vieden laukkuja vähemmäksi autoon. Jotenkin helpotti. Vertaistukea parhaimmillaan.

Se oli tammikuu

Tammikuu, nautin lämpimästä. 

Tulen palaessa pesässä. 

Villasukat jaloissa näissä,

viltin mutkaan kiertyneissä.

Tammikuu, odotusta kesästä. 

Keskellä pakkasen eläessä. 

Kuuraiset on puut ja puput pienet, 

syöneet ovat pensaat lienet.

Tammikuu, polttaa voi vielä kynttilöitä.

Illat ovat onneksi vielä pimeitä.

Pakkanen kipristää vielä nenänpään, 

tekee mieli palata sisään lämpimään.

Alkoi runotuttamaan kesken kaiken.

Nyt on helppo vaihtaa kuukautta, kun laatimilleni listoille on mahdollista tehdä merkintöjä. Virkkauslistalla oli kirjanmerkki, se valmistui viime päivinä. Neulelistalla oli Maija-paita itselleni ja se ei paljoa olekaan enää kesken. Valmiiksi sain kuitenkin ensin helmikuun kohdalle kirjatun vauvalahjan.

Malli: Junasukat

Lanka: Drops, Fabel

Kulutus: 30 g

Puikot: 2,50 mm, KnitPro sukkapuikot

Malli on tuttu. Omille lapsille aikaisemmin neulotut sukat ovat olleet kovasti käytössä ja yhtään moitteen sanaa en ole mallista löytänyt. Sukat pysyvät hyvin jalassa ja kasvavat mukavasti jalan mukana. 

Kirjalistalla oli Cecilia Samartinin kirja La Peregrina. Se on luettu. Harvinaista kyllä, kirja ei jättänyt niin tyhjää oloa loputtuaan kuin pelkäsin. Jään innoissani odottamaan jatkoa (luin jostakin, että semmoista olisi odotettavissa). Kirja oli kuitenkin hyvä. Ensimmäisen osan luin aikanaan ihan hetkessä, tässäkin kirjassa oli imunsa. Kerrontaa elämän kiemuroista, ennalta arvaamattomasti, syvällisesti ja kuvailevasti erilaisin juonen kääntein. Tämä kirjailija alkaa olemaan lempikirjailijoideni kärkipäässä.

Edessä on helmikuu, odotuksia täynnä.

Kuinka monta kirjanmerkkiä on riittävästi?

Tammikuun virkkauslistalla oli kirjanmerkki. Tämä oikeastaan siitä syystä, että ajattelin ajan loppuvan kesken ja olen haaveillut kauniista kirjanmerkistä saamatta aikaiseksi tehdä semmoisen. 

Löysin ohjeen kauniiseen kirjanmerkkiin, kaivoin varastoista virkkauslankaa sekä virkkuukoukun ja nyt minulla onkin kirjanmerkki. Oikeastaan merkkejä tuli sitten kerralla useampi.

Malli 1: Fun bookmark

Malli 2: Omasta päästä 

Lanka: Novita, virkkauslanka

Kulutus: 12 g (kaikkiin kolmeen yhteensä)

Koukku: 1,5 mm

Aloin enempiä ajattelematta virkkaamaan muka ohjeen  mukaan. Ensimmäisestä kirjanmerkistä tuli näin sopiva vaikka vähän isompiinkin opuksiin, mutta eihän se haittaa. Toisesta tuli jo astetta sirompi. Pitkästä aikaa virkkaaminen oli varsin koukuttavaa hommaa ja kirjanmerkkien kohdalla ei ole niin tarkkaa eteneekö työ ihan ohjeen mukaisesti. Vaihteeksi oli mukava tehdä näin pieniä töitä. Tuosta virkkauslankakerästä saisi muutaman kirjanmerkin tehtyä, jäi vielä aika paljon lankaa jäljelle 100 g kerästä. 

Mutta miten saan tämän vimman nyt taas loppumaan.... Pari kirjanmerkkiähän nyt kuka tahansa tarvitsee, mutta kuinka monta on jo liikaa?

Vuosi 2014

Siirtyäkseni tähän vuoteen minun tulisi sanoa jotakin viime vuodesta. Vuonna 2013 en neulonut todellakaan paljoa. Valmiiksi saakka neuloutui 766 g lankaa, mikä on hyvin vähän. Vuonna 2012 kun lankaa kului 1246 g ja vuonna 2011 3100 g. Suunta on siis ollut hyvin laskeva ja edelleenkään keskeneräisten töiden lankoja ei lasketa.

Vuonna 2013 neuloin kuitenkin töitä, joihin ihastuin ja ne neuloinkin vauhdilla. Toisin sanoen neuloin nauttien. Tästä syystä en ole ollenkaan murheissani neulotun langan määrästä, laatu ratkaisee. Suorastaan herättelin henkiin jälleen innostusta, joka neulomiseen ja käsitöihin on aikaisemmin ollut vallallaan. Yhtään mallia en tainnut itse suunnitella, mutta nyt kaikenlaisia ideoita vilisee ajatuksissa senkin edestä. 

Tekemisiäni ohjasi tunne ja siitä olen onnellinen. Entistä vähemmän suoritin ja enemmän nautin. Kesällä touhusin puutarhassa ja välillä luin riippukeinussa, kokkasin vuoden mittaan pitkän kaavan mukaan aina kun siltä tuntui, lauloin kun laulatti, lenkkeilin ja jumppasin sydämen kyllyydestä. Aika hyvä vuosi siis.

Nyt vuosi 2013 on kuitenkin käsitelty ja on aika siirtyä tähän vuoteen.

En ole koskaan vannonut uuden vuoden lupausten nimeen. En tee näin nytkään, mutta motivoin itseäni uusin konstein. Eräs ystäväni ei sanojensa mukaan saa luettua juuri yhtään kirjaa, vaikka nauttiikin lukemisesta. Arki pienten lasten ja töiden parissa pitävät häntäkin kiireisenä. Hän pyysi kavereiltaan kirjaehdotuksia ja teki kirjalistan tälle vuodelle. Yksi kirja kuukaudessa ja 12 kirjaa vuoden aikana. Mahtava idea. Minäkin tästä innostuneena ryhdyin tuumasta toimeen. En siksi ettenkö saisi luettua, vaan siksi että keskeneräisten kirjojen kasa ei kasvaisi ihan mahdottomaksi.

Tässäkin asiassa innostuin hieman liikaa ja tein sitten useamman listan heti kerralla. Aluksi kirjasin kirjoja. Niitä olikin useampi jo omasta takaa jonossa ja otin vielä ystävätkin apuun listan laadun takaamiseksi. Kirjalista olisi voinut paisua vaikka kuinka suureksi, mutta eihän tässä ole mitään hätää kun näiden 12 kirjan jälkeen voi lukea vielä niin monta kirjaa lisäksi kuin haluaa.

Kirjalistani näyttää nyt seuraavanlaiselta:

1. Cecilia Samartin: La Peregrina
2. Katherine Pancol: Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin
3. Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
4. Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki
5. Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia
6. Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella
7. Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti
8. Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
9. Henri Charrière: Vanki nimeltä Papillon
10. Riikka Pulkkinen: Vieras
11. Cecilia Samartin: Kaunis sydän
12. Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin

Kirjalistasta innostuneena ajattelin tehdä sitten käsityölistankin. Tätä miettiessäni kävi kuitenkin niin, että lista loppui vähän liian äkkiä liian lyhyeen ja näin syntyi sekä neule- että virkkauslista.

Neulelista muodostui helposti:

1. Maija-paita itselle
2. Juna-sukat / Wee leafy baby set kaverin juuri syntyneelle vauvalle
3. Maija-paita tytölle muokattuna
4. Zetor by Jatta Saukko
5. Koiranputkisukat by Pia Tuononen
6. Sexy Vesty by Teresa Gregorio
7. Drops sukat 129-18
8. Lelah by Chirstine Buhagiar
9. Drops sukat 125-15
10. Keene Toddler Vest by Marilyn Losee
11. Revontuli by AnneM
12. Neule kirjasta Islantilaisia neuleita


