Hauska rakastua!
Eihän sairastelut toki siihen loppuneet. Olen ollut vuoteen oma. Lääkkeiden vaikutuksen myötä kuitenkin tekemisen kaipuu herää. Eilen aikani makoiltuani puntaroin eri vaihtoehtojen välillä. Katsonko elokuvan, virkkaanko, neulonko vai luenko. Päädyin viimeiseen. Valitsin kepeimmän teoksen minkä löysin ja valinta oli täydellinen. Kirjaksi valikoitui Maria Rocherin Enchante - Hauska rakastua!.
Luin kirjan lähes samalta istumalta tai pötköllään ollessani oikeammin. Nukahdin pari kertaa välissä ja lasten tultua kotiin heidän kanssaan höpöttelin hetken, mutta muuten sain lueskella. Harmikseni en päässyt edes päiväkodin pihatapahtumaan muun perheen sinne mennessä, mutta käytin senkin ajan lukemiseen.
Itse asiassa kirja oli niin kepeä, että en ehkä olisi terveenä sitä jaksanut lukeakaan. Se kertoi nuoren tytön suuresta Ranskan ihailusta, ranskalaisen rakkauden kaipuusta ja sen suuresta yrittämisesta sekä siinä jollakin lailla onnistumisestakin, kuohuvan nauttimisesta, merkkivaatteista ja ystävyydestä. Kirjassa kerrottiin myös hyvin kepeästi kahden nuoren tytön viettämästä ajasta Pariisissa, siellä vallalla olevista parisuhdekäsityksistä ja vapaista suhteista. Kirjassa kuvailtiin tyttöjen ihalua ranskalaisia miehiä kohtaan ja näiden miesten kykyä rakastaa. Kaikkea tätä vastakohtana karuun ja ankeaan Suomeen, suomalaisiin epäkorrekteihin miehiin ja huonohkoon ruokaan. Lopussa kuoppaisen tien jälkeen realismi nosti kuitenkin hieman päätään.
Kirjassa oli hyvät hetkensä. Kerronta oli mutkatonta ja muutaman kerran tirskahtelinkin. Jotenkin palasi omat opiskelujen alkuajat ja nuoruusvuodet mieleen. Siinä mielessä kirja on hyvin onnistunut, onhan nuoruus repivää aikaa kaikkien unelmien, toiveiden ja mahdollisuuksien ristitulessa. Kaikki on osaltaan niin musta-valkoista tai vaaleanpunaista.
Ja ei, kirja ei ollut varsinaiselta lukulistalta. Jälleen lyhennän lukulistan ulkopuoleista lukulistaa, mutta ei se mitään. Tärkeintä on lukeminen, listalta kuin listalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti