On niin paljon asioita, joista tulee hyvälle tuulelle. Siihen ei vaikuta puolikuntoinen olotilakaan, saatikka jo parantumaan päin olevat alati kiukuttelevat lapset. Mistähän sekin muuten johtuu, että lasten tervehtyessä he kiukuttelevat kauheasti ainakin meillä? Liekö ilmassa on kamalasti turhautumista, kun ei pääse vielä ulos ja toisaalta ei vielä ehkä jaksa touhutakaan normaaliin tapaan.
Kirjat tuovat paljon sisältöä taikka ainakin sitä suolaa elämään. Meillä vaivaa koko perhettä jonkinlainen kirjahulluus. Kirjoja on kaikista aiheista mistä vain pidämme. Ammattiopuksia löytyy läjäpäin ja romaaneja hirmuisesti, vaikka nyt lasten ollessa pieniä emme niitä ennätäkkään lukea niin paljon kuin haluaisimme. Ja harrastekirjat, niitä on paljon ja ne ei onneksi tästä maailmasta lopu. Eilen tuli viimeisin paketti. Osa kirjoista on jo muutaman viikon takaa.
Päiväkirjaa en ole kirjoittanut vuosiin. Viimeisimpien vuosien kalentereita en kuitenkaan voi missään tapauksessa hävittää, sillä olen sinne kirjannut kaikki tärkeät tapahtumat mm. lasten kasvaneista hampaista kävelyyn lähtöön. Ostin nyt hieman tilavamman ja kauniimman kalenterin tälle vuodelle, Paulo Coelhon Hetkiä. Sopi jotenkin ajatukseen, kun halusin kirjata muistiin hetkiä perheemme arjesta.
Vuoden alku on ollut ihanan energistä aikaa. Olen jotenkin tuntenut heränneeni jälleen henkiin, viime vuoden teema kun tuntui olevan väsymys. Tähän varmasti vaikuttaa mikä lie kolmannen asteen neuloosikin tai miten lie viisaammat tämän hirmuisen neulomisvietin diagnosoisivat. Uusia ideoita vilisee päässä koko ajan ja niitä ilmestyy puikoillekin harva se päivä. Lieköhän tänä vuonna putkahtaa puikoille uusi työ joka päivä. Vielä kun onnistun saamaan ne valmiiksikin. Haastetta kerrakseen.
Tässä parin edellisen päivän uudet aloitukset, puikoilla Dropsin Alpakkaa ja 7-veljestä. Toivottavasti saan kertoa näistä pian enemmän.
3 kommenttia:
Kirjat on tosiaankin ihania! Kuin pieniä aarteita jokainen, matka syvälle asian syövereihin. Romaaneissa elää usein mukana kuin kuplassa hetken ja harrastekirjat tulee avattua moneen kertaan.
Ihanaa viikonloppua teille - anna neuloosin vaivata, se on hyvä tauti :)
Meilläkin kirjat ovat iso juttu! Minä jään miettimään, mutta isäntä sanoo, että osta nyt...
Jotain kivaa taas puikoilla.
Kirjoissa on sekin hauska juttu, että joihinkin kirjoihin jää muisto omasta elämästä. Jo nähdessään kirjan muistaa minkälaisessa tilanteesa sen luki ensimmäisen kerran, missä silloin oli ja miltä silloin tuntui. Siksikin minulla on niin vaikea luopua tuosta kamalan ihanasta kirjakasasta. Luopumista mietin aina muuton yhteydessä, mutta kyllä olen vielä suurimman osan aina kiltisti pakannut mukaan.
Siejap nyt on kyllä puikoilla mukava työ. Oikein odotan sen valmistuvan. Toisaalta nautin neulomisesta niin, että saatan joutua aloittamaan toisen tämän valmistuttua.
Lähetä kommentti