Virkkauslista näyttää puolestaan seuraavanlaiselta:

1. Kirjanmerkki
2. Sedona Toddler Skirt by Darlene Dale (1 v)
3. Turtle toy by KJ Hay
4. Aphrodite Shawl by Karen Drouin
5. Sedona Toddler skirt (7 v)
6. Kirjanmerkki
7. Matto, malli vielä mietinnässä
8. Tyttären peitto
9. Pojan peitto
10. Kirjanmerkki
11. Tähtiä kirjasta jonka olen hankkinut ja hukannutkin kirjakasojen kätköihin
12. Kirjanmerkki

Tältä minun listaukset nyt siis näyttävät. Olen jo innoissani siitä, että tulen saamaan valmiiksi 24 työtä vuoden 2014 aikana (myönnän optimistisuuteni). Pidätän itselläni kuitenkin kaikki oikeudet niin järjestyksen muuttamiseen kuin mallien vaihtamiseenkin listauksillani. Huomaan niin monen suunnitellun työn jääneen listauksen ulkopuolelle, mutta näihinkin pätee sama sääntö kuin kirjoihinkin, 12 kohdalla ei tarvitse lopettaa. Nyt ainakin tiedän jonkun matkaa eteenpäin mitä seuraavaksi voisin tehdä. Ei tarvitse kuin ryhtyä tuumasta toimeen. (Ja jos listat eivät syystä tai toisesta toteudu, en aio kantaa siitä suurta murhetta. Täytyyhän ensi vuonnakin jotakin tehdä. Tämän kerron itselleni kuitenkin vain tarvittaessa.)

Pidemmittä puheitta siirryn Cecilia Samartinin ja La Peregrinan pariin, kirja vaikuttaa lupaavalta.

Uuden terveellisemmän vuoden tilannekomiikkaa

Minut on sitten helppo saada hurahtamaan milloin mihinkin. Ihan täydestä sydämestä touhuan aikani uuden päähänpiston parissa ja kanssaeläjät saavat nauttia (nautinnosta en aina ole ihan täysin tosin vakuuttunut) tästä menosta.

En tehnyt tälle uudelle, juuri alkaneelle vuodelle mitään erityisiä lupauksia. Toivon, että vuodesta tulee hyvä. Mutta juosta aion kovasti, olenhan ensimmäisen etapinkin jo kirjannut kalenteriin ja maksanut osallistumismaksunkin. Hyvä vuosi alkaa aina terveellisillä elämäntavoilla ja ruokaremontilla joulun jälkeen. Viime vuoden lopulla ostin itselleni blenderin, keittiövälineen jota en ole koskaan ajatellut tarvitsevani. Eräs kaunis päivä olin kuitenkin sitä mieltä, että kertakaikkiaan on mahdotonta elää ilman semmoista. Mies kiittää tästä luultavasti aamuisin, koska ei mutise tätä nykyä aamiaisen yhteydessä. Ennen laitoin hänelle, samalla kun itselleni, rahkaa jollakin lisukkeella. Rutinan määrästä päätellen ei tainnut olla ollenkaan hänen makuunsa. Itse taas tykkään rahkasta vaikka jo sellaisenaan.

Nyt kuitenkin rahkaa on tarjolla milloin sotkettuna mihinkin. Viimeisin kokeilu oli omena lohkottuna, säilykepersikoita purkki ja banaani kahteen rahkapurkkiin sekoitettuna. Tämä oli vietävän hyvää.

Edellisenä päivänä tein erilaisen kokeilun. Tähän tuli omena, kaksi kiiviä, vissyä ja jääpaloja. Pyysin 3 v poikaani tuomaan laseja kaapista. Hän ei ymmärrä mitä lasissa lukee, mutta hänen valitsemansa lasit sopivat täydellisesti tämän huikean terveellisen aamupalan tarjoiluun. Tämän kohdalla itsellenikin teki tiukkaa kumota lasi tyhjäksi. En tietenkään kertonut tätä sillä hetkellä julkisesti.

Kokeilemalla kuitenkin oppii. Tätä nykyä tulee huomattavasti enemmän syötyä erilaisia hedelmiä.